sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Hekla

Se Helmi, jonka minä tunnen, on muuttanut pois mun kehostani. En tiedä, minne lienee lähtenyt. Tilalle se on päästänyt jonkun väsyneen, kipeän, ärsyyntyneen, marttyyrimäisen, saamattoman, haluttoman, ja erittäin rupsahtaneen näköisen olennon. 
Varmaan joku noita-akka.

Kun oikea Helmi löytyy, se varmaan kirjoittaa taas tännekin ja feikkiversio lakkaa kiukuttelemasta. 

Se feikkiversio kun on sitä mieltä, että maailma on ihan paska. Silloin on noita-akkojenkin paras edes koittaa pitää suu kiinni. 




8 kommenttia:

  1. Meillä lapsilla käy kanssa sellaisia ihan kiukkuisia sivupersoonia kylässä, minulla on sellainen mantra, jota hoen niiden poisajamiseksi. Kokeilen sitä nyt etänä sinun suuntaasi ja lisään vielä mantraa toiveet paremmista ajoista.

    VastaaPoista
  2. Voi Hekla, hus! Ja Helmille terveinen ja rutistus <3

    VastaaPoista
  3. Kyllä se ihana Helmi siellä jossain on tallessa kuitenkin <3
    Hauska tuo kaavio

    Vapunaattona kokeilin dkt:ssa opetettua puolihymyä parantaakseni mielialaa, ja vaikka se ihan sattui myrtseihin poskilihoihin, niin minusta tuntuu, että se toimi.

    VastaaPoista
  4. Halauksia ja ajatuksia! ♥
    Joskus on sellaisia myrtsikausia, ettei edes huvita piristyä. Aikanaan se valoisampi puoli taas sitten kaivautuu esiin, kun on sen aika. Siihen asti: ♥♥♥

    VastaaPoista
  5. Ikävä Helmiä ja Hekla, hus,hus, siitä kiusaamasta Helmiä.

    VastaaPoista
  6. Helmi on ikuinen, mutta tuollainen Hekla tulee ja menee. Ei se Helmiä tule korvaamaan. ♥

    VastaaPoista
  7. Miellyttävää Helmin päivää :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!