maanantai 4. heinäkuuta 2016

Asioilla on aina kaksi puolta..

Tiedättekö, mulla oli ihana viikonloppu. Olin houkutellut Keskimmäisen mukaani lähikaupungin musiikkifestareille, joissa olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan käymään. Festarit ovat pienet ja sympaattiset. Niissä on ihana ajatus ja sanoma ja ne ovat ilmaiset. Lauantain olin ensin töissä ja siitä suoraa kurvasin festareille. Bändit ovat yleensä siellä pikkubändejä, joista itse en tänä vuonna tuntenut yhtäkään. Silti, osasi ne soittaa ja tunnelma oli kiva. Keskimmäinen oli tehnyt meille piknikeväät, siellä me auringonpaisteessa katseltiin ihmisiä, lavalla olevaa tarjontaa ja naurettiin. Syötiin herneitä, mansikoita, karkkia  ja pizzaa. Illan aikana saatiin yksi pahemman luokan nauruhepulikin. Sellainen, että heräsin yölläkin sitä vielä nauramaan :-D Tyytyväisenä kurvasin illalla kotiin ja ajelin vielä pikku lenkin upean taivaan ja auringonlaskun perässä. Kesäyö on kaunis <3
Sunnuntaina kävin taas tekemässä työpäivän ja sieltä kiireen vilkkaa kotiin ja suihkuun. Neljä vanhaa ystävystä oli sopinut tapaamisen sunnuntai-illan ratoksi. Kaikki muut kolme olivat lomalla, joten päivällä ei ollut niin väliä. Vietiin nyyttärimeiningillä herkkuja ja oleiltiin ilta. Ihana sellainen! Niin paljon naurua, kuulumisia, herkkuruokaa ja -juomaa. Ihan parasta. Vaikka nähdään kimpassa vain muutama kerta vuodessa, siitä jatketaan, mihin viimeksi jäätiin. Just näin pitää ollakin <3 Yön pimetessä istuttiin vielä tulen loimussa ulkona ja juteltiin henkeviä. Kolmen aikaan olin kotona ja onnellisena pääsin nukkumaan. Onneksi nyt maanantaina on vapaa, saa nukkua ja oleilla, miten huvittaa. Ehkä jotain pikkupuuhaa. Ja lepoa. 
Kesän paras viikonloppu!! (tähän mennessä) <3 

                             tai

Tiedättekö, mä olen niin poikki! Töissä oli viikonlopun taas rankkaa. Kun yhdistetään ulkona vallitseva (lauantainen) kuumuus, työpaikan rikkinäinen ilmastointi ja nurkassa liki koko ajan 85-asteista vesihöyryä puskeva laite, yhdistettynä yhdeksän tunnin työpäivään, jossa ehdit pitää 10 minuutin kahvitauon ja syöt seisaallasi työn lomassa, on naisesta mehut taatusti poissa kun työpäivä on ohi. Vähän koitin siinä kiireesti itseäni pikkupesaista, ennen kun lähdin tyttären kanssa musiikkitapahtumaan. Viisi-kuusi tuntia siinä istuttiin ja nautittiin festaritarjonnasta. Työpäivä ja kovalla istuminen teki tehtävänsä, joka paikkaa särki. Maassa oli paha istua, selkään sattui ja jalkoihin kanssa, koko ajan piti vaihtaa asentoa, kääntää ja vääntää. Pärjäsin kumminkin. Kotiin kun pääsin, painuin nukkumaan; ehdin nukkua ihan liian vähän, kun sunnuntaiaamuna kello herätti jo viideltä. Hikisen yön jälkeen oli pakko painua suihkuun vaikka kello olikin siihen liian vähän: anteeksi naapurit! Töissä oli taas edellisen kaltainen tappopäivä, jalkoja särki heti aamusta asti ihan julmetusti. Askelia tuli taas kahdeksan tunnin aikana liki 13 000. Päivän loppupuolella alkoi tuntua, että lonkka irtoaa kokonaan. Töistä päästyä poikkesin kaupan kautta ostamassa sopimaani tapaamiseen vähän naposteltavaa. Kassajono oli pitkä, ja seisominen oli tuskallista. Koitin siinä vaivihkaa vaihtaa jalalta toiselle. Kassa oli varmaan uusi; hidas ja vähän vielä hitaampi. Mur. 
Kotona pikasuihku ja ystäviä tapaamaan. Vaikka meillä oli kivaa, seuralaisena oli taas koko kropan särky ja tappopäivien tuoma raajojen umpiväsy. Istuminen sattui, seisominen sattui. Yöllä kotiin päin kävellessä meinasi ihan itku tulla. Kuusi tuntia unta ja sitten mä taas jo heräsin, kas, särkyyn! Tietysti niin, nyt kun olisi voinut nukkua. Mur. 
Nyt on vapaapäivä, kai mä tässä jotain keksin...ainakin pesen pyykkiä, että huomiseksi on töihin jotain päällepantavaa.


