sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Röh.

Onhan tähänkin viikkoon mahtunut kaikenlaista. Olen selvästi parempikuntoinen kun en ole töissä. Kotona voi tehdä asioita hissukseen ja heittää hetkeksi selälleen kun alkaa tuntua pahalta. Töissä ei välttämättä ehdi edes kahvitunnille koko kahdeksaan/yhdeksään tuntiin. Ruokataukoa ei ole. Töissä tuntuu kuin olisi tehosekoittimessa. Kiire, kello, stressi, vartissa muuttuvat käytännöt.. Kotona on hyvä olla.
Pikkuhiljaa olen saanut pienen takapihani kuntoon. Raaskin ostaa neljä orvokkia. Vähän kevättä tuon huikean vihreyden lisäksi! Olen myllännyt nuo pienet maat odottamaan taimia, jotka pidän vielä sisällä. Jostakin pitäisi käydä keräämässä vähän kiviä. Viritin myös äitienpäivälahjaksi saamani ihanat aurinkokennovalot ulos. Tykkään niistä ihan hirveästi! Päivällä ovat kivan simppelin näköiset ja miellyttävät silmää. Illalla pimeän tultua pilkottavat valoa kuin syysjuhlissa ikään. Myös se, että mulla on jotakin uutta "turhaa hömpötystä" tuo ison osan ilosta. Harvinaista herkkua.




Niinkin yksinkertainen ja puuduttava asia kuin pyykinpesu, on tuonut iloa. Kun töiden jälkeen ei ollenkaan välttämättä pysty edes koneelliseen pyykkiä, on sitä päässyt kertymään silmää ikävästi kaihertava määrä. Nyt on pyykkikori tyhjänä ja sekös tyydyttää!

Perjantai 13. oli päivä muiden joukossa. Varsinkaan tässä kohtaa se perjantai ei merkinnyt mitään, koska se toukokuun 13:s on muuten hyvä päivä. Sen lisäksi yksi lapsista saavutti jotain, josta mä olen kovin ylpeä! Huomenna toivon mukaan saavuttaa samaan aiheeseen liittyvän toisen etapin ja hänenkin elämänsä vähän helpottuu. Tämäkään asia ei ollut meille
 niin iisibiisi juttu kuin monelle muulle. Suurin osa näistä nuorista tuntuu saavan tämän vanhemmiltaan lahjana, ilmaiseksi, juuri mitään tekemättä, koska se vaan "kuuluu" saada. No, ei meillä. Meillä asia saavutettiin vasta kakskymppisenä ja ihan omin avuin hankittuna. 
Pakosta, mutta kumminkin. Ehkä minäkin olisin samaan antajajoukkoon kuulunut, jos siihen olisi ollut edes jonkinmoinen mahdollisuus rahallisesti. 
Lopputulos on kuitenkin nyt jo melkein kourassa, joten turha asiaa ajatella enempää. Ehkäpä mun lapseni oppi tässä monenlaisia asioita, toisin kuin moni kermaperselapsi.. Toivon ainakin niin. 
Epäonnenpäiväkin oli vähän. Se paljon puhuttu piikki piti pistää, mutta mönkään meni. Ensin lääketukun, sitten apteekin kanssa. Viimeisenä niittinä nurse sairastui. Nou piikkiä. Karman kolminkertainen  viesti mulle, ettei sitä pitäisi ottaa? 

Tuomi kukkii. Ulkona on huumaava tuoksu. Harkitsin parin oksan sisälle tuomista, mutta jätin sen kuitenkin. Sisällä tuoksu on jo turhan voimakas. 

Myös röhkinäsnapchat piristi mun sunnuntai-iltapäivää kummasti. Mulla taitaa olla välillä vähän sairas huumorintaju.

Huominen vielä sairauslomaa. Siitä eteenpäin ei olekaan taas tietoa oikastaan mistään. 

Kaipaan Paimenta. 


19 kommenttia:

  1. Hyvä, että olet levännyt ja hoitanut itseäsi. Pikku hiljaa valoa ja kesää kohti....eiks joo? Ja ihanaa, että elämässä on timantteja.

    Tää vihreys ja tuoksut on jotain niin taivaallista, kevään lapsi kun olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pikkuhiljaa... Oi, sä saat siis kohta juhlia synttäreitä.
      Onnea viikkoon <3

      Poista
  2. Eihän tuommoista työtä kestäisi terveenäkään! Miten teillä ei voi olla edes ruokataukoa? Tes, laki, joku!

