keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Miten hoidan "kauneuttani"

Täällä blogimaailmassa on kiertänyt jonkunsortin kauneudenhoitohaaste, johon mäkin ajattelin osallistua. Omalla tavallani. Mä kun olen maailman huonoin kaikkien aineiden ja purkkien ja puteleiden kanssa. En ymmärrä hölkäsen pöläystä mistään kirkastavista, kiinteyttävistä tai muista mömmöistä, saati seerumeista. En osaa katsoa iteäni peilistä etsiskelläkseni ryppyjä tai veltostumia. Ehkä mä olen realisti, joka on opetellyt tyytymään siihen, mitä peilistä näkyy. Ehkä mä olen myös vähän epäuskoinen, joka ei osaa uskoa noiden aineiden ihmeitätekevään voimaan. Ja yksi syy on myös raha, ei siitä mihinkään pääse.
Näiden Tuulan ja Elisan postausten ja maanläheisten ajatusten siivittämänä mäkin ajattelin siirtyä epämukavuusalueelleni ja hommata edes yhden ihmevoiteen. Silmänympärysvoide, ihan marketista, tarttui matkaan tilipäivän kunniaksi. Nyt mä sitten odottelen niitä sädehtiviä silmänympäryksiä. Ja jos hyvin käy, voin seuraavana tilipäivänä hommata jonkun muun ihmevoiteen. Halvan. 

Meikkaan joka päivä, koska näytän ihan kalpean kipeältä ilman. Myös muiden mielestä. Iho taas on epätasainen ja herkästi punakka, joten se tarvitsee suojakseen vähän tasoittavaa väriä. Essencen tuotteet olen huomannut hinnaltaan edukkaiksi ja tosi hyviksi käyttää. Värivoide, rajauskynä ja ripsari, siinä mun meikkini. Ja dödö ja huulirasva. 
Onneksi mulla on tuo teini, jolta voin utsia hyvät vinkit, itse kun en jaksa enkä halua/viitsi testailla ja kokeilla ja ostaa turhaan.
Tätä kirjoittaessani muuten huomasin, etten omista yhtäkään huulipunaa. En tunne oloani yhtään kotoisaksi punahuulissa, enkä ole muistanut moista vuosiin edes kaivata. Tuoksuakaan mulla ei muuten ole, enkä työpäivinä sitä halua edes käyttää. Tykkäisin kyllä, muualla, mutta ilmankin olen pärjännyt, kun uusi on jäänyt ostamatta. 
Kynsilakkaa rakastaisin, jos voisin käyttää. Se on sitten aina sellaista lomaluxusta. Kun yhden vapaan takia on vähän turhaa laittaa ja töissä ei voi käyttää. 
Aika pienillä siis mennään. Ja siksi ei kauheasti tule noihin panostettua, ei ajallisesti, eikä rahallisesti. 
Silti, joka ikinen päivä mä meikkaan. Siitä on tullut tapa, josta ei pääse eroon. Muistan, kuinka yhdeksäntoistavuotiaana katsellessani itseäni vanhempia hiekkalaatikkoäitejä päätin, ettei musta tule tuollaista :-D No, aika pitkälle kai tuli, mutta meikkaaminen tuosta päätöksestä jäi jokapäiväiseksi tavaksi.

Vähän aiemmin hommasin pakuria hoitamaan mun sisäistä kauneuttani :) Pakuri on aika teemäinen maultaan ja voinkin hyvin hörpätä sitä muutaman teekupposen asemesta, jos se mun terveyttäni sitten jotenkin hoitaa. Puolis taas muistutti chiasta, nekin on tainneet piiloutua kaapin perälle. Voisipa nekin ottaa taas käyttöön. 


              Tällä hervottomalla arsenaalilla mennään :)

10 kommenttia:

  1. Nää kauneuspostaukset on kivoja koska....nää vaan kiinnostaa.
    Ja hei säihkyvää silmänympäryspostausta odotellessa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih 😊 Mä odottelen kanssa säkenoinnin alkamista!

