sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Hymyilevä kanto

Viikko oli raskas. Kiitos teille jokaiselle, jotka muistitte, rukoilitte, peukutitte lapsen toimenpiteen aikana. Se on nyt ohi. Ihan ei mennyt niinkuin piti, mutta kuitenkin mitään peruuttamatonta ei tapahtunut. Tie on tuosta toivon mukaan varmasti vain ylöspäin. Kiitos jokaikiselle <3  
Pitkän tauon jälkeen olin taas töissä. Kolmaskin päivä meni vielä jotenkuten hyvin, mutta neljäs ja viides olikin sitten aika tuskaisaa. Ja varsinkin sitten illalla kotona, ja yöllä. Yöunista ei ole iloa, jos nukkuma-aikaa on seitsemän tuntia, josta syvää unta nukut pätkittäin 2 tuntia ja loput kevyttä. Sen lisäksi näkyy seitsemän hereilläoloa. Ei ihme, että väsyttää. Liikkuessa sattuu ja levätessä särkee, ovat kaksi eri asiaa. 
Neutropenia, makrosytoosi ja suurentunut riski saada veritulppa ovat oma lukunsa, mutta vaikuttavat lääkkeisiin. Niveltulehdusta ja sen etenemistä rauhoittavaa metotreksaattiannosta joudutaan pienentämään. Kiva, eli omalla ymmärryksellä ollaan kohta vähän kipeämpiä? 
Viisi yötä ja kolmikantaneuvottelu. Reumalääkärin lause viime käynniltä:
"Sellaisia aktiiveja tulehdusmuutoksia tai pysyväismuutoksia, joihin voisi perustua työkyvyttömyys nivelsairauden diagnoosilla, ei ole"  ei avaa ovia ilmeisesti mihinkään suuntaan. Työnantajan ei ole mahdollista keventää työtä tai antaa mahdollisuutta tehdä lyhyempää päivää. 
Pattitilanne. Turhautuminen on jäävuoren kokoista luokkaa. En koe, että voisin yrittää työn suhteen suunnitella mitään korjaavaa tai uutta tulevaisuudelle. 

Olen kuitenkin koettanut irrottautua kaikesta tästä ja vapaa-aikana tehdä, mitä voin. Olen käynyt ihailemassa iltatapahtumassa intohimojani, isoja "koneita" ja ihmetellyt kaupungin vilinää. Olen käynyt pienillä kävelyretkillä ihastelemassa huippukaunista ja -värikästä syysluontoa, ottanut lauantaikännit yhden siiderin voimalla, jutellut ja kainaloinut. Kynttilöinyt, lukenut. Ollut vaan. 

Ja hymyillyt takaisin hymyilevälle kannolle.


Viime yönä näin unta, että hiukset irtosivat. Mulla oli pitkä tukka ja ponnarilla oleva häntä vain irtosi... Mitähän lie tuokin symboloi.

8 kommenttia:

  1. Mä ymmärrän sua niin hyvin kun vierestä seuraan mieheni taistelua kipujensa kanssa. Myös hän nukkuu älyttömän huonosti ja lisäksi hänellä on tuo pitkä työmatka (150 km/suunta), joten herätykset on aina aikaisin ja uniaikaa jää vähän. Totta turiset, ettei tuolla lausunnolla oikein mitään parannusta ole työelämässä odotettavissa ja juuri tuollaisia ne lausunnot nykyisin ovat. Kymmenen vuotta sitten eläkettä olisi harkittu jo vakavasti. Nykyisin uhkakuva tuntuu olevan, että työn viereen täytyy kuolla. Ei näistä muuten irti pääse.
    Onneksi osaat tai ainakin yrität irrottautua kurjista jutuista vapaalla ja nautit pienistä ihanista asioista. Voimia eteenpäin kulkemiselle!

    VastaaPoista
  2. Mun äiti sanoi, että hampaiden irtoaminen unessa tietää hyvää, ehkä sitten hiustenkin. Ja kannon kuvallekin oli pakko hymyillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos sullakin tuli hymy! :)
      Unientulkintasivustolta löysin tekstin:
      "Hiusten lähtö kertoo vanhenemisesta ja voimien vähenemisestä. Saatat tuntea olosi heikoksi ja voimattomaksi." Ei kauheesti oo pielessä...

      Poista
    2. Mä taas olen aina kuullut, että hampaiden irtoaminen tietää kuolemaa. Mitä etumaisempi hammas, sitä läheisempi kuolee. Ja mulla tuo on aina noin. Kun hampaita tippuu unissa, ei koskaan tarvitse kauan kuolinviestiä odotella. Onneksi nuo vain jonkun tulkintoja eikä kaikki koskaan mitään tiedä.

      Poista
    3. Tuon tulkinnan mäkin oon kuullut. Mä en kyllä tiedä, haluaisinko Yhtään huomata/odottaa/pelätä, että tollanen uni pitää paikkansa :(

      Poista
  3. Hyvä että edes kanto hymyilee.

    Mä niin ymmärrän sun turhautumisen ja tunteen. Sitä en ymmärrä, että työnantaja ei tuu vastaan lyhennetyn muodossa, mutta minkäs sillekään sitten teet? Savustaako ne sut näin ulos kokonaan vai mitä? Koska ei tuommoista voi kukaan jaksaa kovin pitkään sekoamatta.

    Voi mä niin auttaisin jos keksisin miten <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän tavallaan ihan hyvin työnantajan kannan. Koska meillä on jo nytkin sysikiire ja koko päivä mennään kelloa kytäten, niin jos siitä yksi katoaa 2-3 h "liian aikaisin", niin muiden niskaanhan se kaatuu. Ja koska kiire on, niin se ei vaan ole mahdollista. Tässä työssä kun ei voi siirtää huomiselle sitä mitä ei ehdi vaan tietyn kellonlyömin on kaikki vaan OLTAVA valmista. Työnantajan kanta on kyllä ihan perusteltu.
      Voi kuule, niin samat sanat sulle; auttaisin jos osaisin ja pystyisin <3

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!