sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Mun koti on täällä

Hujahti kuukausi. Jotakin niillä main ainakin, kun viimeksi olin töissä. On ollut lääkäriä, fyssaria, lukuisia labroja, gyneä, kortisonipiikkejä ja apteekkia. Kaikki kun tuntuu vaikuttavan kaikkeen.. Maanantaina pitäisi mennä taas koittamaan, miten kantti, kroppa ja kinttu kestää. Aloitan kevyesti yhdeksän tunnin päivällä.
Odotan reumalääkärin kannanottoa. Valmistaudun lääkepitoisuus/vasta-ainelabratutkimukseen. Odotan siitä tulosta ja lausuntoa.
Näiden kahden kanssa sitten työterveyteen vaihteeksi.
Työkykyneuvottelu työpaikan edustajien, lääkärin, fyssarin ja allekirjoittaneen kesken tulossa. Joskus, kun lausunnot ja aikataulut ja ihmiset kohtaavat...etenee, etenee, hissukseen, ehkä.
Mutta taas koitetaan venyä, paukkua ja jaksaa. Ja kyllähän mä tämän sitkeydellä läpi vien prkl, koska kerran on pakko. Yritän edes.
Mahdollisen tulevan varalle netissä selailua, tiedonhakua, mietintää ja mahdollisuuksia/mahdottomuuksia. Byrokratiaa, odottamista ja epävarmuutta. Tuskastumista ja turhautumista. Kun mistään ei tiedä, mikään ei ole varmaa. Kun ei ole sitä toista, joka toisi rahaa taloon. Maksaisi vuokran ja toisi leipää pöytään. Turhauttaa laittaa vastakkain terveys ja talous. Mutta niin se vain menee.
Raivokkaasti koetan pitää paketin ja pään kasassa kaiken tämän keskellä. Opettelen olemaan miettimättä, tuskailematta. Aina ei onnistu, välillä taas kyllä. Aika se on kai tämänkin asian auttaja, osittain. Kipu ei kokonaan katoa koskaan. Opettelen sietämään sitä.
Kaiken tämän sivussa koetan Elää. Ja niin myös teen, päivä kerrallaan. Välillä hissutellen, välillä sitten jotain muuta.

Telkkari hajosi. Päätin, etten edes harmistu. Päätin, että koska katso/n/mme muutenkin sitä aika vähän, voi/n/mme olla katsomatta ollenkaan. Keksin kyllä muutakin puuhaa niille ajoille. Hetki menee, ennenkuin pääsen Emmerdale-koukusta, mutta toki mä nyt sellaisen kestän. Helposti. Ei se nyt niin nöpönuukaa ole. Ja jos tiukkaa tekee, niin onhan netti.

Onneksi on muutakin. Takana on huisin kiva vuorokausi. Paljon juttelua ja hömpötystä ystävän kanssa, vaivaiskävelyä pitkin Helsinkiä, kauppoja, kahviloita, herkkuruokaa ja ratikka-ajelua. Ihmisten ihmettelyä. Tee-kupponen viileässä, mutta ah, niin ihanassa paikassa. Tykästyin kyseiseen kovasti!!! Paljon, paljon positiivista, kivaa, hymyilyttävää ja nautinnollista. Silti olen iloinen, että pääsin sieltä kotiin, maalle. Uusilla syyspopoillani voin välillä leikkiä olevani kaupunkilainen, ovathan ne sentään pääkaupungista ostetut :) Tahdon takaisin pian, hetkeksi huolettomaan ja lomamaiseen tunnelmaan. Ja sitten taas takaisin kotiin.
Totesin myös, miten huikean helppoa kaupunkilaisen/helsinkiläisen on pelata Pokemonia. Melkein epää! 

Seuraan onnellisena umpirakastunutta nuortaparia. Eilen melkein pillahdin itkuun, kun näin tilanteen, jossa se toinen osapuoli oli mun omalleni niin Ihana ja Lämmin <3

Harrastin myös kokeilevaa keittiötä. Joku juttu nousee ruuankin puolella aina nettihitiksi, lieneekö tästäkin tulossa sellainen. Testasin kuitenkin ja ihan jees oli. Ennenkaikkea terveellinen JA lähes ilmainen ;) Ihan hauskaa puuhaa anyway.

Tämän päivän chillailen, huominen jännittää.  




14 kommenttia:

  1. Ei oo sulla helppoa. Ei tarttis olla enää taloudellisia huolia kaiken päällä. Mutta joo, jos vain on tietsikka mistä joten kuten näkee niin ei se telkkari ole välttämätön.
    Haleja!
    (oltiinko me samaan aikaan isossa kaupungissa?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eletään kädet ristissä, että tietsikka pelittää vielä piiiiitkään :)
      Mä luulisin, että mä lähdin just pois, kun sä tulit.
      Kiitos!

