torstai 30. maaliskuuta 2017

Rakas päiväkirja. Tällä viikolla....

MAANANTAINA
- allekirjoitin nimeni kellonjensiirtohörhöilyn lopettamiseen tähtäävään adressiin "Naurettavaa säätämistä tämmönen"

- koin huikean onnentunteen kahvitellessani veljen kanssa "miten se voi olla samalla niin ihana ja niin ärsyttävä oma pikkuveli. Ihan Parhaus!"

- totesin että pakastin on rikki. Siellä on koko ajan -30. "V***u!"


- olin ihan onnessani koska tyttären poikkis on niin ihana! "Miten 17-vuotias voi olla noin romanttinen, en kestä!"

pidättelin itkua ja koetin miettiä Ihanan kanssa/kainalossa ratkaisua/toimintatapoja tiettyihin ongelmiin "Miksen mä ikinä voi olla nyyhkimättä kun on kyse vähänkin vaikeammista asioista?"


- kävin lenkillä "ja oon itsestäni ylpeä" 


- näin ekan leskenlehden "jihuu, kevät ON täällä!"


- jouduin myöntämään itselleni, että Särky on taas palannut, muutaman kuukauden lähespiilottelun jälkeen "koetin pysyä rauhallisena ja olla ajattelematta asiaa"




-päätin alkaa sädehtiä tämän(kin) kehutun tuotteen avulla. "Mustahan on tullut ihan mahdoton! Jo toinen kauneustuote kuukauden sisään.."


TIISTAINA

- sain aikaan muutamia to do- listalla olevia asioita, joita ei saa koskaan tehtyä. Jotka pitää sillointällöin tehdä, mutta aina se vaan jää "jess, hyvä minä!!"

- etsin netistä mahdollisia halpoja pakastimia "ärsyttävää"


-revin itseni taas lenkille "ai että mä oon hyvä!"


- kävin kirjastossa  "ja otin käteeni suositushyllystä kirjan, jolle yllättäen löytyi kaksikin mulle sopivaa merkitystä.  Hassua. "


KESKIVIIKKO
- kävin vähän opiskelemassa "hävetti, kun haukottelin niin paljon"
- tutkin illan vaalikoneesta ehdokkaita "ja löysinkin vissiin sopivan. Tai kaks."
- unohdin käydä kaupassa koska metsästin Pokemoneja "kuinkas vanha mä taas olenkaan?"
- alavireinen ja vähän huonomielinen päivä. Johtuu varmasti osaltaan huonosta ja särkevästä nukkumisesta. "puuh" 


TORSTAI
-tehoaamu; pyykit viikattu, uudet pyörii, imuroitu, tiskari tyhjennetty, paikkoja suorittu, just kohta kauppaan. Kyllä tästä vielä hyvä päivä tulee.
"tiedostan, että touhuan, koska en halua ajatella. Yritän sinnikkäästi kuitenkin pysyä positiivisuuden puolella"

<3 On kuitenkin kevät <3


16 kommenttia:

  1. Hihitytti tuo Pokemonien metsästäminen - oon samis :D Ja samis siinäkin, että minä myös helposti alan kyynelehtiä, jos tulee eteen jotain monimutkaisempia ongelmia.

    Ihanaa loppuviikkoa ja kivoja juttuja sen varrelle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poket vaan vie mennessään ja selkeästi nälkä kasvaa syödessä. Ja nuoriso nauraa mulle :-D
      Välillä sitä toivoo että noita kyyneleitä voisi säädellä. Menee 'pilalle' monta hyvää ajatustwnvaihtoa, kun toinen alkaa vollottaa. Mutta mikäs teet. Mun kyyneleet ei ainakaan lupia kysele...
      Valloittava loppuviikkoa sinnekin! ♡

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Hih, meillä on selvästi samat aatteet: pyrkimys pysyä positiivisen puolella vaikka elämä tuo ylläreitä, niitä ikäviäkin. Aina se ei onnistu eikä tarvitsekaan, mutta jo yritys on hyvä juttu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, yritetään kovasti! Jo se, että pää on pinnalla vaikka muu kroppa on suossa, on jo positiivista. Me noustaan, aina.
      Hirmusti auringonsäteitä ja tsemppiä sinne! ♡♡

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kiitti <3 - samaa sinne, sisko!

      Poista
  3. Ihania juttuja siellä. Ja hei toi purtilo on oikeasti ihan ässä.

    KEVÄT!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan pirtsakan värinen ja tuoksuu hyvältä. Muuta ei osaa vielä sanoa :)
      Kevätoloja sinne!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  4. Mainio postaus, etenkin nuo jälkikaneetit joka juttuun. Kiitos tästä :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa päästä pitkästä aikaa blogien maailmaan ja tänne käymään. Listasi näyttää hyvältä, ihanaa, että nuorimies on upea ja hehkut kera lumenen :) Olet nähnyt jo leskenlehdenkin, minä olen nähnyt lähinnä katupölyä ja risuja -no niitä vaan harakoiden suussa. Ne tekevät pesää tässä pihamaalla.
    Tiedän sen paniikin tunteen, kun kivun aavistus tai alku hiipii kehoon. Kivuilla ja säryillä on joskus tapana palata aina vaan uudestaan. En usko, että itse koskaan totun tähän asiaan, mutta jonkinlainen rauhallisuus on sentään kasvanut omassa pikku päässä. Ne tulee ja onneksi ne myös menee pois. Toivottavasti sun säryt kaikkoavat mahdollisimman pian ja kauas.

    Sun list on niin hieno, että pitää miettiä omaakin. Ainakin to-do listani on lyhentynyt kovasti.

    Oikein hyvää ja suloista viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. To-do-listan pieneneminen aiheuttaa kyllä tyydytystä. Ja jonkinasteista "stressin"poistoa siltä osin. Hyvä sä!
      Toi oli muuten hyvä vertaus! Rauhallisuus. Sitä se just on. Kaksi vuotta siihen vastaantappelemiseen ja kiukutteluun meni. Nyt osaa ottaa jo vähän lunkimmin asiat, vaikka särky ja kipu on aina peestä. Mutta jotenkin sekin jo auttaa, kun asia ei kiristä (niin kovasti) aivokoppaa :) Ja kyllä, mihinkäs se tuosta lähtisi, elinikäinen kun on. Mutta koitetaan selvitä!! Ja selvitäänkin <3
      Ihania hetkiä sullekin, vaikkapa varisten seuraamisen parissa <3

      Poista
  6. Ihana päiväkirja! Hyvä viikkohan sinulla on ollut, kun noin paljon olet touhunnut säryistä huolimatta. Koeta jaksaa! Toivottavasti löydät pakastimen. Mukavaa viikonloppua, toivottavasti huomenna taas paistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Mukavaa sunnuntaita sinnekin :)

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!