keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Vuoden eka

Uusi vuosi  on jo "pitkällä". Toivotan teille kuitenkin vielä nytkin; hyvää uuttavuotta. Mitä se itsekulle sitten ikinä tarkoittaakaan. En tehnyt lupauksia, on kokemusta niin monesta pyhän lupauksen kaatumisesta :-D 
Ajattelin kuitenkin yrittää yhtä pyrkimystä. Nimittäin livemusiikin näkemistä ja kokemista mahdollisimman usein. Käytännössä kulttuurisetelien riittävyyden mukaan. Mutta silti. Vuoden lopussa voi sitten katsastaa, mitä on tullut nähtyä ja kuultua musasaralla. Yksi keikka on jo tiedossa ja liput hommattuna.

Mä olen koettanut olla hötkyilemättä. Monen asian kanssa. Opetellut olemaan ajattelematta asiaa, kun en just nyt sille mitään voi. Onnistuu välillä hyvin, välillä hyvin huonosti. 
On paljon asioita, joita uudessa parisuhteessa katselee, kuulostelee, ihmettelee ja seuraa. Siis sen kaiken ihanan lisäksi. Vasta kuukausien päästä alkaa huomata asioita, joita ei välttämättä huomannut suhteen alussa, kun kaikki oli vielä niin höttöistä ja vaaleanpunaista. Tosiasiahan kuitenkin on se, että tässä iässä on ihmisillä lapset, entiset elämät ja exät. Parin molemmilla osapuolilla.Välillä tekisi mieli neuvoa, välillä nauraa ja välillä itkeä. Koetan vain ottaa tyynesti vastaan ja sumplia asioita. Ehkä sietää. Niin tekee toinenkin, ja arvostan sitä kovasti. Ei se silti  helppoa aina ole. Mutta just tätä olen koittanut olla hötkyilemättä. 
Selän ja jalan asioiden kanssa olen koettanut tehdä samaa. Mikään ei siitä nopeudu, vaikken tiedäkään, mikä mua vaivaa. Koetan vaan sopeutua, mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Kai se lääkäriaika, jossa viime tuloksia kerrotaan, tulee joskus. Mä olen kestänyt tätä jo vuoden (neljä), ehkä siellä on kiireellisempiä potilaita. Eikä edes ehkä, vaan on. 
Tässä kohtaa haluaisin myös kritisoida tätä nykyistä systeemiä, jossa voit itse katsoa palvelusta epikriisejä ja lausuntoja. Toisen kerran törmään jo tähän, että itse joudun netistä katsomaan tutkimusten tulokset, kuitenkin ymmärtämmättä niitä selkeästi. Saatika, miten tästä eteenpäin. Tässä kohtaa saattaisi luulla heikkohermoisen keksivän itselleen jo kymmenen diagnoosia ja järjestävänsä jo miltei itselleen hautajaiset. Mihin tällä loppupeleissä pyritään? Luonnollisesti itsestänihän en tässä puhu, vaan siitä kaverin kaverista ;)

Mä olen moneen kertaan yllättänyt itseni ajattelemasta, miten tästä oravanpyörästä pääsisi pois. Mitä se tarkoittaisi, olisiko se ylipäätään mahdollista, pystyisinkö siihen kuitenkaan, niin sosiaalisten kontaktien puolesta, kuin taloudellistenkaan. Olisiko musta siihen? Mitä kaikkea menettäisin? Mitä saisin tilalle? Tiedostan, että ajatus juontaa pitkälti töissä olevaan tilanteeseen ja siihen, että sinne on päivä päivältä hankalampaa mennä. Sietoraja on matalalla ja vitutuskynnys myös. Olen koettanut ajatella asiaa ja kääntää mieltä positiivisempaan suuntaan, toistaiseksi siinä onnistumatta. Kyseessä siis vain työ, muuten kaikki on ihan ok ja jopa hyvin.
Toisaalta, kaikki luontokuvat ja -miljööt saavat mut haikailemaan. Muistan, miten kovasti nautin siitä, kun asuin maatilamiljöössä ja oli paljon hommia siinä kotosalla, pihapiirissä. Oliko se vain uutuuden viehätystä vai miten mun kävisi. Millä sitä eläisi?
Näitä mä pyörittelen päässäni. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Kuitenkin aikamoisen usein. En tiedä... 

