tiistai 17. toukokuuta 2016

Hyvä kiertää

Pakko todeta, että kylläpä on mukavaa. 

Vaikka sairasloma nyt jatkuukin, on moni muu stressinaiheuttaja poissa. Jossain kohtaa mä huomasin, että mua melkein pelottaa mennä töihin. Ei sinänsä työn, josta pidän, tai työkavereiden, joista pidän vielä enemmän, mutta itseni takia. Koko ajan oli "huono" ja riittämätön olo kun ei vaan pysy tahdissa. Ja illat niin kamalia. Ihan salavihkaa työstä alkoikin tulla mörkö. Siitä samasta, josta mä olin niin onnellinen puolitoista vuotta sitten!! 
Mä elän nyt niin kovasti toivossa, että muutaman kuukauden kuluttua olisin taas ihan iskussa ja kykenevä "lähes kaikkeen". Siihen saakka odotellaan. Toisilla kuuleman mukaan auttaa jo ihan päivissä, toisilla kestää muutaman kuukauden ja toisilla ei auta. Oikeastaan mä kieltäydyn kuulumasta tuohon viimeiseen ryhmään.
Mutta tästä kotonaolosta mun vielä piti... Ensinnäkin mä rakastan sitä, että olen voinut herätä aamuisin ilman kelloa. Kuulenhan mä puolikorvalla, että Nuorimmainen puuhaa aamuhommia ja lähtee kouluun, mutta mun ei ole pakko nousta jollen halua. Kummasti olen kiskonut kymmenen tunnin yöunia koko viikon, jostain sitä vaan unta riittää. Nautin kieltämättä myös siitä, että lapset ovat jo niin isoja, että selviävät yksikseen. Minä ainakaan en millään lailla koe, että mun pitäisi olla kohta 16-vuotiasta "kouluun laittamassa". Tuo osaa ihan itse, ja itseasiassa tykkää olla aamuisin rauhassa. Kaksi muutahan ovat jo omissa kodeissaan. Tekemisissä kyllä ollaan joka päivä, mutta silti; ne on jo niin kovin isoja. Yhtäaikaa haikeaa ja ihanaa. Yhä vaan olen iloinen ja onnellinen siitä, että sain lapset nuorena! 
Mitä luksusta onkaan venyä ja vanua aamuteekupin kanssa, rapsutella kiehnääviä kissoja ja katsella luonnon vihreyttä. Miettiä, mitä sitä tänään tekisi ja mitä jaksaisi. Pieniä hommia rauhassa ja taas hetki lepäilyä. Eilen tein porkkanasämpylöitä ja hoitelin kotihommia. Ihanaa, kun pystyy, edes jotenkuten!! 
Tämän iltapäivän extremeurheiluna mulle käy taimien istutus. Alkavat voida sisällä jotenkin huonosti, on varmaan pakko siirtää ne ulos ja väljempään multaan. Täytyy koettaa pitää tarkkaa vahtia yöpakkasista. Kehäkukkien loistetta olisi syssymmällä kiva ihailla. Kehäkukista tulee niin mummu ja lapsuus mieleen. Mummulla oli aina kehäkukkia ja yhdessä niitä istutettiin. Mummu tulee mieleen myös tuoksuherneistä, joita kylvin muutama viikko sitten pari pussia. Kovin ovat hentoisia ja ohuita, silti pitkiä. Mietinkin, että alkavatkohan tukevoitua jos pätkäisen niiltä pitkät luiruhännät pois? Mitä sanoo tähän joku luontoihme? Rantis
Sain myös mansikantaimia! Jänskää, ikinä en ole näitä herkkuja itse kasvattanut. Paikka löytyy ja kovasti intoa. Toivottavasti se riittää. Vinkkejä?
Postissakin odotteli ihana kirjekuori. Niin mun väriä ja mulle sopivaa kaikin puolin. Kiitos Marjaana, olet niin kultainen <3 Sähköpostissakin odotteli kiva viesti. Voi jestas Tiina! Mä uskon todellakin siihen, että hyvä kiertää..taas se nähdään.
Itse vein hyvin pikkuruisen muistamisen apteekkiin eilen. Nainen, joka mun kanssa siellä asioi muutama päivä sitten, oli kertakaikkiaan vaan niin loistava asiakaspalvelija, ettei mitää rajaa. Vaikka asia oli hankala ja yhteyttä piti ottaa moniin tahoihin, hoiti hän kaiken mallikkaasti. Soitti vielä peräänkin ja selvitti asiaa. Taisi ylittää valtuutensakin yhdessä kohdassa, mutta sain kuin sainkin kaikki hoidettua. Mun mielestä hänen vaan kuului saada pieni kiitos. Rahallisesti hyvin pikkuruinen, mutta ajatuksena suuri. 


