sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Ei ainakaan tunneköyhää.

Olipahan tunnerikas viikonloppu. Huhhuijaa..on se hyvä että pääsee taas töihin :) Voi vaan tehdä raivokkaasti töitä ja unohtaa muun maailman. 

Perjantai-ilta oli kiva, mulla oli tyttökaveri kylässä ja vietettiin kotipikkujouluja. Herkkuja siis tiedossa ja Vain Elämän pitkä jakso. Pulinaa ja hölinää. Kaikenmoista, asiasta ja erityisesti asian vierestä :) Kummasti hupeni pöydältä sipsit, patongit, juustot ja skumpat. Niin vauhdikkaasti, että makea osio unohtui kokonaan! Tavatonta... 
Lauantaina leffailtiin Luokkakokous kakkosen merkeissä. Ja herkkuruokailtiin myös. Njam, mun annos oli niiiiiin taivaallinen, että luultavasti söin sitä silmät kierossa ja voihkien. Pokemonejakin metsästettiin, vaan Magikarpit kartteli meitä tehokkaasti. Monia muita kyllä oli tyrkyllä. Mansikkakakku ja suklaakonvehdit meni liukkaasti alas myös, silleen vähän överimuodossa kylläkin, burb ja röyh. 
Illaksi jäin sitten itsekseni, kaverin piti lähteä kotia kohden. Kovasti mua yritti lähibaariin (jossa oli jopa The Esiintyjä!) saada lähtemään yksi sun toinenkin, muttei huvittanut. Nujusin koneella ja juttelin ihmisten kanssa. Oli varmaan kivan päivän krapula, oli niin surkeaa ja yksinäistä ja haikeaa. Pahaan saumaan alkoi viestitellä myös viimeisen kahden vuoden kumppani, ja itkuksihan se sitten meni. Enpä muistakaan, milloin olisin ollut niin itkukas ja maansamyynyt ja surkea. Koetin kuitenkin ajatella että tämä vaan puhdistaa ja parantaa ja asiat pitää käydä läpi jne jne... Rauhoituttuani suuntasin sänkyyn ja laitoin ekaa kertaa päälle lataamani kuorsausvahdin. Nukahdinkin.
Aamulla tunsin jo ensitöikseni, ennen silmien avaamista, että niiden paikalla on kummalliset turvonneet tomaatit. Nestepaakkujen alta sain kuorsausvahdin päälle ja totesin sen, mikä mulle on kyllä kerrottu, mutten ole uskonut. Mä kuorsaan. Ja kamalasti! Tosin, mietin, miten paljon asiaan vaikutti se, että olin räkäinen ja tukossa itkusession jäljiltä.. Laitanpa paistovahdin ensi yöksikin!!
Sunnuntai tässä lopuillaan, oli ihanaa nukkua piiitkään...puoli kymmenen on mulle Hirweän pitkään arkeen verraten. Chillailin ja tein pikkuisia rästihommeleita ja Olin vaan..   
Monenmoista tunnetta puolentoista vuorokauden aikana. Vaikka en halua Yhtään ratsastaa HSP:llä, (klik) niin totean vain, että on se aika kuormittavaa toisinaan. Niin ilossa, kuin surussa. 
Ulkona on valkoista ja kaunista. Pikkupakkanen saisi olla ja jäädä, mutta vain pikkuisena, kiitos. Ensi viikolla on taas muutama extra-asia, alkuviikolla tiedossa aivonystyröiden hankaamista, ja makuelämyksiä ja sen lisäksi hirveän jännittävää & hermostuttavaa ja loppuviikolla mukavaa ja uusia tuulia. Näiden lisäksi tietysti työ ja normiarki. Mutta koska olihan mulla enemmän kuin kiva viikonloppu ja lepoa, niin jaksaahan sitä, eiks vaan? !! (tosin kuulin mä jo olevani väsyneen näköinen ja silmäpussiorava, mutta ei kuunnella tommosia, eihän ;) )




             Huomenna tahtoisin bongata superkuun.

13 kommenttia:

  1. Mieki tahtoisin, vaan taitaa olla pilviä. Ja pakkasetki lähtee.

    Mikä se semmonen kuorsausvahti on? Luulin ensin, että se tönäisee aina kun alkaa kuorsata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kännykkään ladattava.. Se äänittää sun yölliset touhut. Jos kuorsaat, puhut unissasi jne...

      Poista
  2. Ystävät 😄
    Mulla taitaa olla elämässäni uusi tilanne edessä ja aloin miettiä, miltä tuntuisi tavata ystävä kahden kesken.
    Mukavaa ensi viikkoakin sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkoi kyllä uteliaisuutta kutittamaan! Jotain kivaa, kerro?! 😊
      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
    2. Kerrotaan, kunhan asiat etenee :)

      Poista
  3. Ihana viikonloppus sulla! Kyllä sen voimalla jaksaa taklata muutamat esteetkin...

    Puss!

    VastaaPoista
  4. Ystäväseuralle isot peukut :)
    Ja joo, HSP on joskus rasittava seuralainen. Sitä kuormittuu herkästi, ja sitten pahimmillaan vielä vertaa itseään muihin (sellaisiin Highly Hard Person -tyyppeihin) ja jää vertailussa alakynteen ja syyllistyy ja ja ja... Tsemppiä meille! Ollaan silti ihan mahtavan ihania herkkistyyppejä! Eiks joo ♥

    VastaaPoista
  5. Ystävät rocks ♥ Kuullostaa tosi rajulta laitteelta tuo yövahtisi. Jos se nauhoittaa kaiken, niin en uskaltaisi sitä kuunnella ;-).

    Mäkin haluaisin nähdä sen superkuun, mutta täällä on niin paksu matto pilviä, ettei taida olla toivoakaan pilkahduksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näkynyt ei...
      Yövahdin voi pistää päälle vaan kun haluaa testata kuorsasuta tai unissapuhumista, muulloin sen voi jättää laittamatta ;)

      Poista
  6. Aivan mahtava tyttökaveri-ilta ja -päivä sulla! Ei ihme, että synkkyys iski, kun jäit yksin. Sitähän tuo HSP teettää. Meillä yksi pojista teki testin ja sai tulokseksi 23/23. Että jos jollain elämä heittelee, niin sillä pojalla. Tänään ilon kukkuloilla ja huomenna niin syvällä kuin ihminen pääsee tai vähän alle.
    Turussa superkuu näkyi, mutta muistin sen vasta, kun kuu oli jo korkealla. Tosin se oli paljon kirkkaampi kuin normaalisti.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!