perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kukkapenkkihiki

Mun pikkuinen takapihan loossini oli viime kesän ihan siinä tilassa, mihin edellinen asukas sen jätti. Energiaa ei riittänyt sen oman näköiseksi saattamiseen, oli niin paljon puuhaa sisälläkin.
Tänä keväänä olen katsellut pihaa ja mietiskellyt, millaiseksi sen haluaisin. Ensimmäisenä ja rumimpana, muutoksen kouriin joutuu kukkapenkki. 
Selvää oli, että keskellä kukkapenkkiä kasvava jonkinsortin havukasvi, joka oli kasvanut koko ikkunan peittäväksi puuksi, sai lähteä. Vanhin kävi yhtenä iltana kiireisesti sahaamassa puun poikki, mutta juurakko jäi sitten mun huolekseni. Hövelisti lupasin, vaikka tiesin, ettei mulla ole minkään valtakunnan vehjettä asian hoitoon. Ei se mitään, lapion sain lainaan ja lopustakin selvisin. Paksu juurakko katkesi juuri kerrallaan, vaikkakin vähän epätavallisella -ja hyvin naismaisella- työkalulla. Sama se, tarpeeksi kun pyörii perkeleitä päässä ja suussa, niin katkeaa vaikka kynsiviilalla! Hurjalta hikoilemiselta ei voinut välttyä, oli lämpöennätyspäivä ja kunto..no, se on, mikä on. Kun puu ja juurakko oli poissa, olikin aika kaapia mullan seasta nauloja, kiviä, lasia ja kaikkea sinne kuulumatonta sälää. Vaikutti siltä, että multa oli todella vanhaa, vähän kuunliljoja siellä juurella jaksoi kasvaa. Sen lisäksi rikkaruohoa ja vadelmaa. Löytyi myös maatuneita lehtiä, tiiliskiviä ja lisää rikkaruohoja. 
Lisäsin uutta multaa, ravinnetta, kiskoin vatut ja rikkaruohot pois, laitoin kivet reunukseksi ja siirsin kuunliljatkin eri paikkaan. Roskiin päätyi kolme kassillista kaikkea kakkaa!

Muutamasta paikasta mulle on luvattu perennoja, jos vaan haluan. Pohdin nyt, mitä penkkiini tahtoisin laittaa. Ajatuksena on, että penkin päätähtenä olisi joko pioni tai alppiruusu, mutten tiedä kumpi. Pionin saisin vissiin pidettyä paremmin kurissa. Vuosien päästä alppiruusu kasvaisi kuitenkin pensaaksi ja peittäisi taas ikkunan. 
Hentoista patjarikkoa ihailen aina, ehkä sitä johonkin reunaan? Iiristä ja keijunkukkaa saisin heti kun tahtoisin. Toisaalta..tykkään myös leimukukasta kovasti ja akileijasta myös. Ja vaikka mistä!!! Joku kohta voisi jäädä perennattomaksi, siihen voisi sitten laittaa keväällä mieleisiään siemeniä tai taimia. Eli joka kesä jotain vaihtelua ;)
Kuvittelenkohan mä, että kukkapenkkini on jotenkin suuri? Mihinköhän mä tässä vielä päädyn? Liian tupattuun penkkiin iänikuisessa kukkahuumassani?
Tähän mennessä penkin uudistus on kustantanut 5,- eli kahden multasäkin verran. Reunakivet on käyty keräämässä metsästä ja kukkia koetan haalia. Pioni on ostoslistalla.
Jos sulla on jotakin nerokkaita vinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan. Muuten mennään fiiliksellä, ei tässä niin nöpönuukia olla. Paitsi toki rahan kanssa. 


                                                                 Ennen



Huomennä on tämän äidin vollotuspäivä.  Tänä vuonna onneksi pääsen, ei tarvitse olla töissä. Kahden lapsien osalta on syytä juhlaan!  Juhlimme tosin vain henkisesti. Molemmat nuoret menevät päättäjäisistä suoraa töihin. 
Yhdet etapit on nuorilla taas saavutettuna. Mä olen niin tajuttoman ylpeä omistani!  

2 kommenttia:

  1. Onnea kaikista saavutetuista etapeista - lasten jutuista ja sun kukkapenkkireuhaamisesta. Tuo on muuten jännä, että naisen raivon siivittämänä sitä kaataa vaikka metsän ihan millä välineellä tahansa, jos sille päälle sattuu. Mitään välineitä/koneita siihen tarvita, ne on heikoille ja miehille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Totta, tossa kohtaa se oli juuri se raivon ja ei-tartte-auttaa-fiiliksen ja mä-haluan-että-se-tapahtuu-NYT-olon aiheuttama tapahtuma. Ja ai että mikä onnistumisen fiilis. Ehkä sitä lisäsi se, että oli hellepäivä, aurinko päkitti suoraa, hiki todella valui ja multa pöllysi. Näytin neekeriltä :) (ai niin, tota sanaa ei saa sanoa..)

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!