      Poista
  2. Mukavaa, että elämään on mahtunut kivojakin hetkiä! Toivon niin, että saisit terveyden kohenemaan ja jonkun ratkaisun työhön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon.
      Kyllä, onneksi sitä kivaakin on!

      Poista
  3. Missä pehmeä lasku? Tsemppiä ekaan työpäivään muru!

    Paljon valoisaa taas kuitenkin, iloitsen puolestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pehmeä lasku, MIKÄ se on ;)?????
      On hyvääkin, ne täytyy ehdottomasti muistaa. Kiitos!

      Poista
  4. Tuon sairastamisen varjopuoli on aina tuo talous. Ei kahden rahaa tuovan taloudessakaan ihan helpolla voi luovuttaa siitä työnteosta, kun se kuitenkin tänä päivänä vaikuttaa myös siihen tulevaan eläkkeeseen. Pitäisi pystyä elämään vielä silloinkin. Tsemppiä kuitenkin taas työssäjaksamiseen ja olipa kiva lukea sinun mukavasta viikonlopustasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki, eläkekin on ihan ajattelemisen arvoinen asia.
      Kiitos, oli kyllä mukava retki!

      Poista
  5. Muutamat työkaverini tekevät lyhyempää työpäivää, jotta jaksavat. Itsekin haluaisin tehdä, mutta kun tarvitsen sen kokonaisen palkan ja vähän enemmänkin. Välillä mielen valtaa katkeruus ja pettymys itseen, olisinpa osannut nuorena tehdä toisenlaisia valintoja. Mutta näillä mennään, mitä on annettu.
    Toivottavasti Sinun päiväsi oli positiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin kortti on kysytty. Kuuden tunnin työpäivään työnantaja ei meillä suostu. Myöskään kevyempää työtä ei ole tarjota. Tosin, en tiedä, olisinko sillä kuudella tunnilla selvinnyt mitenkään.
      Mä en osaa ajtella asiaa tuolla tavalla. 25 vuotta saman alan töitä tehneenä pidän siitä edelleenkin. Kroppa vaan ei kestä... En varmasti olisi viihtynyt jossakin puuduttavassa (fyysisesti tylsässä) työssä näin kauaa. Nyt täytyy vaan koettaa keksiä jotakin. Vain tämä vatvominen, odottaminen, lausunnot ja lausuntojen lausunnot ja byrokratia turhauttavat. Ja epätietoisuus.
      Koetahan Niina jaksaa!

      Poista
    2. Jos olisin lukenut enemmän, niin voisin tehdä melkein samaa työtä, paremmalla palkalla ja 4 tuntia per päivä.
      Tai jos olisin valinnut elämänkumppanin toisin, olisi nyt elämässäni ihminen, joka osallistuisi kuluihin.
      Jos ja jos... Näitä on niin paljon.
      Tiedä sitten, voisi asiat huonomminkin olla.

      Poista
    3. Ihan varmasti voisi huonomminkin olla :(
      Mä koetan muistaa, että jossittelu ei enää auta ja se syö vaan energiaa omalta itseltä ja tuo huonon fiiliksen.
      Hali!

      Poista
  6. Tulipa myötätuntoinen olo kun luin tekstisi. Voi kun olisit saanut vielä hetken hengähtää ennen rallia johon kuuluvat järkyt 9 tunnin työvuorot! Lyhyemmissäkin päivissä on kestämistä kun ei ole työkuntoinen. Istun sohvalla täysin vinossa kivun kanssa, huonosti nukuttu yö painajaisineen takana, miksi ihmeessä olen unessa usein alasti, en löydä perille, kaikki on likaista ja muuta epämukavaa, herätessä huomaan olevani kipeämpi kuin nukkumaan mennessäni. Onko sinulle tuttu kuvio? Olisipa olemassa systeemi, joka takaisi toimeentulotason säilyvän ennallaan sairastumisesta huolimatta. Ehkä sitä käytettäisiin väärin, mutta on myös meitä joille se olisi ainoa keino saada sairastaa rauhassa, koska sairaus on arkipäivää, kipu apinana olkapäällä oli pyhä tai arki. Tulipas valivalia... Joka tapauksessa tsemppiä taas jaksamiseen ja valoa tulevaisuuteen! Hengessä mukana!

    Tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassahan sinä olet. Väärinkäytökset ja taloudellinen tilanne varmasti ovat syy siihen, että kaikkien sairauksia vähätellään ja kaikki on tehty kovin hankalaksi.
      Usein mulla on samalla tavalla: nukahdan ja herään ikäviin tai ahdistaviin uniin. Jotenkin ne liittyvät aina/usein siihen särkevään kohtaan. Uni ja tuntemukset sekoittuvat sekametelisopaksi..
      Kovasti tsemppiä Tuuli sullekin ja ripauksia hyvää mieltä sinne muun kökön väliin :)

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!