sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Aim päk

Mulla on taas kone, jahuu!!! Ainakin toistaiseksi. Johan se blogitauko kestikin, ou mai kaad sentään, tuntui ikuisuudelta. Vaan sillävälin mä olen varmaan sitten tehnyt kaikkea muuta. Maannut kurjuuden kaivoissa ja koettanut ponnistaa sieltä valoa kohti. Itkenyt desitolkulla pettymyksen kyyneliä. Raatanut töissä ja koettanut juosta stressiä karkuun. Välillä olen onnistunut, välillä en. Ahminut appelsiineja. Jäädyttänyt jäälyhtyjä. Hakenut toista työpaikkaa. Olen pyörinyt sinkkusivustoilla, todennut touhun aivan jäätäväksi ja poistunut. Mennyt parin viikon päästä takaisin. Illaksi. Kunnes taas on alkanut tökkiä. Tavannut ihanan kaveriporukan ja viettänyt kanssaan aikaa. Niin rakkaita ovat. Pitkät tauot tapaamisissa ja kun nähdään, kaikki alkaa taas kuten olisi eilen nähty. Muutaman muun kaverin kanssa on myös jo tapaamiset sovittu, jee! On vaan koetettava jaksaa nähdä ihmisiä ja pitää yllä suhteita. Pää tykkää. Ja sydän. Pienestä on ihmislapsi onnellinen. Että jaksaa poiketa kaverin luona teellä duunin jälkeen. Voi Kyllä!  <3


Omituisiakin tapahtuu. Koska mä uskon johonkin karmaan, mä oon ihan (melkein) hiljaa. Mutta sanotaanko, että mä olen viimeisen kahden viikon aikana valvonut kuin teininä. Mennyt kolmen tunnin unilla töihin, puhelin laulaa ja ajatukset on sekaisin. Mä kävelen seiniä päin ja ajatukset harhailee. Samaan aikaan mä koetan olla järkevä, tolkuttaa itelleni ettei saa kiirehtiä eikä luulla eikä kuvitella eikä Yhtään Mitään, mutta....äh. No, kortti on katsottava, kävi miten kävi. Enkä ihan helppoa korttia napannutkaan. Paljon olen miettinyt sitäkin, kun kliseisesti ihmiset sanoo, oikeastaan varmaan tarkemmin ajattelematta, että rakkaus voittaa Kaiken. Kuinka moni oikeasti on valmis aloittamaan jotain esimerkiksi ihmisen kanssa joka on pyörätuolissa, tai joka on entinen vankilakundi, tai jolla on yksitoista lasta tai joka suunnittelee muuttavansa ulkomaille? Tai jolla on muita vastaavia "hankaluuksia" tiedossa ja tahtoa tarvitaan normaalia enemmän ja jo pelkät tapaamiset on säätämistä ? Kuulisin mielelläni sinun ajatuksesi.
Yhtäkaikki, vaaleanpunaiset lasit on silmillä, enkä saa niitä pois vaikka tahtoisin. Mutta kun en edes tahdo. Sanokaa sitten se kuuluisa "mitäs minä sanoin" jos on aihetta, mutta nyt haluan kävellä seiniä päin.
Tänä aamuna mun keittiössäni oli pieni yllätys. Pieni, mutta mulle niin suuri. Ihan jouduin onnenkyyneleet tirauttamaan.  


Edellisien tekstien kommenteista kiitän ja kumarran. Niiaankin. Ihanaa, kun olette siellä ja ajattelette! Kiitos Marjaana ja Paimen läppäritarjouksista, en niihin sen kummemmin tarttunut, koska tiesin, että saan kumminkin oman koneeni takaisin ennemmin tai myöhemmin. Mutta olen kiitollinen tarjouksista!


Alkaa olla tulppaaniaika. Niin tekisi mieli kunnon puskaa. Ehkäpä sellainen vielä tässä meidänkin pöydälle ilmaantuu, kun tarpeeksi kauan niitä kaupassa ihailen.


Voiko nyt jo alkaa leikkiä, että on kevät?



