torstai 26. toukokuuta 2016

Ääripäästä toiseen

Omituinen paikka tämä elämä.

Yhtenä päivänä olet aivan onnesi kukkuloilla, koska eläämäsi ilmaantui hetkeksi enkeli. Omasta mielestään tämä elämän enkeli ehkä teki mielestään pienen teon, mutta matkalla tänne se teko kasvoi suureksi ja ilahduttaa vielä monta monituista kertaa. Joka kerta ajatukset lennähtävät tuntemattoman enkelin luo. Sitä miettii, että kyllä tämä tästä vielä joskus. Hyvät teot luovat iloa ja toivoa.

Toisena päivänä olet tulvillasi rakkautta, kun saat istua saman pöydän ääreen kolmen oman sukusi sukupolven kanssa, mukana myös yksi tuttava. Juttelette, nautitte herkullisesta ruuasta ja olet niin tyytyväisin mielin. 
Tänä aamuna kuulet, ettei tuttavaa enää ole. Kukaan meistä ei tiennyt, että aikansa oli vähissä, ei hän itsekään. Onneksi. On hämmentynyt olo. Miten niin, miten niin on kuollut? Juurihan me toissapäivänä istuttiin siinä pöydässä... 

Ääripäästä toiseen. Silti, silti se elämä  se vaan menee eteenpäin vaikka isoja asioita tapahtuu. Junat kulkee, lapset kiukuttelee, ihmiset rakastuu, toiset ryyppää, toiset nauttii auringosta. On työpaikan kiireet, lasten kevätjuhlat, pyykinpesut ja kesälomasuunitelmat -tai suunnittelemattomuudet-. Tutustutaan, erotaan, itketään ja nauretaan. Tullaan, mennään, ollaan ja eletään.

Tunnet isosti tai pienesti, hyvää tai huonoa, niin maailma se vaan porskuttaa eteenpäin.  

On kovin pieni olo.


8 kommenttia:

  1. Surullista <3
    Kauniisti kirjoitit.

    VastaaPoista
  2. Voimia! <3 Elämä on ihmeellinen paikka, eletään se parhaamme mukaan!

    VastaaPoista
  3. Näinhän se on, maailma ei pysähdy. Jokainen tapaaminen voi olla se viimeinen, ja kiireet saattaa loppua leikaten. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä useampi putoaa lähipiiristäkin.

    VastaaPoista
  4. Otan osaa <3 Pysäyttävä kirjoitus.
    Onneksi emme tiedä läheistemme tai omaa aikaamme, vaan saamme elää siinä illuusiossa, että kaikki jatkuu ennallaan - kunnes ei jatkukaan.
    Hyvä, että viimeiset muistot jäivät tuollaisiksi mukaviksi ♥

    VastaaPoista
  5. Osanottoni ♥
    Koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää ja kuten kirjoitat, niin siitäkin huolimatta elämä jatkuu ja menee eteenpäin. Suru pysäyttää, mutta lopulta jäljelle jää hyvät ja kauniit muistot.

    VastaaPoista
  6. Lämmin osanottoni. ♥
    Mä olen miettinyt tuota samaa tosi usein lähinnä noin työni puolesta.
    Mielestäni nykyisellä työpaikalla onkin kaunis tapa, sillä edesmenneen potilaan paikka pidetään aina hänen seuraavan hoitokerran aikana vapaana. Pöydälleen laitetaan valkoinen liina, elektroninen kynttilä, edesmenneen kuva ja kukka.
    Tämä ihan jo siitäkin syystä, että potilaamme makaavat vuosikausien ajan joka toinen päivä sen viisi tuntia samassa tilassa ja oppivat tietysti tuntemaan toisensa tuona aikana todella hyvin. Suru on silloin läsnä ja itsestä tuntuu hyvälle, että myös potilasystävien surua kunnioitetaan ja ollaan asian suhteen avoimia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!