perjantai 23. helmikuuta 2018

Enpä olisi uskonut....

....millaisen fiiliksen saa aikaan sairasloma. Edelliseen viitaten, olin täysin rikki, toivoton ja itkuinen. Tuntui, että koko maailma kaatuu, mä en jaksa enkä pysty mihinkään. Enkä pystynytkään. Tuntui, että oikeastaan ihan sama, vaikka katoaisin tästä maailmasta. Sellaisiakin ajatuksia alkoi jo olla. Seuraavana aamuna ennen erittäin vaikeaa töihinlähtöä mä annoin itselleni periksi ja tilasin lääkärin. Illalla tulin tosin katumapäälle ja aloin jo vakavasti ajatella koko ajan perumista "kyllä kai mä nyt pärjään " - tyyliin. Joku järki sai kuitenkin hälytyskellot soimaan ja anelin viestitse apua ystävältä, jonka tiesin puhuvan asioista suoraan. Ja ylipäätään tietävän tästä ahdingosta. Ystävän vastaus oli hyvinkin selkeä: "ET JUMALAUTA PERU SITÄ LÄÄKÄRIÄ!!!!" Puhuttiin siinä toki muutakin, mutta tiesin tarvitsevani just tota. Enkä perunut.
Lääkärissä mulla tuli itku jo ennenkuin olin ehtinyt kertoa mitään. Lääkäri oli ihana, tuntui, että pitkään aikaan joku lääkäri oikeasti kuunteli mua. Ei varmaan päässyt kärryille ollenkaan kaikesta mun sekavan vuodatuksen aikana, jossa selostin kaikki sairaudet, eri lääkärit, pompottelun, työstressin, unettomuuden, säryn, painajaiset, päivästä toiseen selviytymisen jne. Totesi vain että laitetaanpa nyt peli poikki, kirjoitti puolitoista viikkoa sairaslomaa, määräsi uutta lääkettä muiden lisäksi ja varasi uuden ajan viimeiselle saikkupäivälle. Katsotaan sitten lisää.. Itsekin ymmärrän, että tässä prakaa nyt sekä pää että kroppa, enkä tiedä mikä johtuu mistäkin vai onko syy seurausta ja kumminpäin. 
Nyt on kuitenkin ihan huikea olo. Toista päivää vasta sairaslomalla ja mieli ainakin tietää, että tämä tekee hyvää. Oikeasti, mietin, että työpäivien jälkeen kun en jaksa/pysty juurikaan yhtään mihinkään, edes ajattelemaan, on ero kertakaikkiaan huima! Eilisen päivän oikeastaan vain makasin, kävelylenkin lisäksi, ja lepäsin. Päätin, että joka päivä käyn kävelemässä, oli sää mikä hyvänsä, nyt kun töistä poissa ollessa siihen kykenen. Illalla kävin ihanan ystävän luona teellä ja viivyin siellä kuusi tuntia. Oli paljon asiaa. Maailmaa on parannettu urakalla ja veivattu molempien asiat, kuulumiset ja olotilat. Ihan parasta. 
Tänä aamuna olotila oli reipas entiseen nähden ja mieli hyvä. Vapauttaa päätä ihan huimasti, kun tietää, että vielä ei viikkoon tarvitse miettiä ja pelätä töitä. On ajatuksia päässä, tekee mieli puuhastella kotona, kirjoittaa pitkästi, juoda teetä. Hymyilyttää vähän. Yksinkertaisesti voi istua kun alkaa sattua! Mä niin tarvitsin tätä. Ihan kuin olisin jopa nukkunut paremmin uuden lääkkeen ansiosta. Jaksan miettiä, mitä jatkossa. Jotenkin tuntuu, että mun urani täälä alalla on tiensä päässä ja pitäisi keksiä jotain muuta. Sitä, mitä se on, en todellakaan tiedä.  Rahallinen resurssi kun on 0, vaihtoehdot putoaa aika nopeasti. Silti, mä jaksan ajatella! Mä jaksoin jopa kaivaa läppärin esiin, sitäkään en ole tehnyt kuukausiin, koska tämän rotiskon käynnistäminen ja toimintaan saanti on aina ihan oma urakkansa. 
Mä olen tänään laittanut jäälyhdyn jäätymään likilakastuneiden kukkien kera ja inkiväärijuoma porisee hellalla. Sen lisäksi mä kirjoitan! Te ette uskokaan, miten nämä pienet asiat tuntuu hyvältä, kun tällaisiakaan ei ole jaksanut aikoihin. 
Ihan kuin olisi tonnin taakka, musta taakka, pudonnut pään sisältä. Ainakin viikoksi. 




