tiistai 12. heinäkuuta 2016

Sumuisia iltoja

On ollut kovin vaikea viikko. (Valitan, että valitan.. )

Eilen oli taas olo, että lyön hanskat tiskiin ihan just ja lähden itkien kotiin, enkä palaa enää koskaan. On hullun hommaa, että 2,5:llä ihmisellä teetetään viiden ihmisen työt, eikä mistään voi luistaa/siirtää huomiselle. Jokin kun puuttuu, on vartissa joku huutamassa puhelimessa tai livenä. Juokset, juokset, juokset, hiki valuu päästä alaspäin niin, että yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen on pikkaritkin märät. Koko ajan sattuu, juokset kilpaa kellon kanssa, koetat olla hymyilevä ja freesi asiakaspalvelija siinä välissä ja taas säntäät töihin, päässä paukuttaessa koko ajan, että "en ehdi, en ehdi" Tekemättä on se ja se ja se ja se ja se...kello käy. Vessassa käyntiä panttaat ja panttaat kun et vaan ehdi. Päivän tauko 10  minuuttia, kun et kertakaikkiaan vaan ehdi. Kesäloma-aikana sulla on lupa pitää lomistasi vain kolme viikkoa, loput lomat hoidetaan sitten muulla ajalla. Vapaita käytännössä kerralla vain yksi. Ei todella riitä palautumiseen, ei kropan, eikä pään. 
Illalla sulla on vain paskoja fiiliksiä: olet niin puhki, ettet jaksa kuin tuijottaa. Särkee, sattuu, jokapaikkaan. On tuskaista. Torkut sohvalla ja odotat että pääset nukkumaan. Saatat lukea blogeja, muttet muista lukemaasi. Kaikki muu elämä on täysin nollissa. Kun ei pysty. 
Säästöjä, säästöjä! Ihmisten kustannuksella. Koko ajan niskassa on tieto, että näistäkin vähistä saatetaan syksyllä leikata, joten sairaslomaa ei ihan ehdointahdoin kannata ottaa. Eikä voisikaan, oma terveyskeskus on kiinni, sairaalaan ei tietenkään nopealla aikataululla pääse ja työterveys on lomalla. 
Aivan sairasta hommaa. Olen ihminen enkä kone.

Olen alkanut pelätä töihin menoa.

Takaraivossa koettaa joku pieni ääni sanoa, että olisi varmaan hyvä, jos sut vähennettäisiin, mutta peitän sen kiukkuisesti. Ei tällä taloustilanteella. 

Just nyt en jaksa hehkuttaa mitään "elämä on ihanaa" -juttuja. Joku toinen kerta sitten. 






Jos joku jaksoi lukea loppuun saakka tämän valivalin ja sattuu olemaan Mikkelin seudulta/ matkalla elokuussa Mikkelin suunnalle ja omaa vielä lapsiakin, niin saa huikata. Olisi yksi kiva juttu... Tai vinkkaa, mitä kautta löytäisin vaikkapa rahahuolien kanssa painiskelevan Mikkeliläisperheen. 

21 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen, millaista on tuollaisessa työpaikassa. Sillä erolla, että mua ei satu joka paikkaan, mutta noin muuten. Perseestä on välillä kaikki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Ehkä tuon työstressin kestäisi jotenkin, kun tietäisi että kun pääsee pois, olisi hyvä olla ja voisi tehdä jotakin. Mutta kun ei. Kotona kipeänä loppuilta. Jotta taas toipuu sen verran että pääsee töihin :-/
      Jeps, tiedän, että sullakin on ollut ja on toisinaan perseestä ihan kaikki :(

      Poista
  2. Toi loppu(kin) on niin sua: kaiken väsymyksen ja ahdingon keskellä osaat kuitenkin aina ajatella muitakin ja muiden ilahduttamista <3

    Oot ihana ja rakas!!!

