sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Melkein aktiivinen?

Viikonloppu oli  mukava. Mitään suunnitelmia ei ollut ja tiesin, että kokolailla yksikseni saan aikani viettää. Jollen sitten keksi jotain..
Lauantaina aamusella näin Nuorimmaisen vilaukselta, mutta tuo lähti ennen yhdeksää jo lapsenkaitsentahommiin. Siitä jäi sitten suoraa yökylään. Kertoi kuulleensa, että toisessa lähikaupungissa olisi peräkonttikirppis, jonne päätin sitten extempore lähteä. Annoin itselleni luvan tuhlata bensaa, koska näin sairaslomalla sitä ei kulu juuri lainkaan  verrattuna siihen, että huristelen työmatkoja. Pienempi tuo konttikirppis oli, kuin kuvittelin. Saaliiksi löytyi tuliterä kiva kesäpaita kahdella eurolla. Poikkesin myös toisella kirppiksellä. Ajelin rauhaksiin kotia kohti, pysähdyin järven rannalle istuksimaan kallioilla; nautin auringosta, kauniista pilvistä ja järvestä.



Hetken päästä olinkin jo ajelemssa pikkutietä peltojen keskellä. Siellä ajattelin, että maalaismaisema on vaan niin mun maisemaa. Oli voikukkapeltoa ja kynnettyä peltoa, kenollaan olevia latoja ja sinistä taivasta silmänkantamattomiin. Pysähdyin, ravintolapäivä kun oli, paikkaan, jossa sain huikean hyvää intialaista keittoa ja suuren naan-leivän kahdella ja puolella eurolla. Nam!
Kotona ähräsin vähän taas kivien kanssa naureskellen samalla naapurin lasten kiukuttelua viereisessä "loossissa". Vanhempia tuntui selvästi hävettävän se kiukuttelu :) Teki mieli huudella aidan taa, että on mullakin ollut kolme alle kymmenvuotiasta, kyllä mä ton tiedän ja muistan. Illemmalla intouduin vaihtamaan petivaatteet ja seurasin samalla lätkämatsia. Jutskasin pitkästä aikaa kamun kanssa netissä. Sama ihana kaheli siellä oli linjan toisessa päässä, kuin ennenkin. Onneksi <3 Saatetaan ehkä nähdä parin viikon päästä, katsotaan nyt, miten kuviot piirtyy..
Siinä samalla sain toisaalta kutsun tulla maistelemaan Fresitaa ja nauttimaan kesäillasta nyt heti, mutta en jaksanut lähteä. Suussa kyllä napsasi Fresita, mutta silti...en vaan jaksanut. Tässäkin päivässä oli mulle jopaljon enemmän actionia, kuin monena muuna. Yöllä se kostautui, mutta unohdetaan se. Päivä oli kuitenkin kiva.

Sunnuntaina intouduin laittelemaan makuuhuonetta. Tässä talven ja kevään aikana, kun illat on menneet maatessa, on kaikenmoisia kasoja kertynyt sinne ja tänne. Niitä asioita, jotka ovat matkalla johonkin...pyykkiin, vaatekaappiin, omalle paikalleen tai roskiin/kierrätykseen. Mahtava määrä pölyä löytyi myös. Vaihdoin huonekalujen paikkaa, raivasin kasat, imuroin supersäntillisesti ja kun oli valmista, ihailin kätteni töitä ja taputtelin itseäni selkään. Taas kelpaa! Vielä, kun saan haaveilemani maton, on makkari niin hyvä. Maton olen bongannut jo aikoja sitten, mutta koska haluan just sen maton, en ole halunnut hommata mitään halpiskorvaajia tilalle. Ostan sitten kun pystyn. Hyvin tässä on yli vuosi selvitty ilmankin!
Eilisestä keitosta intoutuneena päätin keittää linssikeittoa. Karautin kauppaan hakemaan linssit, muut aineet ja mausteet päättelin löytyvän kotoa. Oman pään mukaan tuon sitten keittelin. Päätin, että sitä mitä ei ole, ei tarvita, tai korvataan jollain muulla. Kokeilevaa keittiötä siis. Katsotaan, mitä Nuorimmainen sanoo ja voisihan vaihteeksi taas pyytää Vanhimmankin pöydän ääreen.
Keiton poristessa istuksin ulkona omalla pläntilläni ja olin vaan. Katselin ja kuuntelin. 
Kai siinä tuli kaikkea pientä puuhattua sisälläkin illan matsia odotellessa. Kuten syötyä suklaata. Just sellainen mä oon!! Tuntia aikaisemmin leikin terveellistä ihmistä mutta huomaamatta kiskon sitten taas suklaata..juu, ihan vahingossa. Innostun kuusenkerkistä ja nokkosista ja samaan aikaan kiskon vasemmalla kädellä lisäaineita ja kaikkea muuta schaissea. Tämän asian suhteen olen kyllä niin selkärangaton pa**a, aina ollut! 
Leijonien finaalipeli oli ja meni. Katsoin toki ja mekastinkin, mutta ei auttanut. Eniten mua riipi katsella niin totaalisen maansa myyneitä pelaajia. Hopea ei tossa vaiheessa vielä lohduta yhtään. 

