keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Aikainen Helmi se pyykit pesee

Tänään on vapaapäivä. Kello tosin herätti jo varttia ennemmin kuin normaali aamuvuorotyöpäivänä, eli 4.45. Kuudeksi piti olla jo lähikaupungissa teollisuusalueella. Kuskasin Nuorimmaista, joka on työssäoppimassa ja tuonne ei mitään busseja siihen aikaan kulje. Veljen kyydissä neidin piti päästä, mutta tuollakin muuttui työkuviot lennossa ja keikka vaihtui ihan toiseen suuntaan. Ihan mielissäni kuitenkin neitiä kuskasin, on se niin tohkeissaan tuosta työstä/opiskelusta! Eilen töistä tullessa odottelin tuota kyytiini, näin hänet ekaa kertaa työtamineissa ja korkealla istumassa ja tirautin pienet itkut. Hullu minä. No, huomenna meneekin sitten yöksi harjoitteluun. Jännää.

Piti imuroida, vaan säästyin. Kas kummaa, kun mun imuri on toisen ihmisen auton perässä 50 km:n päässä. Miten se sinne päätyi, onkin taas ihan toinen tarina. Pois se on kuitenkin sieltä mitä pikimmin saatava. Tuntuu meinaan siltä, että kotiin tullessa kun avaa eteisen oven, käy sellainen kissankarvapöllähdys, ettei mitään rajaa. Allergisia ei meille nyt, kiitos.

Kahtena aamuna on saanut raapia auton lasit. Hyi, se on siis talvi tulossa. En taaskaan tykkää, mutta sopeudun, koska on pakko. Kaivoin siis kiltisti piuhan esiin ja laitoin ajastimen tolpassa hollilleen. Tänä aamuna odotti ihanan lämmin auto ja kirkkaat lasit, jee. 

Päätin, että tänä vuonna joulukorttien askartelu saa jäädä. Onkin eka kerta varmaan viiteentoista vuoteen. Nyt vaan tuntuu, että saa olla. En jaksa, en viitsi, eikä riitä potku. Ehkä tämä on yksi yritys opetella ottamaan iisimmin, koska puhti vaan on poissa. Eikä mun itseaskarrellun korttini puuttumiseen varmaankaan kukaan edes kuole. 

Totesin, että helsinkireissulla ostamani kengät on huippuihanat. Tekisi melkein mieli hankkia toiset eriväriset. Kivan näköiset, mutta tuntuu, kuin jalassa olisi aamutossut. No, ei nyt aleta juhlimaan, koska telkkari.

Kävi siis onnenpotku. Saan tuttavalta "vanhan" telkkarin sadallaviidelläkympillä. Vanhä hälle, uusi mulle! Ja melkein tuplasti isompi kuin mun vanha, tuo hajonnut. Oletettavasti ihan hyvä diili. Täytyy vaan odottaa tilipäivää. Vaikka ihan loistavasti ollaan pärjätty ilmankin. Telkkaria siis, ei tilipäivää..

Seuraava vapaa ensi viikolla. Sitä ennen töitä, ensiapukoulutusta, kolmikantaneuvottelua (paniikki, en osaa!), normi kotihommia ja mitä nyt taas vastaan tulee. Seuraava vapaa kun koittaa, en varmasti tee muuta kuin lepää kotona.

Jos ripustais kohta peseytyneet pyykit narulle, tekis kinkkupiirakan ja kävis vähän ulkona. Maailma on nyt ihanan värinen!  Haaveilen jopa päikkäreistä. Ja kahdeksalta nukkumaanmenosta.

Huomasitteko, mulla ei ollut mitään Oikeaa asiaa. Kunhan näpytin liibalaabaa. 
Kauppa ja apteekki kutsuu, tsau!