    VastaaPoista
  3. Mulla oli tommoinen fiilis silloin kun olin siellä tilitoimistossa töissä. Ihan hirveetä paskaa. Tuli mieleen tää mun postaus kun radiosta tuli työmatkalla "radioennustus" http://puolinaisenero.blogspot.fi/2013/02/tyopaiva-saikun-jalkeen.html

    En osaa muuta kuin toivottaa jaksamista vaikkei se oikein mitään autakaan. Voimaton vähissä täälläkin, työpäivän jaksaa, sitten sohvalle tai sänkyyn odottamaan nukkumaanmenoaikaa. Aika ankeeta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks sä pääsit pois sieltä!
      Ollaankohan me nyt niitä Ankeuttajia?

      Poista
    2. Ehkä me vähän ollaan. Muttei onneks joka päivä :)

      Poista
  4. Taidat olla hoitoalalla... vanhustenhoidossa ehkä? Itse kävin tuoreena lähihoitajana muutama vuosi sitten testaamassa sitä tappotahtia siellä, työkokeilussa olin. Jaksoin tasan kaksi viikkoa. Kunnioitan syvästi sinua ja kaltaisiasi, jotka jaksatte tehdä sitä oikeasti arvokasta työtä. Mieletöntä silti, että monen ihmisen hommat teetetään yksillä. Ei sitä kukaan jaksa loputtomiin!

    Tsemppiä sinulle urhea nainen. Luen jokaisen tekstisi. Kirjoitat rehellisesti, niin kuin sinusta tuntuu. Aina ei jaksa -ja kuitenkin, sinä jaksat, ja paljon! Ystävyydellä M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Muuttolintu! En ole hoitoalalla, mutta samaa tappotahtia on useissa minun alani paikoissa. Ja säästöt, ne säästöt on tämän kaiken takana. Rahaa ajatellaan, ihmisiä ei.
      Kivaa, että luet! Oltiin "paljon tekemisissä" silloin, kun itse pidit blogia, muistatko? Tosin...en ole varma, taisin silloin olla eri niminen. (Muutama vuosi sitten vaihdoin blogia ja nimeä)
      Mukavia päiviä sinulle!

      Poista
    2. Ai? Olin ihan varma, että olet hoitoalalla! Kuulosti niin samalta... Eipä sillä, kaikilla aloilla revitään työntekijän selkärangasta, mitä irti saadaan. Toisilla ei ole työtä ollenkaan ja toiset tapetaan työllä. Epäinhimillistä, todellakin!
      Muistan sinut oikein hyvin blogiajoiltani ja niinpä olinkin iloinen, kun huomasin, että kirjoitat edelleen. Ehkäpä minäkin vielä joku päivä aloitan bloggailemisen? Kaikkea hyvää sinulle ja voimia - ennenkaikkea! <3

      Poista
  5. Samaistun aka moneen kohtaan työsi suhteen. Esim, että tollakin päivä painetaan usein hiessä kylpien ja ei ole mikään ihme, että alushousut ovat hiestä märkinä.
    Taukojen kanssa meillä on paremmin asiat, sillä saamme istahtaa puolen tunnin tauolle ihan eri kerrokseen, missä työpisteemme on. Joskin se tauko on palkatonta aikaa. Palkalliseen aikaan meillä kuuluu myös 10 min paussi, joka sitten tosiaan vietetään siinä työn ohessa ja tarkoittaa satunnaista huikkaa vesipullosta.

    Monesti olet ollut mielessäni, sillä minä olen kuitenkin terve. En vain kykene ymmärtämään, miten samanlaista työpanosta voidaan odottaa kroonisesti sairaalta ihmiseltä. Täällä ei tulisi kyseeseen.

    En siis oikein tiedä, mitä tuolle tilanteellesi sanoisin. Paras vaihtoehto olisi pitkä sairasloma, mutta sekään ei poista sitä päällimäistä ongelmaa. Eikö sitä tietty poista hyvin nopeasti mikään muukaan asia, mutta en ymmärrä, misi eivät voi tarjota esim osa-aikaista työvikkoa, jolloin teet osan töitä ja maksat normaalisti veroja jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kärvistellä tarpeeksi kauan ja olla "tarpeeksi" sairas ja olla tarpeeksi sairaslomilla, ennekuin tuollaisiin suunnitelmiin edes ryhdytään. Byrokratia on byrikratiaa. Ja todellakin on olo, että sitä omaa sairauttaan täytyy kovasti todistella lääkärishenkilökunnalle. Sen lisäksi, että näkevät asiat rtg-kuvista ja veriarvoista... Ehkä tämän ovat vuosikymmenten varrella aikaan saaneet ne, jotka ovat turhaan koettaneet päästä eläkkeelle? Tai jotain? Ei sillä, että eläkkeelle haluaisin. Pää siinä hajoaisi. Joku muu ratkaisu pitäisi löytää.
      Enkä todellakaan kuvittele olevani ainoa, joka tekee pöksyt märkinä töitä ;) Tiedän paljon aloja, joissa näin on. Tsempit sullekin sinne kiireisiin päiviin!!