Kaksi eri versiota täsmälleen samasta viikonlopusta. Kaikki täysin totta, ei mitään keksittyjä tehosteita. Asiat vain kurkisteltu eri puolilta.
Arvatkaa, kumpi jää mieleen?
Jokatapauksessa, tänään levätään, nautiskellaa sekä herneitä että mansikoita. Palaudutaan kaikilta osin.

Pikoos aim wöört it!



14 kommenttia:

  1. No sä niin todellakin oot worth it <3 <3 <3

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti se ensimmäinen jää mieleen. Jäähän?

    VastaaPoista
  3. Toi oli hyvä! Asioilla on ainakin kaksi puolta. Se miten niihin suhtautuu on merkittävä. Siinä olis monella tekemistä, myös itselläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan meillä kaikilla, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Tän asian kanssa mä teen aktiivisesti töitä ja se kyllä tuottaa tulosta. Siihen hyvään ikäänkuin oppii, kun aikansa kääntää ajatuksiaan, eikä vello lietteessä päiväkausia.

      Poista
  4. Kyllä se ihmeellinen voima se, mitä/miten katsoo (tarkemmin).

    Mua kiinnosti toi konsertti? Lähinnä et itsekkin voisi johonkin tollaseen mennä kun sillä suunnalla oon....

    KesäIloa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se. Onneksi säkin osaat sen!
      Kesäiloa sinnekin! Privailen.

      Poista
  5. Ajattelemisen aihetta annoit myös minulle, asioilla ja tapahtumilla on aina kaksi puolta.
    Toivon, että mielessäsi on tuo ensimmäinen kertomus.
    Mukavaa kesän jatkoa sinulle!

    Terveisin blogisi innokas seuraaja Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että annat kuulua itsestäsi :)
      Kyllä vaan, tuo kiva viikonloppu on se, joka jää mieleen. Toki tuo toinen sitä hankaloitti, mutta koetin aktiivisesti olla välittämättä liikaa siitä. Hyvä onneksi voittaa <3 Kivaa kesää sinulle myös!

      Poista
  6. Niinhän se on, että kaksi puolta löytyy aina. Onneksi tuo mukavampi muisto jää varmasti paremmin mieleen. Säryt ovat pirullisia eikä niitä voi koskaan kokonaan unohtaa, mutta onneksi löydät myös ilon hetkiä.
    Hyvää kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaikki tuo! Mukavaa kesää sinne myös :)

      Poista
  7. Mä jotenkin niin pystyin eläytymään noihin kumpaankin. Kumpikin niin totta ja kumpikin omalla tavallaan koskettavia...
    Toivotaan enemmän sitä aurinkoa kuin pilviä ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, sä osaat, kokemuksen syvä rintaääni puhuu sullakin.
      Koitetaan nostaa se aurinko esiin! ♡

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!