maanantai 7. marraskuuta 2016

Otsikko on

Vapaapäivä. Muut aloittelevat viikkoa pyhäinpäiväviikonlopun jälkeen, minä jään vasta nyt vapaapäivälle. Taidan olla aina väärässä paikassa ja väärään aikaan.
Viikonloppuna olin hetken töiden jälkeen rakkaiden sukulaisten kanssa ja olin niin onnellinen. Katselin neljää serkusta, osa omia mussukoitani, jotka makasivat spontaanisti hölöttäen parisängyssä.. Muistin taas, kuinka paras äiti ja veli mulla on. Mulla on paljon, vaikka se tietty rakkaus mua karttaakin.  
On hullua olla yhtäaikaa onneton ja onnellinen. 


Tähtiotsa *klik*

Hän on pieni, aina peloissaan, mut kasvot niin ei kerrokaan
Yksin paiskattuna maailmaan, johon ei tahdo kuuluukaan
Varman näköiset on askeleet, mut jos kysyisit, minne meet
Vastaa, että kunhan eteenpäin, johonkin poispäin itsestäin

Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy
Sydäntään hän ei anna kellekään

Pilven varjot saattaa valon lasta kun kulkee
Yksinäinen, laaksossaan ja luulee
Pimeäänsä aina jää tähtiotsa, eikä nää
itse valon kirkkaimman hän kantaa

Aikaisin jo väsyi väistämään
Ei luota mut ei syytäkään
Liian paljon yli käveltiin
ja unohti, miten noustiin

Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy
Sydäntään, kun ei anna kellekään
Hän kyllä selviytyy, kun sieluaa ei myy
Sisintään hän ei näytä kellekään

6 kommenttia:

  1. Ah, nuo on onnellisia ja tärkeitä hetkiä ♥ Ihanaa, että sulla on noin rakkaita ihmisiä. Ja se toisenlainenkin rakkaus tulee, ihan varmasti. Sit oikealla ajalla ♥

    Halaus viikkoon!

    VastaaPoista
  2. Sydän sinne!

    Toi olisi voinut olla mun kirjoittamaa: On hullua olla yhtäaikaa onneton ja onnellinen.

    Elämä on.

    VastaaPoista
  3. Hali! Ota tästä ehjä sydän ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!