tiistai 7. maaliskuuta 2017

Maanantain onnenkimpaleita, valonpisaroita


Heräsin jo ennen seitsemää ja kuuntelin hipihiljaa opiskelijan kouluunlähtöä. Ajattelin, miten hieno tilanne mulla on, kun ei tarvitse enää ihan kaikesta huolehtia. Tuo kykenee ihan itse hoitamaan aamutoimensa ja -palansa ja itsensä junaan ja sitä kautta kouluun. Niin helppoa ja vaivatonta. Olen onnellinen siitäkin, että osaan päästää irti, tarvittavalla tavalla. Kolmen ipanan "lapsuusaikahuolehtimisen" jälkeen tämä on aika ihanaa. Hirveän ihanaa. 

Lakkasin kynnet kirkkaimmalla värillä mitä talosta löytyi. Rrrrakastan lakattuja kynsiä itselläni ja nyt siihen on pitkästä aikaa mahdollisuus. Käytin siis tilanteen heti hyödykseni ja ihailinkin kynsiäni koko päivän.

Vietin pitkän iltapäivän tytärten kanssa "shoppaillen" ja mietin taas, miten hienoa on, kun ovat niin isoja. Ollaan vapautuneita, välittömiä ja puheliaita. Puhutaan asiaa ja täyttää puppua. Ja meillä on yhdessä oikeasti kivaa. Myös muksujen mielestä. Niin huippua ja hyvää  mieltä tuovaa. 

Illan halihetki Ihanan kanssa. Puhetta, paljon puhetta. Lämmintä juttelua oikeista asioista, tunnetta ja lämpöä. Yhteisymmärrystä ja pohdintaa. Mä rakastan sitä tunnetta, kun asioita voi yhdessä jutella, oikein pitkän kaavan mukaan. Saan sanoa mitä ajattelen ja miltä tuntuu. Että mua oikeasti kuunnellaan. Että mä saan ja voin olla aidosti rehellinen mielipiteissäni. Ja että molemmat ymmärtävät, että tahtoa tarvitaan eikä vain leijailla läpipäästävän vaaleanpunaisen pilven päällä. Vaikka siltä tuntuukin. Tiedostamme myös ongelmat. 

Tieto siitä, että moneen aamuun ei tarvitse miettiä työasioita.

Oivallus. Huomasin, että mua ei haittaa yhtään, vaikkei  mulla olekaan mitään lomasuunnitelmia. Matkaa tai muuta. Ehkä mä olen tietyllä tavalla hyväksynyt sen, ettei rahaa ole käytössä mihinkään ylimääräiseen. Olen ihan aidosti tyytyväinen saadessani lomailla kotona. Itseasiassa tämä on loistava oivallus!

Pitkät, hyvät unet. Herääminen luonnollisesti, ilman kelloa. Köllöttely ja uudelleen nukahtaminen. Niin kertakaikkisen luxusta.



Voi vain laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että näitä päiviä on ja että ymmärtää ja osaa olla niistä aidosti onnellinen. 
Näistä saa voimaa niitä toisenlaisia päiviä ja asioita varten.  

12 kommenttia:

  1. Nauti, rakas ystävä <3 sä oot joka onnenhippusen ansainnut!

    Mua harmittaa kun kynsilakka jäi kotiin, varpaankynnet ei oo yhtään loman väriset ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Nauti sinäkin siellä. Talleta päähän meren kohina, poskille merituulen lempeys ja varpaisiin hiekan pehmeys...

      Poista
  2. Kylläpä tekee iloiseksi lukea tätä postaustasi. Kun lapset kasvaa ja hoitaa jo omat asiansa, muuttuu oma elämä aikatavalla. Se voi tuntua vähän hassulta ja oudoltakin, mutta minustakin muutos on kyllä odotetun ihana. Ja nuo rupatteluhetket, niistä minäkin sytyn. Olla vaan rauhassa ja jutella.

    Oikein upeaa lomaa sinulle, hehku ja loista, sinä kirkas Helmi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Birgitta, sun sanat on aina niin kultaisia ja valoisia, kiitos!!
      Muistan mä senkin ajan, kun se kasvaminen ja tyhjenevä talo oli ihan uutta ja kamalaa, mutta nyt siitä osaa jo nauttia. Ja ehkä oon tottunut :) Eri asia sitten, kun viimeinenkin lähtee, hui. Mutta niin sen pitää mennä ja siihenkin tottuu..

      Poista
  3. Tää oli niin iki-ihana postaus, ihan kaikkinensa. Lapset, rakkaus, kynnet, onnellisuus ja KAIKKI.

    Niin happy for you muru!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♡
      Mä koetin tähän kerätä kaikki hyvät fiilikset jotka on pinnalla. Toki taustalla on kaikenlaista, varmaankin omasta päästä johtuvaa liikamiettimistä, mutta kumminkin...Niin paljon hyvää ja ihanaakin!
      Valoa sinnekin!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  4. Ihanaa naistenpäivää ja kiitos ihanasta postauksesta! Tytärten kanssa elämä on varmasti vielä ihan erilaista kuin poikien, mutta yllättävän hyvin meillä on pojatkin aina äidin kanssa jutelleet ja yhdessä jopa shoppaillaan. Mitenkähän tilanne muuttuu kun mukaan tulee tyttöystäviä ja perhe-elämää? Yritän muistaa kerhotädin viisaat sanat, että lapset ovat aina laina, mutta pojat erityisesti. Tyttöystävän löydyttyä äidin on päästettävä irti.
    Mä olen juuri tuollainen, että nautin lomasta kotona. Jos mahdollista niin loman alussa käyn jossain pienessä reissussa yleensä kotimaassa ja sitten loppuloman toivoisin olevan aina ihan vain oleilua ja rentoutumista. Mukavia lomapäiviä!

    VastaaPoista
  5. Kyllä se on erilaista tuon pojan kanssa. Ihanaa sekin, mutta erilaista. Pojan tyttöystäväasia oli kyllä aika hämmentävää alkuun, mutta on tosiaan vaan osattava päästää irti ja olla puuttumatta. Ettei muutu hirviöanopksi 😉
    Kiitoksia toivotuksista!

    VastaaPoista
  6. Kyllä se on erilaista tuon pojan kanssa. Ihanaa sekin, mutta erilaista. Pojan tyttöystäväasia oli kyllä aika hämmentävää alkuun, mutta on tosiaan vaan osattava päästää irti ja olla puuttumatta. Ettei muutu hirviöanopksi 😉
    Kiitoksia toivotuksista!

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus:) Nauti ja vaali onnenhetkiäsi! Loma on aina lomaa oli paikka tai sää mikätahansa!

    VastaaPoista
  8. Kiitos! On se lomaa, todellakin. Säätä mä en oo muuten muistanut yhtään edes miettiä :-D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!