lauantai 18. maaliskuuta 2017

Asennetta

Vierähti viikko. Välillä tunnit kulkevat superhitaasti, eikä päivä tunnu loppuvan koskaan. Välillä kellon viisarit juoksevat niin, ettei meinaa perässä pysyä.
Jälkimmäinen näistä tapahtui juuri. Yhdenlaista onnea oli tarjolla 20 tuntia, ja se vilahti ohi. Ennen kuin edes huomasi. Mutta näillä mennään. Asiat tapahtuu elämäntilanteiden ja muiden mukaan ja kun niitä aikansa sietää, voivat ne muuttua. On siis vaan opittava ottamaan ilo irti silloin kun sitä on tarjolla. Vaikka jälkeenpäin tulisi hetken tyhjyysitkukin. Asennekysymys. 

Ensi viikko vähän stressaa. Eikä oikeastaan ihan vähääkään. Hullua, muistan, miten lasten ollessa pieniä oli oikeasti ohjelmaa paljon enemmän, asioita piti aikatauluttaa, järjestellä, priorisoida ja vaikka mitä. Piti tulla ja mennä ja hoitaa, ruokkia, kuskata, vaikuttaa ja esiintyä. Ja mä olin siinä hyvä. Muistan, että elin siitä tekemisen paljoudesta ja tunsin tyydytystä siitä, kun sain merkata kalenteriin asioita. 
Ihminen siis muuttuu. Ja voi muuttua.
Nyt, kun lapset ovat olleet pääasiassa "huoltovapaita" jo tovin, olen oppinut vapauteen, tietynlaiseen tylsyyteen ja opetellut täyttämään aikani muilla asioilla. Ja varsinkin oppinut olemaan täyttämättä. Osittain omasta, osittain olosuhteiden pakosta. 

Ensi viikolle pakkautuu työt, niihin kulkeminen (2 h/pvä), tyttären leikkaus, oma ällö labrakäynti, tyttöjenilta, hautajaiset. Näihin kaikkiin sisältyy luonnollisesti paljon säätöä, vaatteiden "etsimistä", lääkkeiden hommausta, kukkalaitteen hommausta, kaikkiin kulkemisen puljausta, rahahuolta, toipilaasta huolehtimista jne jne. Paljon erilaisia tunteita. 
Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta mulle on. Enemmän varmaan henkistä plaatua.. Koetan kovasti psyykata itseäni kulkemaan yhden päivän ja asian kerrallaan. Ja ihan pian on ensi viikon sunnuntai ja tuo viikko on ohi. Kyllä mä selviän. Ihan niinkuin aina ennenkin.  

Valo ilahduttaa. On ihanaa lähteä töihin, kun on vain hämärä. Ja palatessa on valoisaa. Tarvitaan jopa aurinkolaseja. On ihanaa, että ensimäiset joutsenet on bongattu. On ihanaa, että voi käyttää kevättakkia. Vanhaa, mutta kivaa. Ja ennenkaikkea ei-mustaa! On ihanaa, että naapurikaupungissa asuu rakas ja nähdään kun voidaan. Keskustella voi viesteinkin, kun vaan haluaa. On ihanaa, että maailmassa on tulppaaneja ja suklaata. Ja mun lapset. Ja kissat. On ihanaa, että on ystäviä. Niitä, joita näkee vain harvoin mutta tavatessa jatketaan edellisestä. Ja niitä, joille voi laitta heti viestin kun pääkoppa meinaa poksahtaa jostain suurensuuresta tai illimillisestä flippausyrityksestä. On ihanaa, että edessäpäin on vielä paras kevätaika. Ja kohta kesä.

Hirveän paljon on kiinni asenteesta. Aina ei onnistu ja välillä maailma on vastaan. Mutta yrittää voi aina. Aika monessa on niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Myös oma pää. 