    RÖH! Kiva kun piristi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monessa tän alan paikassa on näin. Ateriointi tapahtuu työn lomassa. On siihen joku hieno lausekin olemassa, en vaan yllättäen muista sitä ;) Käytännössä tää tarkoittaa sitä, että kiskaset seisaaltasi sen leivän/jugurtin samalla kun teet jotain tai käyt antamassa jotain.
      Röh itelles :-D

      Poista
  3. Mä niin toivon että sulla helpottaisi - jotenkin muutenkin kun saikkua ottamalla, koska se ei oo se lopullinen ratkaisu - ja auttaisin jos vaan voisin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus helpottaa, ihan varmasti. Jos ei muualla, niin arkussa. Tiedän, lopullinen ratkaisuhan tää ei oo. Tässäkin vaan puhuu se raha. Kun ei oo mahkuja loikata opiskelemaan tai pitää omia lomia, niin tie on hankalampi. Ja pitkäkestoisempi. Mutta ehkä tää tästä, jollain konstilla, jotenkin, joskus.

      Poista
  4. Kyllä blogimaailmassa on semmonen paimenenkokoinen aukko ollu, se on totta. Mutta hyvä, että sulla kohenee - toivottavasti sen piikinkin saat pikapuoliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin! Toi viime viikon säätö oli kyllä aika uskomatonta. Ei uskois, että joka taholta asia voi mennä niin pieleen :-D

      Poista
  5. Pienetkin asiat piristävät -voimia sinulle ystäväiseni ja lämmin rutistus! Lamppuvalot on kyllä hauskat, tykkään niistä itsekin..

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti saat sen piikin pikapuoliin ♥ Onko se semmoinen, että jatkossa voit pistää sen itse?
    Ja hyvä, että oot saanut huilittua :) Aurinkoa viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On joo. Se eka kerta pitää vaan käydä sairaalalla piikittämässä. Piikityksenhän osaan vahastaan kyllä, mutta ne katsoo ettei tuu mitään anafylaktisia tai muita ikäviä. Jatkossa on sit kaks piikkiä; Metoject kerran viikossa ja Humira nyt alkuun jokatoinen viikko. (Siis jos käy mulle.) Lisänä Salazopyrin ja tarvittavat särkylääkkeet.
      Aurinkoa sullekin ihana <3

      Poista
  7. Ihmettelin tuota, että ei ruokataukoa. Kyllä teidänkin tessiin sellainen tauko on varmasti kirjattu jollain tavalla, taukona tai työn ohessa pidettävänä. Mutta jos työnantaja ei asiaa järjestä, niin huonompi juttu.

    Uuden ammatin opiskelu yleensä onnistuu työn ohessakin, mutta ei varmaan sinun työn. Mutta kovin monet joutuvat nykyään uuden ammatin hankkimaan, velkarahalla eläminen on silloin ainoa vaihtoehto. Kuuntelin juuri eilen yhtä viiskymppistä naista, joka kertoi, miten oli pakko ottaa lainaa, jotta saisi opiskeltua uuden ammatin.

    Lähetän iloa kevääseesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kirjattu, työn ohessa pidettävänä. Käytännössä taas..no...Seisaallaan, ja kesken sen eväsleivän käyt useampaan otteeseen antamassa jotain..
      Velkaraha taas. Sitä ei näillä tuloilla saa ilman takaajaa tai sitä pesämunaa. Ja kumpaakaan ei ole. Helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä mä olen kaikki mahdolliset reitit koettanut selvittää... Aika näyttää mihin tässä päädytään.
      Kiitos Rantis, iloa ja valoa sinnekin!

      Poista
  8. Kiva lukea tää sun juttu. Kyllä saikku oli sulle enemmän kuin tarpeen. Rahattomuus-tuttu mullekin nuoruudesta.Ei tykkää.
    Paimen-niin missä hää lienee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tarpeen, pakko myöntää..vaikkakin tuo taas ongelmia, koska vkl-lisät jää pois ja peruspalkka on niin onneton.
      Mutta juu, pinnan päällä ollaan kuitenkin.

      Poista
  9. Minun pitää todeta, kuten moni muukin, että työolosuhteet ovat varsin karut jos tuollaiseen tuntimäärään ei sisälly mitään taukoja. Ei ole ihme, että väsyy. Väsyyhän tuossa tervekin ihminen. Ei kuulosta lainkaan kohtuulliselta.

    Toivon niin, että löytäisit jonkun tien sinulle paremmin sopivaan työhön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virallisesti kuuluu tottakai, mutta käytännössä asia on toinen.
      Kiitos Kepposka, minä toivon myös :)

      Poista
  10. Niin, mähän luen näitä väärinpäin. Eli sun sairausloma sitten taitaakin päättyä kohtapuoliin. Toivottavasti töihin paluu onnistuu <3 Paimenta on kyllä tosi ikävä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!