sunnuntai 14. elokuuta 2016

Eloa ja oloa

Olenhan minä koettanut Elää.

Olen muun muassa käynyt lääkärissä selvittämässä muutokseen johtavia asioita. Asiat ovat nytkähtäneet eteenpäin fysioterapeutin ja työterveyslääkärin avustuksella. Aika on varattuna myös reumapolille ja työkykypalaveristakin on puhuttu. Sairaslomaa nyt viikko. Oma-aloitteisesti kävin ostamassa aktiivisuusmittarin, jolla voin seurata unen laatua, päivittäin kuljettuja askeleita/kilometreja ja sykettä. Jostain tuon lelun kustannukset on pois, mutta sitten on! Kaikki keinot on nyt koetettava saada käyttöön, tai kohta käy akalle hullusti. Kaiken toteutuminen vie kuukausia, eikä lopputulemasta ole mitään hajua. Mutta ainakin jotain kohti ollaan menossa. 
Ainoa asia, mikä mun päässä ei jäsenny mihinkään suuntaan, on huono omatunto. Mä käsitän oikein hyvin, että mun pitää kuunnella itseäni ja hoitaa itseäni, mutta siitä huolimatta koen suuria syyllisyydentunteita siitä, että duunissa muut painaa kahta kauheammin mun takia. Tiedän, ettei firmasta kukaan tule mun haudalleni suremaan, mutta työkavereihin tämä vaikuttaa ja se mua rassaa. Isosti.
Mun muistista mä alan olla vähän huolestunut oikeasti. Tähän saakka olen laittanut asioita työstressin, hössötyksen ja "mun luonteen" piikkiin ja koettanut ottaa huumorilla. Mutta asiat lisääntyy vaan koko ajan. Tosin ihan vahingossa tähän saattaa löytyä kohta syy. Muutama viikko vielä ja uudet verikokeet. Katsotaan nyt. Sekin. 
Voi Luoja, että mä olen väsynyt tähän kaikkeen sairastamiseen ja siihen liittyviin asioihin, joita on Paljon. 

Kaikesta huolimatta mä koetan kääntää ajatukset pois kaikesta tuosta ja elää suhteellisen normaalia elämää. Rajojen mukaan.

Olen esimerkiksi:
*Pidellyt sadetta. Paljon sadetta.
*Leiponut mustikkapiirakkaa
*Ahminut edellistä, kellahtanut sohvalle ja nukahtanut
*Askarrellut kortin -ja ihan hyvillä mielin- lasten isän suureen hetkeen
*Ommellut itselleni omannäköisen kesäkassin vanhoista farkuista
*Viettänyt illan suvun kanssa nauttien mahtavista herkuista ja lähimmäisten kahjosta seurasta
*Keittänyt Puolikselle kahvit pinkillä kahvinkeittimellä. (Ajatelkaa, mikä nainen; se osaa leipoa porkkanakakun autossa ja ajaa samaan aikaan!! Ihan huippua!)
*Seurannut Nuorimman uuden koulun aloitusta ja ollut onnellinen siitä innosta, mitä kokee valitsemaansa alaa kohtaan! 
*Seurannut samaisen tyypin söpöstelyä ensirakkautensa kanssa. Oih <3
*Surrut kukkien muuttumista syksyn mukana. Koettanut hoivata ja nyppiä ja tehdä kaikkeni, että ne vielä vähän jaksaisivat. En haluaisi luopua niistä. En halua syksyä, kylmää ja pimeää. (Tässä kohtaa pitäisi kai koettaa kääntää asennetta, koska tämän taistelun syksyn kanssa taidan hävitä.)
*Suunnitellut tekeväni kaikenlaista pientä. Päivä kerrallaan ja fiilisten mukaan. Pitää koettaa olla reipas ja levätä, yhtäaikaa. 