14 kommenttia:

  1. Tää oli hieno: Aika monessa on niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Myös oma pää.

    Kuulostat aurinkoiselle, mikä on kiva. 'Pienistä' asioista on elämän suuri ILO tehty. Näin on. Vaikka itselle onkin ollut viime aikoina tahmasta ja tylsää, vaikka kuinka yrittäisi kiinnittää huomion. Mä en tiedä miten ihmiset jaksaa kun on lapsia. Kunnioitan. Kai siihen pystyy kun on 'pakko' ja kai ne sitten antaa paljon täytettä elämään, siis sitä hyvää. On ihanaa, että tulee kevät, vaikka itse syksy-ihminen olenkin. Valo ja lämpö.Mukavia ja iloisia päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Ja onhan sekin ihan tosi, että toiset ei vaan ole lapsi-ihmisiä, eikä siitä pidä potea huonoa omaatuntoa. Kaikenlaiset ihmiset me tänne mahdutaan :)
      Toivotaan, että sielläkin tahma väistyy ja päivistä löytyy niitä pikkupieniä ilon aiheitakin. Tsemppiä!

      Poista
  2. Sulla on hyvä asenne!

    Päivä ja asia kerrallaan se ensi viikkokin menee. Ei ihme jos stressaa, kaikki ovat isoja ja tunteisiin meneviä juttuja.

    Kevät piristää täälläkin, vaikka joutsenia vielä odotellaankin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tuleva viikkokin on keväinen. Kyllä se tästä, hetki kerrallaan <3

      Poista
  3. Hei,on todella ihana lukea sinun blogiasi,se on vaan niin elämänmakuinen.Sinulla on asenne kohdallaan:)
    "Eilinen on mennyt,huomisesta emme tiedä,mennään päivä kerrallaan".
    Keväisiä ilon pirskahduksia!
    Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merja. Kiva kuulla, että kirjoitukseni tuo tunteita, kaikenlaisia :) En oikein osaa pitää sellaista "kiiltokuvablogia", vaikka joskus yritinkin. Se tuntuu minusta vähän huijaukselta ;)
      Pirskahduksia sinnekin, keväisiä sellaisia!

      Poista
  4. Heippa!

    Ihan sama täällä kun on kiire ja kalenteri täynnä kaikenlaista säätöä niin asennetta!!! Minä yritän aina rauhoittaa itseni ja ajatella, että rauhallisesti ja yksi asia kerrallaan niin kaikki sujuu kyllä. Jos rupeaa hutkimaan siellä täällä niin mönkään menee ja stressiä pukkaa. Meilläkin on ollut noita surullisia asioita ilmassa ja niihin kun liittyy aina ne tunteet´, jotka tekee hetkistä raskaammat, mutta nekin kuuluvat elämään..

    Mukavaa viikkoa kaikesta kiireestä ja säätämisestä huolimatta ;-) ja muistetaan ja tunnetaan, että KEVÄT <3

    Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Työssä on ollut pakko opetella sellainen "asia kerrallaan"- mentaliteetti, koska siellä kaikki vyöryy päälle. Ja jos sen antaa päästä niskan päälle, on katastrofi valmis.. Nyt päätin kokeilla samaa myös täällä muussa elämässä :)
      Kevättä sinnekin!!

      Poista
  5. Tsemppiä viikkoon! Pärjäät kyllä.

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä viikkoon! Olen samaa mieltä, että näistä tulee rankempia, kun tottuu vapaampaan rytmiin. Siitä vain oppii nauttimaan ja kyllä ikäkin tekee tehtävänsä. Ei enää palaudu kaikesta tohinasta kuten ennen, mutta onneksi me pärjäämme kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pärjätään pärjätään! Tsemppiä viikkoon sinnekin :)

      Poista
    2. Pärjätään pärjätään! Tsemppiä viikkoon sinnekin :)

      Poista
  7. Mä olen samanlainen. Jos kalenterissa on paljon merkintöjä, tuntuu, että hukun niiden alle enkä itse mahdu arkeen. 'Minä' hukkuu sinne kaiken alle ja sitten ahdistaa.

    Tsemppiä! Varasta itsellesi pieniä hetkiä sieltä mistä suinkin pystyt ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!