      Poista
    2. Hih 😊 Mä odottelen kanssa säkenoinnin alkamista!

      Poista
  2. Kiva kirjoitus! Mä olen niin huono meikkaamaan, mutta sellainen ihana Vichyn seerumi mulla on nykyisin kosteusvoiteen alla, kun sain jouluna. Pitäisi olla kehitetty juuri vaihdevuosissa oleville ja tykkään sen tunnusta iholla. Rasvat ja dödö ovat arkena ainoat. Sitten kun menen jonnekin niin lisään poskipunan, ripsarin ja luomivärin. Harvoin huulipunaa tai kynsilakkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on kyllä moneksi :) Onneksi jokainen saa itse päättää.
      Mulla taas on niin alaston olo ilman silmämeikkiä (ja sen lisäksi multa kysytään että "ooksä kipee kun oot noin kalpea ja silmätkin vähän kuumeisen oloiset) Poskipuna on mulle ihan nounou.

      Poista
  3. Hauska postaus. Voisin yhtyä aika moneen samaan, paitsi että huulipuna on kyllä ollut käytössä nuoresta naisesta asti. Kun odotin ja jäin kotiin, niin opettelin (vähän kauhusta kankeana, heh heh) olemaan ilman huulipunaa. Sen verran pitkään olin sitä käyttänyt, että vaikutin omasta mielestäni paljaalta ilman. Nyt "aikuisempana" osaan olla ilman, mutta töihin laitan punan huuliin. Kesäisin lakkaan varpaankynnet, mutta sormenkynsiä tuskin koskaan, siihen olen aivan liian laiska. Sitäpaitsi sormenkynnet kasvaa niin nopeaan...

    Mutta on ihanaa seurata niiden tekemisiä, jotka osaavat ja jaksavat enemmän kuin minä. Jos olisi tyttö kotona, niin olisi pidempään mukana uusissa tuulissa. Nyt voi käydä siten, että on samoissa luomiväreissä ja poskipunissa 102 vuotiaaseen asti, eikä älyä päivittää meikkejä ollenkaan. Hui =D

    Mä olen miettinyt pakuria. Olis kiva kuulla miten se vaikuttaa oloosi. Chia on kyllä tosi hyvä, tee joskus sitä vadelmahilloa, se on superhyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun huulipunaosaamattomuus johtuu ihan siitä, että omaan luonnostaan paksut pusuhuulet, joita vihasin lapsena ja vielä nuorena aikuisenakin. En suiki surminkaan halunnut korostaa suuta yhtään enempää. Nyt jo tykkään huulistani, mutta huulipunat jää silti kaupan hyllylle. En vaan osaa :)
      Oijoi, satakakkosena on kiva laittaa ainakin se huulipuna. Siihen tähdätään! (mäkin opettelen jos pääsen 99 asti ;)
      Mietin kuule sun hilloas just silloin kun "muistin" taas chian. Nyt on vatut loppu jo, mutta koetan ensi syssynä muistaa!
      Mä kuulostelen pakuria, joo.....

      Poista
  4. Kiva postaus, kiitos. Itsellä huulirasvana Yves Rocherin yksi huulirasva mikä antaa kevyttä väriä huulille. Suosittelen.Sä olet onnekas kun sulla on suuret kauniit silmät, ne eivät paljon mitään tarvitse.Itselläni tämmöset pienet silmät ja roikkuvahkot luomet jotka tarvitsee väriä näkyäkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tää on niin hassua, kun omia vahvuksiaan ei osaa nähdä. Mä en ole koskaan osannut ajatella että sulla olisi pienet silmät. Oon katsonut vaan että oot kaunis nainen.

      Poista
    2. Ole hyvä! No ni, nyt seuraavaksi kun näet mun kuvan niin kiinnität huomiosi pieniin silmiini. HEH. Mutta hyvin näillä näkee, vähän huonommin kauas kuin lähelle, mutta ehkä parempi niin.

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!