Huomiseksi onkin erilaista ohjelmaa; vietän nelituntisen kuunnellen asiantuntijoiden luentoja. On asiaa liikunnasta, ravitsemuksesta, sairaudesta itsestään, jne. Tällainen järjestetään kerran vuodessa  ja nyt tuli sitten kutsu  mullekin. Menenhän minä. 

14 kommenttia:

  1. Kuulostaa reippaalta menolta. Ja tuli itsekin viikonloppuna otettua just tuollaisia kuvia, missä taivas ja pilvet heijastuu veteen, ne oli niin hienoja näkymiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se reipasta, ainakin mun viime kuukausiin verrattuna. Maisemat oli kyllä kauniita!

      Poista
  2. Hyvältä kuullostaa. Ja toi terveellissys epäterveellisyys ristiriita on hyvin tuttua mullekin!

    Nimimerkki aamulla smootieta illalla juustonaksuja

    VastaaPoista
  3. Kiva, että olet jaksanut viikonlopusta ja kesän kauneudesta. Helmi nousuun!

    VastaaPoista
  4. Hyvän ja täyteläisen kuuloinen viikonloppu :)
    Ja hei - mä oon samanlainen. Popsin välillä metsässä kuusenkerkkiä, ja kotiinpäästyä menen karkkipussille. Mutta harva haluaa olla mikään penttilinkola. Nautinnot on ok.

    Aurinkoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tirsk, just noin. Juu ei musta(kaan) mitään linkolaa saa!

      Poista
  5. Hei,kiitos tosi mukavasta postauksesta.Nauroin ääneen tota tervellisyys kohtaa.Kuulosti niiiiiiin tutulta.Oli kyllä hienoa katsoa noi leijonien lätkäpelit.Ja tosiaan se Laineen istuminen jäällä,oli kuin:"en ala kun ei kultaa saatu".Hän oli kuitenkin kisojen paras pelaaja.Ehkä olisi pitänyt leijonille niitä tapioita tulla jo matkanvarrella.
    No.parempi voitti finaalin.
    Terveisin Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit :)
      Osa pojista on niin nuoria vielä, että pettymykset ei ole kouluttaneet..kyllä nekin vielä oppii, valitettavasti.

      Poista
  6. Hei meillä on ollut aika samankaltainen viikonloppu, hauska huomata. Maalaismaisemat hivelevät aina munkin silmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä :) Maalaismaisema ja vesi on aina niin kaunista.

      Poista
  7. Ihana rauhallinen järvikuva, niitä ei täältä kyllä saa. Pitäisi teettää joku oma järvikuva vaikka pieneksi tauluksi, on tuo niin rauhoittava maisema. Kolmen järven keskellä kasvaneelle varsinkin. Aina menin rantaan ja laiturille rauhoittumaan, jos mieli oli turhan maassa ja huonovointinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Sellainen voimakuva olisi hyvä idea!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!