12 kommenttia:

  1. Olihan sulla vaikka mitä asiaa :) Mä jotenkin tykkään näistä arkipäiväisistä tekemisistä ja lueskella niitä. Mullakin on auton skrapaamisen ja talven tulon suhteen pienoinen kriisi, mutta ei kai se auta kuin sopeutua. Pitäis jaksaa kaivaa lämpöisemmät vällyt vaan esille. Mutta mietin just, että jos nyt laitan jo toppatakin, niin millä mä sitten talvella tarkenen - tarttisin jo jotkut naparetkivaatteet sitten :D

    Ihqua viikkoa Helmi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä harkitsin kuule ihan samaa... Miten olis kaks toppatakkia? :-D

      Poista
  2. Ihana liibalaaba postaus, niin aitoa!
    Ilmiselvästi hyvä draivi päällä...
    Iloa viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johtuu vapaapäivästä. Kun en ole koko ajan kun kuraan kuollut kuttu. Jaksaa vähän edes muutakin kun valittaa... ;)

      Poista
  3. Ihana lukea tällainen ihan tavallinen juttu, jonka olet selvästi kirjoittanut melko tyytyväisenä. Nuo työharjoittelut ovat vaan niin ihania. Tuntuu, että tyttösi on oikealla alalla. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuisi kyllä olevan, niin on innoissaan vieläkin!

      Poista
  4. Olihan tuossa paljonkin asiaa ja mukavaa kuultavaa.
    Ihanaa viikon jatkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea pientä ja tavallista, jota jaksaa miettiä näin vapaapäivänä.. Kaunista syyssäätä!

      Poista
  5. Mä luen blogeissa kaikkein mieluiten niitä normaalista arkipäivistä kertovia postauksia. Kauheasti ei jaksa kiinnostaa sellaiset blogit, joissa on aina joku yksittäinen teema, jonka ympärille on sitten ympätty tekstiä rivi toisensa perään. Pahimmassa tapauksessa vielä jaariteltuna kolmeen kertaan yksi ja sama asia. :-D
    Onneksi näitä löytyy joka makuun ja valinnanvapauttakin piisaa ihan ruhtinaallisesti.
    Oma elämänikin on niin tavallista arkea, että jotenkin koen sinun blogin kaltaisista blogeista löytyvän eniten tarttumapintaa. Arkipäivästä kertovissa blogeissa on elämänmakua ja sielukkuutta- täyttä elämää.
    Itse kotiudun taas tuosta myöhäisestä iltavuorosta ja pistin kotosalla vielä toimeksi. Pyykit koneeseen, tiskit tiskikoneeseen ja taidanpa vielä silittää yhden koneellisen pyykkiä pois päiväjärjestyksestä. Tai yöjärjestyksestä? Mieskin on päivystämässä, niin kukaan ei häiriinny mun yöllisistä toimistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sä jaksoit vielä työpäivän jälkeen laittaa kotonakin tuulemaan. Hyvä sinä!
      Mä koetan aina kirjoittaa siitä, mitä milloinkin kuuluu. Monesti tätänykyä menee valitukseksi ja varmasti joku jo kyllästyykin, mutta kun sitä se elämä sillä hetkellä on. Ja ihan yhtä paljon kirjoitan itsellenikin. Vaikka kommentit ja lukijat ovat tärkeitä myös, niin huomaan, että kirjoittamalla saan purettua vähän myös pään sisäistä pahaa oloa.
      Kiva, jos jaksat lukea!

      Poista
    2. Tottahan toki jaksan lukea! Ei tee edes tiukkaa. :-)
      En osaa mennä noiden iltavuorojen jälkeen heti nukkumaan. Kotiudun siinä klo klo 01.30 paikkeilla ja en yleensä ole tarpeeksi väsynyt, enkä muutenkaan tykkää mennä suoraan sänkyyn. Jos mies ei ole kotona, tulee usein sitten touhuttua jotain pientä muutaman tunnin ajan. Seuraava päivä kun on vapaata, ei onneksi ole huolta sen puolesta nukkumisesta.

      Poista
  6. Blogissani on hottishaaste sulle ;D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!