maanantai 29. elokuuta 2016

Juu ei juu ei juu...

On se hassua, miten sitä innostuu ihan silmittömästi jostakin asiasta. Laittaa kaiken likoon, istuu ja vääntää paperille tekstiä, kysyy neuvoa ja mielipidettä ja taas kieli  poskella kirjoittaa. Näkee jo itsensä tulevaisuudessa muualla, kirjoituksen aikaansaamana. Suurinpiirtein ostaa jo tarvikkeita tulevaisuutta varten. Pää on hetken ihan messissä ja uskoo mieltä. Innostus, huikaiseva ja hymyilyttävä. Mielikuvitus maalaa tulevaisuuteen melkein ruusuisia kuvia ja pistää hymyilemään. 
Hullu mielikuvitus, joka oikeasti ei edes tiedä, mitä tuo tuo kaikki pitäisi sisällään. Silti se maalailee. 

Sitten mukaan astu järki. Viimeistään seuraavana aamuna sitä jo huomaa kuvitelleensa todennäköisesti ihan turhia, toivovansa liikoja, nähneensä mielessään näkyjä. Koska faktat nyt vaan ovat vastaan ja tilanne myös.
Mieli alkaa pohtia typeriä asioita. Sellaisia kuten osaisinko edes, pystyisinkö, olisiko minusta siihen, tietenkään mua ei.. , älä nyt hulluja kuvittele..

Mutta ihmeitä tapahtuu, aina joskus. Ja jos tapahtuu, niin hypätään. Ja jos ei, niin ollaan pettyneitä. 

Jokatapauksessa se iltapäivä, kun ne ruusunpunaiset oli silmillä, oli hieno ja innostunut. 

20 kommenttia:

  1. Pidä toi "hullu" mielikuvitus ja asenne! PIDÄPIDÄPIDÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks se ainakin välillä pomppaa pintaan, vaikka toisinaan katoaakin :)

      Poista
  2. Totta kai ihmeitä voi tapahtua! Ja tapahtuukin koko ajan :)

    VastaaPoista
  3. Mä niin tunnistan itseäni tuosta kuvauksesta... Mielikuvitus ja innostus joskus tempaisee mukaansa ja sitä liihottelee jo ihan sfääreissä - kunnes sitten muistaa ja toteaa faktat.

    Oli se mitä hyvänsä, niin toivon siihen tuulta alle ja hyvää lykkyä! Ihmeitä todella tapahtuu!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtään ei yllättänyt, että säkin kuulut tähän joukkoon ;)
      Kiitos <3

      Poista
  4. Ihmeitä kannattaa toivoa ja tavoitella <3

    Mäkin pidän peukkuja!

    VastaaPoista
  5. Oli niin ihanan innostavasti kirjoitettu, että hetken jo tunsin itsekin silmilläni ne ruusunpunaiset lasit, jotka viimeksi eilen illalla taas hautasin tappiomielialalla laatikkoon, kun " ei siitä kumminkaan mihinkään tule ja olen jo niin vanhakin".

    Voi että mutta toivon, että mitä ikinä ne ihmeet on, niitä sulle myös tapahtuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kaiva ne äkkiä pois!! Hullua, että mä oon aina valmis skarppaamaan ja tsemppaamaan muita enkä oikein edes ymmärrä aina, kun "vajotaan alas", mutta itse itseäni oon sinne aina lyttäämässä. Olisi kai opettelun paikka.
      Mutta siis, nyt lasit esiin senvärisenä kuin ne haluat ja katse kohti haavetta, oli se suuri taikka pieni!

      Poista
  6. Joskus ne suomalaiset sananlaskut ovat aika oikessa: "Mitään ei saa, jos ei yritä". Siitä se lähtee se muutos, että yrittää. Toivon haaveellesi suotuisia myötätuulia ja nauti innostumisen tunteesta.

    VastaaPoista
  7. Peukut pystyssä.
    Eikä kannata itse ainakaan alkaa torppaamaan niitä ajatuksia ja innostumisia. Ainakin itse uskon siihen, että unelmoilla ja sen mukaisella motivaatiolla tehdään joskus lähes mahdottomastakin mahdollista. Usko omaan itseen voi viedä joskus läpi harmaan kiven.
    Pettymykset eivät ole koskaan mukavia, mutta mielestäni mieluummin pettymys ja yritys, kuin että luovuttaa heti alkuunsa. You can! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan tuo kaikki on. Pitäisi vaan muistaa uskoa itseensä!! Kiitos :)

      Poista
  8. Aina, ihan aina kannattaa yrittää. Eikä koskaan ole liian myöhäistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi. Aina oikeastaan pitäisi olla joku verkko vesessä, oli sitten kyse mistä asiasta hyvänsä :)

      Poista
  9. Just näin! Ellei koskaan uskalla edes kokeilla ja yrittää, ei taatusti mikään muutu. Pidetään peukkuja!

    VastaaPoista
  10. Anna palaa vaan =). Tartu siihen mikä tuntuu hyvältä ja jätä kuuntelematta sanat, joita et sanoisi ystävällesi, mutta kuulet sanovasi itsellesi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!