keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Onnellinen eilinen

Sellainen oli eilinen päivä. Onnellinen isolla oolla.
Koska lapset ovat jo niin kovin isoja, saan jokseenkin harvoin kaikkia kolmea samaan pöytään yhtä aikaa. Kaikille sattui sopimaan ja suunnittelimmekin aika extempore retken äitini mökille, jossa äiti siis oli myös. Kolme sukupolvea yhdessä ja kaikki aivan yhtä kaheleita.
Mä rakastan sitä meidän yhteistä eloa ja oloa. Kaikki ollaan suhteellisen samasta puusta, iloisia ja höpsöjä, aika hörhöjäkin. On hauskaa kuulla kuulumisia, joita ei tule niin nopsasti soitellessa edes kerrottua, ne kun eivät ole niin tärkeitä. On ihanaa seurata, miten kakarat kähjäävät keskenään, kuitenkin jo sellaista aikuisten versiota. Kenestäkään ei tarvitse enää pitää huolta (vrt. pikkulapsiaika) ja kaikki voivat tehdä mitä haluavat. Käytöstään ei tarvitse ajatella, eikä juuri sanojakaan, kun kaikki ovat samanlaisia. Huuli lentää ja toisia hyväntahtoisesti pilkataan, muistellaan vanhoja mokia ja tulevia uusiakin jo. Ollaan yhdessä ja vietetään aikaa. Ollaan meluisia, puhutaan päälle ja nauraa räkätetään. 
Mua nauratti, kun itse huomasin heti kotiuduttuamme, miten huvittuneena muut mua katseli. Jotenkin taas eksyin heti tontin laitamille kukkia ja kasveja ihmettelemään ja kuvaamaan. Ne niin tietää, mikä mua ensimmäisenä vetää.. Nuorimman kanssa käytiin läheisellä hiekkakuopalla ja muut oli mökillä nauraneet meille, kun oli alkanut kuulua jytinää. Tiesivät sanomattakin, että minä se siellä askellan jättiläisen askelin, ettei vahingossakaan mikään käärme eksy lähellekään meitä. Jokaisella meillä on omat juttumme, ja toiset tuntee ne. 
Mä olin unohtanut, miten ihanaa on on nauraa niin, että mahaan oikeasti sattuu, vesi lentää silmistä, eikä sitä tyrskimistä saa lopetettua. Kun samaa peliä pitää viisi ihmistä, ei se lopu ollenkaan, kun joku vuoronperää repeää uudestaan ja taas kaikki nauraa. Lopulta ei melkein enää tiedä, mille alunperin naurettiin, kun kaikki nauraa toisilleen. Kaikista parasta tämä on silloin, kun porukan miespuolinen, ja vähän jäyhempi versio meistä, saadaan mukaan. Eilen saatiin. Ihan parasta!! 

Eilinen hymyilyttää vielä pitkään. Vaikka kaikki muut asiat ja rakkaudet menisi päin mäntyä, tässä on se peruspilari. Perhe <3


14 kommenttia:

  1. Onnellinen postaus indeed.

    Ja olisi voinut olla kuvaus mun vilosta. :)

    " Käytöstään ei tarvitse ajatella, eikä juuri sanojakaan, kun kaikki ovat samanlaisia. " Just noin.

    VastaaPoista
  2. Ihana ihana teksti! ♥ Tuo on niin parhautta, että on oma rakas lauma, jonka parissa voi olla juuri se oma itsensä, joka on pohjimmiltaan. Ja nauraa räkättää niin, että vatsaan sattuu :)
    Happy for you!

    VastaaPoista
  3. Alkasi kyllä hymyilyttämään täälläkin. Tuollaiset perhesuhteet ovat korvaamattomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne! On vaikea kuvitella muunlaisia, kun näin on aina ollut.

      Poista
  4. Onni on perhe, jossa kaikki on "samanlaisia" :) jotkut perheenjäsenet kun eivät voi sietää toisiaan, sisaruksetkin saattaa olla tukkanuottasilla elämänsä alusta sen loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Aika läheltä "päässyt" seuraamaan tällaisia sisaruksia ja tuntuu käsittämättömältä.

      Poista
  5. Perhe, vaikka välillä väsyttää, on kyllä Ihan Parasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, siitä sen voiman aina kuitenkin saa. Väsytyksestä huolimatta...

      Poista
  6. Ihan parasta <3
    Aurinkoa!
    Minna-Helena

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!