24 kommenttia:

  1. Kivaa että olet palannut! Ja voi että, seiniä päin käveleminen on tässä kohtaa aivan ihana juttu ❤❤

    VastaaPoista
  2. Kyllä! Nyt voi aloittaa pitkän kaavan mukaan sen kevään viettämisen :)Noihin rakkausasioihin mun on turha ottaa mitään kantaa, oon niissä niin kokematon, mutta toivon sulle ainakin onnistumista! <3

    Kiva kun oot bäk!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että olet päk.
    On sua odotettukin ❤

    VastaaPoista
  4. Mä jo aloitin, kävin lauantaina tuttavapariskunnan luona kahveilla enkä kehdannut mennä tyhjin käsin. Ostin kaksi kimppua tulppaaneja kuudella eurolla ja nautin toisesta itse täällä kotona ;-)

    Ihanaa, että olet tullut takaisin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin kyllä, sit loppukuusta :) On mulla ollut ikäväkin....tuun pian "sun luo" kylään!

      Poista
  5. Ihanaa et oot bäck!

    Ja hei peukut heittäytymiselle, mä alan jo epäillä uskallanko heittäytyä ollenkaan!

    Puss!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puss!! Uskallat sä, sitten kun se olo on oikee, niin mä uskon.

      Poista
  6. Kiva kun olet tullut takaisin! Me varmasti kaikki suomme sinulle nuo pinkit lasit ja seiniä päin kävelyt. Jokainen tarvitsee välillä onnen hetkiä. Silloin jaksaa tavallista arkeakin paljon paremmin. Vaikea ottaa kantaa tuohon olisiko valmis aloittamaan jonkun sellaisen kanssa, jonka tausta tai tulevaisuus eivät ole ihan tavallisia, kun on omansa kanssa ollut yli 30 vuotta yhdessä. Jotenkin vaan tuntuu, etten itse olisi valmis niin suuriin muutoksiin. Mutta kaikille ihmisille pitää antaa mahdollisuus!
    Vielä on talvi ja pidän siitä kiinni! Viikonloppuna oli aivan mahtavat talviset kelit, ei vielä kevättä, ei!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan oikeassa. Sen 25 vuottahan mäkin olin lasten isän kanssa, eikä silloin osannut yhtään ajatella. Mutta nyt on tilanne toinen ja täytyy ja saa ;)

      Poista
  7. Ihanaa, että olet päk! ♥
    Ja vitsit - se seiniä päin kävely on niin huumannuttavan ihanaa...

    Valoa ja iloa!

    VastaaPoista
  8. Mä en osaa sanoa tuohon vaaleanpunajuttuun muuta kuin että täysiä vaan päin tiiliseinää, josko ne tiilet siitä pikkuhiljaa murenisi :D. Sitä mäkin olen tässä toteuttanut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eipä tässä oikeen muutakaan voi ;)

      Poista
  9. Hienoa kuulla, että olet takaisin. Jos vaaleanpunaiset lasit sopii nenälle ja silmiin, niin anna mennä vaan. Kaikkea hyvää ja hyvältä tuntuvaa kannattaa kokeilla. Ja aina voi muuttaa suuntaa, jos siltä alkaa tuntua ;-) Peruuttamalla ei ainakaan pääse eteenpäin, eikö niin.

    Kyllä mullakin kevät alkoi heti tapanin jälkeen. Nyt on vanhat menneitä ja uutta ja kesää kohti mennään kovasti. Ensikuun jälkeen on jo maaliskuu :)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanasti taas sanottu ihana B. Sä vaan oot niin..... Puss!!!

      Poista
  10. Tosi kivaa kun olet palannut takaisin "kuulolle". Tuleva kevät ja huumannuttava rakkaus - mikä sen ihanampaa. Kun kävelee pää pilvissä eteenpäin, kaikki asiat tuntuvat niin ihanilta ja helpoilta kohdata.
    Ihanaa kevättä ja tätä vielä olevaa talventynkää ;-)
    Terkuin, Johanna

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!