maanantai 28. elokuuta 2017

Elämää

Täällä taas, pitkästä aikaa. Jostain syystä mä olen vieroittunut blogimaailmasta aikalailla. Joskus lueskelen jotain, enkä juurikaan edes kommentoi. Siitä on vähän huono omatunto. 
Kesä oli ja meni, nyt on syksy. Ihan selkeästi on! Aamulla kun kuuden aikaan pistää nenän ulkoilmaan, on niin kylmää ja kosteaa, että tekisi  mieli paeta takaisin kodin lämpöön ja rauhaan. Vaan kylmään ilmaan ja hektiseen työmaailmaan sitä vaan on naisen lähdettävä. Eilen aamulla mietin kyllä ajellessani, että nämä upeat aamutaivaat jäisivät kyllä näkemättä, jos menisin myöhemmin töihin. Kaikella on puolensa. Olen myös ihaillut bambinvasoja, jarruttanut teippaasti ketun vuoksi ja nauttinut hiljaisesta tiestä. Sunnuntaiaamuna kuudelta ei ole paljon (ketään) kulkijoita.
Arki on alkanut, nuorimman koulu alkoi ja päivät ovat pitkiä matkojen kanssa. Pieniä kivoja asioita on ollut ripoteltuna matkan varrella. Tulevaisuudessakin näkyy odottamisen arvoisia asioita. Mutta myös pelottavia ja mietityttäviä sellaisia. Yksi koepala on patologilla, tuloksia odotellen.. Toinen ottoa vailla ensi kuussa. Ja taas odotellaan tuloksia. Tuplajännitys ja -ahdistus. Koetan olla realisti, silti optimistinen ja jalat maassa, mutta kyllähän nämä mietityttää isosti. Kenellekään en halua edes kertoa, suotta huolestuvat. Kerron sitten, jos jotakin löytyy ja on oikeaa aihetta huoleen. Siihen saakka pidän tämän itselläni. Ai, yksi ystävä tietää vähän, virtuaalisesti kerrottuna. Koetan keskittää ajatukset kaikkeen muuhun, kaikkeen kivaan ja mukavaan.
Viikonloppuna piipahdin venetsialaisissa suvun kesken. Herkkuruokaa ja raketteja, sekä kaikki omat rakkaat paikalla. Edustukseni oli lyhyenpuoleinen, johtuen viiden herätyksestä seuraavana aamuna. Olin kumminkin paikalla ja hyvä niin. 
Kynttilät kaivoin eilen esiin, niin sähköiset kuin elävätkin versiot. Ihanaa ja kodikasta. Tänään aloitin vapaapäivän aamun sohvannurkassa piparminttuteetä hörppien, lämpöisen viltin alla mukavia viestejä vaihdellen. Kävin pop up- myymälässä ja löysin tyttärelle synttärilahjan kaksi yhden hinnalla- tyyliin. Tein herkullista pizzaa. Tiskasin. Juu! Tästä tulikin mieleen, että on ollut kuulkaa kaikennäköisiä episodeja remppamiesten kanssa, jotka ei tulekaan, on myyty pois tiskokoneet ja tiskataan taas käsin. On episodi jossa yhtäkkiä huomaan olevani gynen huoneessa yksin kintut telineillä levällään ja lääkäri poistuu huoneesta. Siinä mietin, että kukakohan sieltä seuraavana tulee ja lähtikö lekuri ruokikselle. Olen onnistunut eksymään. Olen koettanut selittää vähän suomea osaavalle sanontaa "sataa kuin esterin perseestä". Olen hullutellut snapchatin kuvilla ja itkenyt peiton alla. Huomannut olevani tätänykyä Erittäin Skeptinen. Draamaillut ja syönyt jäätelöä suoraa isosta purkista, niinkuin jenkkileffoissa :-D Pakahtunut siitä, miten huippuja mun lapset on. Seurannut kateellisena sitä, miten ihmiset kulkee ja matkustaa ja ostaa ihania asioita. Mä tuen mun suurilla rahoilla lähinnä labroja ja lääkäriä. No, kukin tekee mitä pystyy. Kyllä mäkin käyttäisin rahaa ihaniin asioihin, kuten ulkona syömiseen, teatteriin, pikku matkoihin, jne jos olisi mitä käyttää. Tietysti käyttäisin. Mutta ei, lapsilisäkin loppuu just ja raha senkun vähenee. Mutta  onneksi mä osaan nauttia pikkuasioista, rakastan sitä, että osaan! Se oikeasti pelastaa mut monesta suosta. Mun kesän tuhlaus oli tatuointi, se on mulla jatkossa aina, mä rakastan sitä ja sen ideaa. Koska perhe <3
Asia, jonka olen pikkuhiljaa oppinut, että voin ottaa vastaan asioita ystäviltä. Tulossa pikku lomanen ystävien kesken, jonne pääsen mukaan ilman osallistumiskuluja, koska he ovat ystäviä. Ennemmin en olisi tähänkään suostunut. Jästipääkin oppii pikkuhiljaa :)
Varmaankin lyhyesti sanottuna kaikki kertomani on Elämää. Mä olen elänyt kesän the elämää ja hyvä niin. Yritän parhaani. Ajattelen kuitenkin, että aika paljolti kaikki on kiinni musta itsestäni ja mun asenteesta. 