      Poista
  6. Mulla on ollut tänään paha päivä (henkisesti). Aina ei vaan jaksa eikä ole pakko jaksaa.
    Lämpimiä ajatuksia sinulle sinne ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Silti aina haluaisi jaksaa :) Lämpöiset ajatukset sinne myös!

      Poista
  7. Ihan käsittämätöntä tuollainen - ryöstökalastetaan ihmisen voimat loppuun ja sitten "vähennetään" se. Hyvä on ryöstää, kun uutta työvoimaa on jonossa oven takana. Paskiaiset.

    VastaaPoista
  8. Voi eikä ja apua millanen työpaikka! Ihan järkkyä, mutta totta monessa työpaikassa. Itse teen töitä paikassa, jonne ei oteta sijaisia sairauslomien tai muitten poissaolojen ajaksi, sitten kun joku eläköityy tai muuten tipahtaa orrelta, ei paikkaa täytetä vaan duunit vaan delegoidaan niille, jotka vielä jäljellä ovat. Miten pitkään työnantaja voi näin jatkaa, en ymmärrä. Porukat putoilee loppuunpalaneina yksi toisensa jälkeen. Olen vihdoin oppinut pelin hengen, enkä enää edes haaveile tekeväni töitäni niin hyvin kuin ne parhaimmillaan voisi, vaan menen siitä mistä se kuuluisa aita on matalin, näin on pakko tehdä. Ei ole muuten ihan helppoa perfektionistiselle luonteelle mutta kun ei muuten ehdi niin ei ehdi. Työn tulos ei työnantajaa ilmeisesti edes hirveesti kiinnosta vaikka luulis että laatu on kova sana tänä päivänä nimenomaan asiakaspalvelussa kun kilpaillaan asiakkaista. Ei tätä kukaan kyllä pitkään jaksa, se on varma. Ja sitten vielä toi kipujen kanssa eläminen, siinäkin on ihan tarpeeksi tekemistä paskamaisen duunin lisäksi. Tällä hetkellä olen kipuineni kesälomalla, joten saan herätä hitaasti, liikkua hitaasti, ajatella hitaasti ja tehdä just sitä mitä mieli tekee ja mitä jaksaa, joten nyt on paljon helpompi hetki. Helpompia hetkiä toivon myös sinulle. Toivottavasti pääset pian lomalle! Kun ei muuta ole lähettää niin tässä tulee ISO VOIMAHALAUS ja paljon positiivisia ajatuksia! Upeeta että jaksat ton paskan keskellä kyllä löytää aina sen iloisemmankin ajatuksen, pidä siitä taidosta kiinni!

    Tsemppiterkuin Tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma meillä; sijaisia ei oteta. Siitä syystä tuo kesälomakin saa olla vain sen kolme viikkoa.. Kai se vaan niin on, että uusia on tulossa jonossa ovien takana, joten työntekijöillä ei ole niin väliä monessakaan paikassa; kun tippuu niin tippuu orrelta. Uusia otetaan tai sitten ei oteta. Raha puhuu.
      Oikein rentouttavaa ja leppoissa lomaa sinulle! Ja tietysti vähempikipuista!!!!

      Poista
  9. Kyllä tuo sun työsi kuulostaa tosi kamalalta. Varsinkin kun sinulla jo muutenkin on säryt, joiden kanssa joudut elämään. Työ yksinään jo riittäisi monelle. Toivottavasti jaksat! Muista kuitenkin hoitaa itseäsi aina sopivissa kohdissa. Muuten tuossa menee myös mielenterveys. Halit täältä ja voimia!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!