Olin neljän päivän lomalla. Yllätys, vanhassa maalaismiljöössä, metsän keskellä. Kännykän toimivuus onneton. Oli täysin hiljaista, täysin pimeää, takkatulta, savusaunaa, traktoriajelua, uusien ihmisten tapaamisia, paljon kahdenkeskistä aikaa, paljon unta. Juttelua, puuhailua ja nauramista. Metsässä rämpimistä, kyykkypissailua, ilveksen ja ketun jälkien ihmettelyä. Peseytymistä ilman suihkua. Tiskaamista vähävetisesti. Valokuvaamista. Ihanaa. Kertakaikkiaan ihanaa!

Päivä töissä ja lisää "iloisia uutisia". Olo kuin ei olisi lomalla ollutkaan. On tää jotenkin uskomatonta. 
Koetan ajatella, että työ on mun päivästä vaan 8-9 tuntia.. Usein ei vaan sitten jaksa yhtään mitään muuta. 
Ei, nyt märinät seis ja iloisempien asioiden kimppuun. Eli nukkumaan <3 

10 kommenttia:

  1. Nyt on hyvä asenne siellä. Peukku.

    Mäkin yritän olla samalla linjalla kuin sinä: hötkyilemättä. " Monen asian kanssa. Opetellut olemaan ajattelematta asiaa, kun en just nyt sille mitään voi. Onnistuu välillä hyvin, välillä hyvin huonosti."

    Nyt on niin paljon paskaa/tuskaa, että toi onnistuu välillä ja välillä ei. VOIMIA SATA KILOA.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi... Vaikken tiedäkään sun kurjista jutuista, -sun postaukset on aina niin positiivisia- lähetän voimia ja tsemppimieltä sulle miljoona kiloa!

      Poista
  2. Samaa koitan opetella, etten huolehtisi, ajattelisi liikaa. On vaan pirun vaikeaa. Aamumeditointi auttaa mua vähän.

    Sun tilanne vaan on vieläkin kinkkisempi. Toivotaan, että jostain tupsahtaisi Ratkaisu.

    Sitä odottellessa niitä pieniä hyviä hetkiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet hyvät hetket on niin kultaa. Ja onneksi säkin tiedät sen!
      Eteenpäin, käskynkkää ystäväiseni!

      Poista
  3. Oi, tuo maalaisympäristö, metsät, mökkiolosuhteet yms! <3 Sitä kaipaisin minäkin, kun se jotenkin niin hyvin rauhoittaa. Ihan kuin pääsisi hetkeksi eri maailmaan, jossa ei ole tämän arkimaailman murheita.

    Ihanuutta ja valoa alkaneeseen vuoteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Niin rentouttavaa ja ihanaa. On kuin olisi kokonaan toisessa maailmassa <3

      Poista
  4. Hei Helmi! Onnentäyteistä alkanutta vuotta sinullekin, tuokoon se eteesi kaikkea hyvää. <3 Itse olen lopettanut hiljaiseloni blogimaailmassa ja esiinnyn täällä nimellä KokoNainen (ent. Muuttolintu) Käy kurkkaamassa, jos haluat mahdollinentehtava.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kun olet takaisin! Tuun kurkkimaan...

      Poista
  5. Mukavaa alkanutta vuotta Sinulle! Sitähän se meillä on, että lomat ei kauan missään tunnu. Onneksi tässä on koko vuosi aikaa mennä taas elämässä eteenpäin kera ilojen ja surujen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle! Jep, näinhän tämä menee :)

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!