Tänään mä meen treffeille. Toiveikkaana ja silti salaa ne skeptikon piikit pystyssä. Kirjoittamalla tuo saa mut todellakin hymyilemään. Live vaan on täysin eri. Voipi olla, että huomenna ei halutakaan enää olla yhteyksissä. Elämä on.

19 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sinusta!
    Toivottavasti terveyden kanssa kaikki on hyvin ja selviät noista uudemmista jutuista pelkällä pelästyksellä.
    Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että olet bäck. Ja niin pidän peukkuja treffeille, mulla kans 2. treffit hu! Muisk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa! Toivottavasti sulla menee hyvin!
      Täällä ainakin oli mukavaa ;)

      Poista
    2. Kivaa! Toivottavasti sulla menee hyvin!
      Täällä ainakin oli mukavaa ;)

      Poista
  3. Tapahtumia kesä täynnä. Komppaan olleeni itsekin tosi paljon poissa koneelta ja blogeistakin, mutta syy ei ole koneen tai blogien, aina ei kykene tai pysty tai jotain. Nuorten kanssa oleminen on parasta nykyään, niitä kun seuraa ja niiden kanssa juttelee, niin siinä piristyy ihan väkisinkin.

    Toivottavasti sun tulokset on hyviä. Ymmärrän, ettei asioita huvita jutella etukäteen, olen vähän samanlainen. Eikö ole outoa, että vastaanottaminen on opeteltava asia. Mikä siinä on, että toiselta avun tms. saaminen tuntuu vaikealta? Itsekin heilun molemmilla puolilla ;-). Antaminen ja auttaminenhan on iloinen asia sillekin joka antaa, joten molemmat saa siinä samalla :)

    Hauskaa iltaa sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä oon miettinyt itsekin. Kuitenkin niin hyvin tiedän miten kivaa on auttaa, antaa ja ilahduttaa, niin miksi en itse osaa ottaa sitä vastaan? Aion opetella!
      Kiitos:)

      Poista
    2. Tätä oon miettinyt itsekin. Kuitenkin niin hyvin tiedän miten kivaa on auttaa, antaa ja ilahduttaa, niin miksi en itse osaa ottaa sitä vastaan? Aion opetella!
      Kiitos:)

      Poista
  4. Elämäsi kuulostaa melko mukavassa vaiheessa olevalta normielämältä, tuota labrajuttua lukuun ottamatta. Toivottavasti ei ole mitään hätää. Lapset nyt vaan ovat ihania ja se on mahtavaa kun ne ovat ympärillä. Toivottelen sinulle mukavaa alkavaa syyskuuta, kynttilöiden loisteessa ja elämästä nauttien.

    VastaaPoista
  5. Olipa paljon, kaikenlaista <3 Ymmärrän hyvin tuon blogimaailmasta vieraantumisen. Näitä kausia joskus on ja silloin ei tarviikaan täällä roikkua, jos ei huvita.

    Syksy tosiaan on jo. Ilma on kirpeää (sitä tosin ollut koko kesän, pöh) ja aamut kosteita. Odotan jo seuraavaa kesää, johon on ikuisuus...

    Halauksia kaikkeen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kesäsäitä ei juuri nähty.. Kiitos halauksista!

      Poista
    2. Totta, kesäsäitä ei juuri nähty.. Kiitos halauksista!

      Poista
  6. Hei!

    Tsemppiä syksyyn ja etenkin noihin terveys asioihin!!! Ihanaa myös, että sinulla on ihania ystäviä. Apua kyllä kannattaa ottaa vastaan - joskus se saattaa olla toisinkin päin, se avun tarve. Ystävät ovat <3 ja pysyvät mukana elämän eri käänteissä.

    Mukavia hetkiä kotona kynttilän valossa ja maailmalla kera ystävien :)

    Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
  7. Kyllä, ystävät on tärkeitä! Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Kyllä, ystävät on tärkeitä! Kiitos!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!