Tiedättekö, mä huomaan itsekin, että se vanha Helmi on tullut takaisin <3 
Eihän ne isot ongelmat ole mihinkään kadonneet, mutta mieli ei ole enää niin musta ja umpitoivoton kuin vaikkapa kaksi viikkoa sitten. Sairasloma todellakin tekee hyvää. Vaikka kroppa sairastaa niin sairaslomalla myös pää lepää. 

Huomenna heti aamusta on pelottavaa ja jännittävää, mutta koetan olla ajattelematta sitä. 

Just nyt on hyvä olla. 


13 kommenttia:

  1. Ihanaa! Hyvältä kuulostaa :). Niin kuin monesti todettu, kaikki menee jossain vaiheessa ohi :)

    VastaaPoista
  2. Heh, ei nyt ihan luontoihme :) Kyllä ne hännät yleensä voi katkoa, mutta tuoksuherne käyttää niitä kiipeämiseen, jos niitä ohuita tarkoitat.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että elämä alkaa hymyillä. HAPPY for you!

    VastaaPoista
  4. Tuli jotenkin ihan hirmu hyvä mieli ja olo tästä postauksesta. Ihana kuulla, että sulla on just nyt hyvä olla <3

    VastaaPoista
  5. Se on hyvä tiedostaa se hetki, kun on hyvä olla. Pitäs muistaa itsekin, mutta se on vähän sama juttu kun siivoamisessakin - roinat ja liat huomaa, mutta sitä ei huomaa, että niitä ei ole. Tai pyykin kanssa.

    VastaaPoista
  6. Siitä olen sun kanssa samaa mieltä, kun lapset tekee nuorena jää aikaa olla vielä ihan itsekseen, mutta kuitenkaan ei yksin.
    Kun ikää tulee ja krempat tavoittaa saa lupa olla heikko.
    Minä ainakin tahdon lopultakin myöntää ettei mua tartte joka paikkaan ;D
    Elämä on hyvä näin. Iloa päivääsi Helmi hani <3

    VastaaPoista
  7. Sä selviät siitä Pelottavasta ja Jännittäväst' <3

    VastaaPoista
  8. Voi miten ihana lukea sinun kuulumisia.Mielestäni toi onkin se tärkeä pointsi toipumisessa,että saa kehoaan kuunnellen puuhastella päivän hommelit.Ihana on sinun luonteesi,vaikka on kipuja ym.Annat kiitoksen ja huomioit esim. hyvästä palvelusta.Iloa tuleviin pöäiviin:)
    Merja

    VastaaPoista
  9. Ai miten ihana postaus! Olen iloinen puolestasi ja siitä, että valo näkyy silmistäsi =). Sairastelu ja paraneminen ottaa aikansa. Muistan kuinka itselleni oli todella vaikeaa hyväksyä sitä, että jouduin jäämään kotiin ja sairastamaan. Omatunto kolkutti ja tunsin mitä kamalimpia olotiloja. Mutta muistan myös tuon tunteen, kun tajusin, että keho tarvitsi lepoa, sillä nukkuessahan keho parantaa eri tavalla meitä kuin valveilla ollessa. Anna itsellesi nyt vaan tätä erilaista laatuaikaa.

    Superhyvää viikonjatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
  10. Ihana kuulla, että jaksat paremmin. Pidä huolta itsestäsi parhaasi mukaan!

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikki kivoista, ihanista ja kannustavista kommenteista <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!