torstai 23. maaliskuuta 2017

Aiti ja lapsi voivat hyvin !

Tässäkin vielä kiitän teitä kaikkia peukuttajia ja ajattelijoita eilisen panoksesta. Kiitos♡. Osaltanne olitte varmasti auttamassa, uskon niin.
Panikoitu sairaalakeikka meni hyvin, kaikkien yllätykseksi jopa nopeammin ja vähemmillä toimenpiteillä kuin suunnitelma oli. Vähän ihmetyttää, että operaatio olikin pienempi ja erilainen kuin mitä piti. Nyt pitää vain luottaa siihen, että lääkärit tietävät mitä tekevät. Näin maallikon korvaan kuulostaa oudolta, että osa, joka piti poistaa kokonaan, on kuitenkin päätetty jättää paikoilleen, siitä huolimatta, että leikkauskertomuksen mukaan on "kahdessa osassa ja repaleinen". Mutta mitäpä näistä ymmärtää, on vain toivottava parasta. Ja sitä, ettei jatkoa seuraa. Positiivista on, että kymmenen sentin haava kasvoissa vaihtuikin pikkupieneksi viilloksi. Nuorelle ihmiselle tuo voi olla elämää suurempi asia ;) Noh, nyt tuo syö lääkettä tiuhaan tahtiin ja soseruokaa aikansa. Välttää ääriasentoja ja muita rajuja liikkeitä. Kyllä se tästä. 
Kaikki siis hyvin. 

Äitinä sitä ärsytti ja harmitti kovasti se, että itse jouduin olemaan  leikkauksen aikana töissä. Jännitti ja pelotti. Olisin ehdottomasti halunnut olla paikalla ja mukana. Tukemassa, olemassa läsnä ja jännittämässä. Mutta kun asia ei vaan onnistunut. Isänsä oli paikalla ja toki mä tiesin, että se riittää ja että itseasiassa isänsä oli tuolla käytännössä parempi vaihtoehto kuin minä, mutta...silti. Olisin halunnut olla siellä!! Oli niin lannistunut ja harmistunut ja hyödytön olo olla vain töissä ja odottaa. Vaikka työt oli hoidettava, niin ajatus karkasi vähän väliä potilaaseen ja huoleen. Pitkät kuusi tuntia. 
Mutta kaikki hyvin mullakin, hih ;)

Viikon kuluttua on leikkauskontrolli ja ehkä kohta voi huokaista helpotuksesta. Jospa puolentoista vuoden sairaalassaramppaus ja jatkuva kipuilu ja hankaluudet ovat kohta historiaa. 

Vielä kerran ♡kiitos♡ kommenteista, ajatuksista ja peukutuksista!!


9 kommenttia:

  1. Mä niin ymmärrän sun harmin siitä, että piti olla töissä. Olisin itekin kääntänyt maat ja mannut päästäkseni paikalle.

    Ihanaa, että kaikki meni hyvin
    <3

    Peukutus jatkuu täällä!

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla! Valoa kohti mennään :)

    VastaaPoista
  3. Hieno juttu :-)

    Aurinkoista viikonloppua sinne teille!!!

    Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
  4. Hienoa! Leikkaus on kuitenkin aina leikkaus - mukavaa että pääsi vähemmällä kuin piti. Joskus niinkin päin :)
    Ja ymmärrän tosiaan epätoivon, kun piti olla töissä... siinä oli varmaan keskittymiskyky hakusessa. Viikon päästä meilläkin on keikka ohi. Toivottavasti.

    VastaaPoista
  5. Upeaa, että kaikki meni hyvin! Ja tosiaan, tuo pieni viilto on kasvoissa ehdottomasti parempi kuin 10 cm. Arpi siitä kuitenkin olisi jäänyt. Pikaista paranemista hänelle ja ihanaa viikonloppua molemmille!

    VastaaPoista
  6. Hyvä kuulla ♥ Mä olisin varmaan ihan samanlainen, että huolehtisin ja murehtisin, jos en itse voisi olla läsnä.
    Nyt tsemppiä paranemiseen! :)

    VastaaPoista
  7. Ihana kuulla, että operaatio meni hyvin!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille taas ihanista kommenteista ja myötäelämisestä <3

    VastaaPoista
  9. Olen iloinen puolestanne! Nyt sinulle ja läheisillesi aurinkoista ja huolettomampaa kevättä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!