sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Rutiiniin paluun yritys

Läppäritön aika sai aikaan sen, että vieraannuin blogimaailmasta ihan kokonaan. Nyt en meinaa muistaa enää tulla lueskelemaan. Tai ainakaan en "jaksa" kommentoida. Tietyllä tavalla ajateltuna ihannetilanne, mutta toisaalta taas ei. On kuitenkin jollain tapaa ikävä tiettyjä tyyppejä. Koetanpa tässä taas puristaa tekstiä, jospa se tästä taas iloksi muuttuisi. Puoliskin määräsi palaamaan rutiineihin. Pakkohan se sitten on :-D 

Muussa elämässä on ollut kyllä iloa. Ja onnea. Ja autuutta. Ja niitä vaaleanpunaisia pilvenhattaroita. 
Väistämättä näiden taustalla kummittelee kuitenkin koko ajan Pelko. Pelko siitä, että toinen huijaa, valehtelee, esittää. Ja häipyy. Satuttaa. Kokemuksen syvä rintaääni puhuu ja vaanii taustalla. Annan sen olla, pyrin pitämään sen taustalla, mutta silti koko ajan valppaana. Ehkä se ajan kanssa siirtyy takavasemmalle, pienenee ja ehkä häipyy kokonaan. Se vaatii vain malttia ja aikaa. Järki sanoo, että mikään, yhtään mikään ei näytä siltä, että toinen olisi muuta kuin miltä näyttää, mutta ne muistijäljet entisestä...niitä kun ei saa pyyhittyä pois.

On niin paljon, mitä voisi kertoa. Voisi kuvailla tapahtumia, tunteita, keskusteluja, kosketuksia, mietteitä, ajatuksia ja oloja. Toisaalta on hieno tunne, kun ne voi pitää itsellä, omassa päässä, muistella ja odottaa seuraavaa. Leikkiä, että saa pitää kaiken itsellään. Vähän kuin pikkulapsen salaisuus, jota saa vaalia ihan itse. Eikä silti malttaisi olla kertomatta koko maailmalle. Huutamatta onneaan.

Sen lisäksi, että pää on täynnä hattaraa, on koetettava selviytyä normaalielämästä. On pinnisteltävä että asiat saa hoidettua, kun ajatukset ovat oikeasti ihan muualla. On pystyttävä töissä keskittymään olennaiseen, saatava pysymään hektiset langat käsissä, asiat aikataulussa ja homma hallinnassa. Muistettava tilata labra-aika, maksaa laskuja, käydä kaupassa, tavata ihmisiä, olla aidosti  kiinnostunut lasten asioista, ystävän ongelmista. On pestävä auto, hoidettava luvatut asiat, muistettava nukkua, olla oikeaan aikaan juna-asemalla, tehdä ruokaa. Tavallinen elämä tuntuu haastavalta, kun ajatukset on ihan muualla. 

Voisiko sanoa, että HelmiNainen on ihan totaalisen sekaisin. Sekaisin kuin seinäkello. Ja arvatkaa mitä; niin on se toinenkin!
Tiedän, tiedän, kyllä se siitä laantuu ja kaikki voi mennä vikaan ja oos nyt järkevä, itku pitkästä ilosta  jne jne.. Nämä siis oman pään sanomia.  Mutta kun.... Äh, antakaa mun nyt vaan nauttia tästä hetkestä. 

Ai niin. mitä sulle kuuluu?


"Älä elä vaisusti,
älä rakasta laimeasti.
Syöksy pää edellä elämään.
Ota riski.
Siinä voi käydä huonostikin.
Rakkauden kanssa käy usein huonosti.
Mutta mitä sillä on väliä.
Elämä ja kuolema ovat kaksosia.
Ihmisen täytyy murtautua
ulos omasta vankilastaan.
Astua aurinkoon
ja
hengittää syvään."

-jostakin napattu-




16 kommenttia:

  1. Onnesta pitää ottaa kaikki irti, kun sitä on tarjolla!
    ... sanoo ihminen, joka on tullut kyyniseksi misantroopiksi eikä varmasti itse osaa tehdä kuten neuvoo...

    VastaaPoista
  2. Ihanaa muru, nauti joka hetkestä! Kiva olla sekaisin!

    Toi ajatus on tuttu, johonkin päiväkirjaan jopa kirjattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, ehdottomasti. Toivotaan, että sielläkin....

      Poista
  3. Nauti hetkestä! Mutta kerro meille kaikki ja pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin todella! Ehkä mä jossakin kohtaa raotan salaisuuden verhoa :)

      Poista
  4. Ihanaa, ihanaa! Nauti hattarasta ja kaikesta ♥
    Täällä normiarkea, plus iloa valostuvista aamuista, uudesta kynsilakasta ja isosta kahvimukista työpöydän äärellä :D

    Ihanaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä <3
      Hienoa, että sielläkin on tarjolla kaikkea mukavaa!

      Poista
  5. Kiitos hyvää kuuluu! Ei tosin tuollaista hullaantumista kuin sinulla, mutta nautin puolestasi! Olet ansainnut onnen hetket. Ja kun vain muistaisimme tuon runon ja eläisimme sen mukaisesti niin hyvinhän menisi kaikilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari. Mukavaa oloa sinnepäin myös!

      Poista
  6. Voi ihanaa tuo sinun vaaleanpunainen elämäsi. Olen onnellinen puolestasi.
    Omassa elämässä on vähän ristiriitainen olo. Ero joka on tavallaan helpottava, mutta myös haikea, kun kaikki se mihin uskoin ja mitä toivoin onkin mennyttä. No tästä on vaan suunta eteenpäin, jonain päivänä tämäkin vaihe unohtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Vaikka miten tuntuisi, ettei pääse yli, niin pääsee. Kun aika kuluu... Hirmuisesti voimia ja ilonhetkiäkin päiviisi <3

      Poista
  7. Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
    ”Puh!” kuiskasi hän.
    ”No mitä?”
    ”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
    ”Tarkistin vain että olet siinä.”

    Hyvää Ystävänpäivää

    VastaaPoista
  8. Hyvää ystävänpäivää Helmi <3

    Ja nauti niistä ihanista ja hyvistä hetkistä joita päiviisi tupsahtelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta <3 Kyllä nautin. Ja isosti. Onnellisuutta sinne myös!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!