16 kommenttia:

  1. Sen huonon omantunnon voisit suosiolla heittää tunkiolle. Et voi mitään sairauksillesi ja työtoverisikin tietävät sen. Vaikka eihän se helppoa ole, tiedän kyllä tunteen, joskus "konttasin" kovassa kuumessa töihin, kun kukaan muu ei mielestäni osannut jotain koulutusta pitää ja asiakkaita tuli ympäri Suomea. Mutta opin myöhemmin, uusien sairauksien kanssa, että on pakko ajatella itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedänhän minä, oikein hyvin. Ja koetan kovasti opetella... Mä en ajattele asiaa niin, ettei muut "osaisi" vaan ihan sitä, että väkeä on jo valmiiksi niin vähän ja kiristetty, eikä sijaisia oteta. Tarkoittaa, että muilla on duunissa kahta kauheampi kiire ja se on vaikeaa kestää. Mutta yritän silti!!

      Poista
  2. Tuo huono omatuntoasia on niin tuttu, mutta sun on pakko päästä siitä irti ja opetella olemaan itsekäs. Oikeesti!

    Muuten sulla on asenne kohillaan ;-)
    <3 jaksua kaiken keskelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, mä kovasti opettelen!
      Sinne kans <3

      Poista
  3. Hirmusti oot tehny kaikkee! Ja täälläkin koitetaan muuttaa asennetta syksyn suhteen. Vastahan se kesä tuli...?

    Sairaudet on kurjia, mutta eikö kuitenkin ole parempi, jos muistamattomuudelle löytyy syy (johon kenties voi vaikuttaa) kuin että ei löytyisi ja sekin vielä mietityttäisi?

    Ilomieltä sulle toivon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki, jos on mahis edes koettaa asiaan vaikuttaa. Mutta nyt pitää (taas kerran) vaan odotella..
      Pitää vaan kaivaa kynttilät esiin ja keksiä kaikkea pientä syyskivaa.

      Poista
  4. Paljonhan sinä olet saanut touhutuksi. Ymmärrän sua täysin tuossa huonossa omassa tunnossa. Meidät nyt vain on rakennettu niin, että aina tunnemme huonoa omaatuntoa, kun itse sairastamme, vaikka silloin todella tarvitsemme lepoa. Hyvä, että asiasi ovat kuitenkin nytkähtäneet eteenpäin.
    Minulla ainakin tuo muisti tuppaa temppuilemaan jos kilpirauhasarvot heittelevät. Ja ne tuntuvat nykyisin heittelevän todella monella kanssaeläjällä.
    Voimia arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilppariarvot mulla Pitäis olla ihan kondiksessa. Monta muuta häikkää sitten onkin. Mutta kai tää tästä pikkuhiljaa ja seurannassa, paremmaks muuttuu.
      Tsemppiä sinnekin arjen pyöritykseen!

      Poista
  5. Heitä se huono omatunto tunkiolle. Sinun pitää ajatella terveyttäsi. Ymmärrän, että asia vaivaa, mutta tuolla kohtaa pitää vaan yrittä kovettaa itsensä.

    Kivoja juttuja olet jaksanut arjessasi tehdä. Toivon sinulle niitä lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän opetella, kovasti! Ja se, että laitoin lääkäriasiat toden teolla rullaamaan, on jo hyvä askel!
      Tänään oli jo taas lisää mukavaa, siitä myöhemmin :)
      Mukavaa koulunaloitusaikaa teille!

      Poista
  6. Todellakin OMA TERVeYS ennen kaikkea. MUISTA SE.

    Mä en ymmärrä taiteesta mitään - kuin että ONKO teos SILMIÄ hivelevä vai ei. Herneprinsessa oli jotenkin hauska; tykkäsin.

    Iloa ja hyviä juttuja...niitä tuleeihan varmasti

    VastaaPoista
  7. Tottahan se on. Olet ihan oikeassa.
    Samalla tavalla mä katselen taidetta :) Ja herneprinsessa oli minustakin hauska!

    VastaaPoista
  8. Olet ihana ajatteleva nainen ❤
    Ja kaiken lisäksi touhukaskin 😊

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!