perjantai 12. elokuuta 2016

Homma nimeltä Työ

Kyllähän munkin pitää sit muistella työpaikkoja. Hymyn nostaa huulille nämäkin muistot.

Ihan ekana mä olen tainnut ala-asteikäisenä käydä kaverini kanssa siivoamassa "hienoa kartanoa", tai niin silloin ainakin ajattelin. Fillarilla sotkettiin sinne keskelle ei mitään ja siivottiin mitä emäntä pyysi. Yhtään en muista, mitä saatiin palkaksi tai miten homma sujui. Muistan vaan, että se "täti" oli topakka ja vähän pelottava. Mutta oli se jännää kun oli Oikeita Töitä!

12-, 13- ja 14-vuotiaana olin kesät kangaskaupassa. Jaa, olin muuten myös 15- vuotiaanakin! Tämän muistan siitä, että sinä kesänä aloin seurustella lasten isän kanssa ja yöt oltiin ajelemassa..Usein tulin kotiin aamuyöstä, nukuin pari tuntia ja yhdeksäksi menin töihin. Silloin jaksoi!

Opiskelujen aikana tein iltatöitä kaupassa ja lauantaisin siivosin kaupan. Inhosin lihatiskin siivoamista ja leikkelekoneiden sekä lihasahojen pesua. Siihen aikaan oli vielä sellaisia. (jessus kun mä kuulostan wanhalta...)

Monta vuotta olin töissä kaupassa. Kaikki hommat kuului siihen aikaan kaikille. Tuttua on siis lihatiskillä, kassalla, maitokaapissa, hyllyttämässä ja varastossa olo. Myös tilaukset ja kassojen lasku.

Puolen vuoden ajan tuurasin yhtä vuorotteluvapaata; olin viikon töissä ja viikon kotona. Silloin lapset olivat pieniä ja oli mukavakin olla kotona välillä.
Samoihin aikoihin tein yhden tietyn pisteen hommia vanhainkodissa; sijaisuuksia, pikkulomia jne.

Tässä välissä "toimin omaishoitajana". Vapaaehtoisesti ja pakolla, miten sen nyt ottaa. Ei palkkaa. Lasten isän onnettomuus muutti elämänrytmin totaalisesti. Oli haastavaa olla 3-vuotiaan, 9-kuisen vauvan ja kolarissa vammautuneen miehen hoitaja yhtä aikaa. Mutta siitäkin selvittiin. Useampi kuukausi kuitenkin meni miehen ollessa yksikätinen ja pyörätuolissa. Pakko myöntää, etten muista tuosta ajasta oikein mitään.

Tilanteen rauhoituttua menin valtion leipiin. Tuossa laitoksessa lusin 6 vuotta. Täysin oma maailmansa tuo! Jossakin kohtaa otin puolen vuoden virkavapaan ja kävin työskentelemässä huoltoasemaravintolassa. Onneksi pääsin takaisin laitokseen!  :)

Sitten oli vuorossa 10 vuoden taipale yksityisessä hoitolaitoksessa.Tuolla jouduin alkuun tahtomattani hitusen myös hoitotyöhön, mutta onneksi se loppui aika pian. Se on juttu, johon mulla on aina ollut ehdoton nou. Tietynlainen hoitotyö sopisi mulle, mutta kaikki, missä on vähääkään eritteitä...ei. Ei vaan pysty. Tuon kymmenen vuoden aikana, jotka tuolla olin, opin hienosti sulkemaan pois oksennusrefleksin, katsomaan muualle tai olemaan kuulematta... vaikka tein ihan muuta hommaa, niin näitä ihmisiä kohtasi kuitenkin..
Jossakin välissä tein vuoden verran nelipäiväistä työviikkoa hoitolaitoksessa. Perustin toiminimen ja vapaan perjantain ja viikonloput tein tietyllä lailla omaan alaani kuuluvaa duunia kotoa käsin. Tuo aika oli ihan hullua, ei vapaita lainkaan ja varsinkin ne toiminimipäivät 15-tuntisia. Oli rankkaa, mutta kivaa. Sain paljon asiakkaita. Hoitolaitos tarvitsi minut sitten kokopäiväiseksi takaisin.

Yhden kesän olin teeveestä tutun henkilön taidegalleriassa myyjänä, samoin tuurasin ihanassa pienessä tilpehöörikaupassa. Tästä tilpehöörijutusta tykkäsin kovin! Ja asiakkaat tykkäsi musta!

Yksityisessä paikassa olen taas, samaa alaa kuin valtio, vanhainkoti ja päiväkotikin. Ala on mun juttu, mutta alkaa käydä raskaaksi. Saas nähdä, kuinka ämmän käy...



Siistiä toimistotyötä en ole tehnyt koskaan. Edelleen olen sitä mieltä, että Tekeminen on enemmän mun juttuni.

6 kommenttia:

  1. Monenlaista olet ehtinyt tekemään. Myös mun siivoustyöni oli kaupassa ja siellä ensin lihapuolella. Mitään niin hirveää en tiedä, kun maksamyllyn peseminen. Siinä melkein tarvittiin kaksi ämpäriä. Toinen siivoukseen ja toinen yökkäykseen. Onneksi työsuhde ei ollut pitkä. Silloin opin, ettei minusta ole siivoustyöhön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei se mylly herkulle tuoksunut :-D

      Poista
  2. Mie olin muuten siistissä toimistotyössä muutaman kuukauden. Ei ollu mun hommaa se! Perse vaan levis. Olin tyytyväinen, kun pääsin takaisin varastoon, muuten olisin kyllä voinut nostaa metelin kun pomon tytär syrjäytti minut ihan silkan nepotismin voimin. Olihan se kuitenkin parempipalkkaista hommaa, vaikkakin paljon kevyempää. Mutta ei kiitos.

    Sulla on ollu varsin värikäs työmenneisyys :) Mie kestän kyllä eläineritteitä, mutta ihmispaska alkaa olla rajan toisella puolella... ja limat ja kuolat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pomon tytär...Just!!
      Mä en myöskään osaa kuvitella itseäni toimistoon. Eihän sitä tosin tiedä, kun ei ole kokeillut, mutta..
      Jep, just nuo ihmisten on mullakin se, mihin en pysty.

      Poista
  3. Näitä on kiva lukea. Minulla työhistoria on pelkkää siistiä sisätyötä, jos ei huomioida jumppaohjaajaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen mielenkiinnolla lukenut muiden työhistorioita. Mielenkiintoista!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!