keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hetkiä

Kiitokset tunnustuksista, useammaltakin taholta niitä on putkahdellut. Lämmittää <3 Tuntuu, että ovatten kiertäneet niin tiuhaa jo siellä sun täällä ja uudelleen siellä, etten jaa enää eteenpäin. En väheksy, en, vaan arvostan ja kiitän, mutta aika aikaansa janiinedelleen. Kiitos!!

Matalavireistä on elämä yhä, ja saakin nyt olla. Silti, onhan niitä The Hetkiäkin. Kuten esimerkiksi:

Levyllinen suklaata vartissa, Vain Elämään keralla. Röyh.

Liikunta. Ne töistä suoraa- kävelylenkit on kivoja. Jostain syystä mä eksyn aina samalle puisto- ja nähtävyysalueelle, koska siellä on niin hurjan kaunista! Toteanpahan itsestäni sen jo ennenkin huomatun seikan, että mua selkeästi motivoi askelmittari ja Pokekilsojen kerryttäminen. Oli lapsellista tai ei, aivan sama, jos se saa mut liikkumaan!

Työkaverin aito huoli jaksamisesta. Lämmittää se, että ollaan läsnä.

Kynttilämeri kotona. Sohvannurkka ja viltti. Omannäköinen  kotipesä, jota mä rakastan niin! 

Harmitus siitä, ettei Nuorimman lääkäriasiat ole vieläkään ohi. Yhä vaan vieraillaan sairaalalla, jossa nyt myönnettiin virheellinen toiminta. Vaan ei se auta, koska kipeä ja hankala on tuon olo edelleen. Eteenpäin katsotaan ja odotetaan...potilasvahinkoasiatkin on mielen päällä. Mutta katsotaan, miten asiat etenee. Niin ottaisin itselleni tuon inhotuksen, jos voisin!

Sen asian tajuaminen taas kerran, että elämä on oikeasti vain hetkiä peräjälkeen. Yhtenä hetkenä itket lohduttomasti pahaa mieltä, surua, ikävää ja kiukkua. Tunnin päästä pahin on sillä hetkellä ohi  ja vatsanpohjassa ja mielessä siintää jo ajatuksia muunlaisesta tulevasta. Niin kummallinen on ihmisen mieli! 
Mietin, että jos mun mieli piirettäisiin käyräksi päivien aikana, se ei todellakaan kulkisi tasaista tietä. Kyllä hyppii, tasaisesti ylös-alas-ylös-alas. Enkä mä suostu antamaan periksi silloin jos se meinaa näyttää suuntaansa alaspäin pidempään. Uskon, että nega luo negaa, ihan omassa päässäkin, eikä vain muille. 

Mukavia pieniä asioita siintää edessäpäin. Siitäkin huolimatta, että niitä lohduttomia hetkiä on ja tulee. 

Hyvä keskustelu Keskimmäisen kanssa. Mä olen niin onnellinen, että kaikki kolme puhuvat asioistaan ja meillä on mutkattomat välit. Noiden elämää on niin mahtavaa seurata!!!


Aivan törkeän hyvä lohtukakkupala. Joskus järkytystä on pakko liennyttää omalla hetkellä Apsilla. Huh.


10 kommenttia:

  1. Lohtukakku on joskus paikallaan jos se auttaa! Sitähän tää elämä on, vuoristorataa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttaa se, jos järkytystärinältä ja -hihitykseltä ssa hetken tauon että voi sen syödä. Onneksi olimyös Puolis, jolle asiasta saattoi saman tien avautua :-D

      Poista
  2. Tykkään tosta lauseesta ihan kauheasti: " Sen asian tajuaminen taas kerran, että elämä on oikeasti vain hetkiä peräjälkeen. "

    Ja toi ulkoilu on hyvä ja munkin favorite tällä hetkellä, vaikka en Pokemoneja etsikään :D

    Toivottelen kauniita ja valoisia marraspäiviä sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuo lause on lohduttava. Vaikka on mustaa ja surkeaa sillä hetkellä, niin menee joku tovi ja se on ohi (ainakin hetkeksi..) Ja jossain kohtaa sitä huomaa, että ne mustat hetket harvenee ja harvenee.... Meillä on siis toivoa!
      Kaunista ja kirpeää sinnekin <3

      Poista
  3. Tuotahan se elämä on: aina välillä vähän vastamäkeä ja sitten taas pieniä vastoinkäymisiä. Onnen hetkiä pikkuisia jossain väleissä. Tahtovat mokomat jäädä huomaamatta, ellei niitä erikseen mieti ja huomaa. Oikeasti esim. tuo oma koti kynttilöineen ja viltteineen on niin iso ja ihana juttu, että se vain täytyy nostaa sieltä kaiken kurjan keskeltä ylös ja nauttia. Usein ne askeleet vievät samaan suuntaan ja olen myös sitä mieltä, että kauneus on usein se syy, miksi kuljemme samoja reittejä.
    Turussa satoi aamulla lunta ja heti näyttää kauniimmalta ja kirkkaammalta. Voimia viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin.Siitä olen onnellinen että olen oppinut näkemään ja huomaamaan ne pienet asiat. Silloin ei tarvitse kokoajan valittaa. Valitan itsekin,kuten hyvin tiedämme,mutta sellainen ihan koko ajan ruikutus on väsyttävää.
      Täällä ei vielä lunta näy, saapa nähdä... Mukavaa viikkoa!

      Poista
  4. Todellakin ihanan näköinen kakkupala! Kyllä nainen tarvitsee joskus kakkunsa ♥
    Muakin toisinaan motivoi Pokemon-kilsat. Tai ajatus siitä,että pojat ilahtuu, kun äiti kävelee ja joku otus taas kuoriutuu :D Tällä hetkellä on pallot lopussa, joten ehkä kävelen ruokiksella korttelin ympäri ja nappaan parit pokestopit. Saa samalla raitista ilmaa.

    Hali! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti tarvitsee! Ruokatuntihappihyppy kuulostaa hyvältä. Nauti siitä(kin)!! Halit takas.

      Poista
  5. Se on kyllä tämmösellä paksukaiselle onnetonta, mutta ruokahan kyllä helpottaa ahdistusta ja pahaa oloa...
    Hetkiähän se elämä on, ja kun tietää, että parempi hetki on jossain tuloillaan, niin pystyy ehkä selviämään siitä huonosta. Pienistäkin hyvistä on otettava kaikki irti.
    Voimia sulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mä oon varmaan kanssa lohdutellu itseeni aikalailla, jos kroppaa katotaan.. Valoisaa mieltä sinne myös!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!