Kuvissa asioita, jotka ovat ilahduttaneet mua hurjan paljon, vaikken ole niihin ihan kauheasti jaksanut reagoidakaan. Kun ei vaan ole jaksanut. Mutta tehtävänsä ovat tehneet; saaneet hymyn huulille hetkeksi ja sydämen läikähtämään. Aidosti ja oikeasti; Kiitos <3 

29 kommenttia:

  1. Hyvä sä, että hait ja sait sitä saikkua! Hae lisääkin, jos yhtään tuntuu. Huonojen työolosuhteiden takia ei kannata itseään vetää totaalisen loppuun. Vetäköön ne, joille siitä maksetaan tai jotka ovat asioista oikeasti vastuussa.

    Halit ja iloa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula. Kyllä mä luulen, että nyt jatkoa jo uskallan pyytää. Niin hyvältä tämä tuntuu, etten oikein itsekään usko :)

      Poista
  2. Hyvä sinä, oma terveys ennen kaikkea ja sinnittelemisellä on rajansa.

    Halaus!

    VastaaPoista
  3. Ihan kyyneleet silmissä tätä luin. Luojan kiitos menit sinne lääkärille ja sait puhuttua ahdinkosi esiin. Ja sen saman teet seuraavallakin kerralla, jos töihin meneminen alkaa ahdistamaan samalla tavalla. Usko, please, minua... Puolentoista viikon sairasloma ei ole mitään saamaan oikeasti oloa kohentumaan. Ja nyt sun on ihan pakko unohtaa kaikenmaailman velvoiteet (ovat muuten vain päässäsi) työpaikkaa ja työkavereita kohtaan.
    Kyllä se firma pyörii, ihan varmasti, vaikka olisit vielä viikkoja sairaslomalla.

    Ehkä kaikkein eniten ilahduin tässä siitä, että olit kuitenkin jaksanut käydä kävelyllä ja päätit pitää siitä kiinni. Se kertoo niin paljon siitä, että haluat itse todella tehdä asian hyväksi jotain, etkä jää sänkyyn vellomaan pahaa oloa (no, sitä en olisi sut jo jotenkin tuntien kyllä edes odottanut).
    Ja se, että jaksat syttyä joistain ideoista ja ilahtua on ihanaa.

    PUS!!! Sinä ole niin RAKAS, vaikka ei edes livenä tunneta.
    Voi että, kun tätä matkaa olisi vähemmän. Arvaa olisinko lenkkikaverina (ja maanvaivana) heti?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin itsekin, että olo oli kyllä jo niin kurja, että taitaa olla tämä puolitoista viikkoa vain pintasilausta. Katsotaan..
      Ihanasti kirjoitit, kiitos Katri. Ja erittäin mielelläni ottaisin lenkkikaverin (ja maanvaivan :-D ) mukaan!
      Jonain kauniina päivänä me vielä nähdään, mä uskon niin <3

      Poista
  4. Mä niin toivon, että löytyy uusi suunta, jotain, mikä helpottaa jatkossakin. Sä oot just nyt niin sun saikkusi ansainnut. Tästä aiheesta just oli kirjoitus Hesarissa, miten nuoret (hih) polttaa itsensä loppuun kun ne aattelee, et ei voi jäädä sairaslomalle.

    Nyt otat rauhallisesti, juot teetä, kävelet ja nautit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoriahan me ollaan ;)
      Työelämän vaatimukset on nykyään niin uskomattomia ja monisäikeisiä, ettei uskoisi. Sehän se syy varmaan munkin sinnittelyyn on. Mutta nyt on hyvä. Kiitos Marjaana <3

      Poista
  5. Kuulostaa niin hyvältä! Toivottavasti saat vielä lisää lomaa.

    VastaaPoista
  6. Olipa hyvä, että osui fiksu lääkäri. Arvelen, että saat vielä jatkoa s-lomallekin. Olet totisesti huilin tarpeessa.

    Pidä kiinni tuosta lupauksesta käydä päivittäin kävelyllä. Sen vaikutus on arvaamattoman hyvä.

    Pitkän sairasloman kokeneena ja tk-eläkkeelle sen jälkeen, tiedän miten hyvältä tuntuu, kun ei ole pakko jaksaa yhtään mitään. Lämmin halaus täältä pakkasen uhallakin sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara, jokainen hali on tarpeen. Näin just ajattelin, että lenkit tekee ainoastaan hyvää, niin päälle kuin kropallekin. Nyt kun on mahdollisuus, niin täytyy vaan mennä...

      Poista
  7. Rehellistä kirjoitusta, kiitos. Jotkut lauseet olisi voineet olla minun kirjoittamiani, samanlaisia tunteita, ilman fyysistä särkyä. Voimia ja aurinkoa eloosi.

    Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi. Olethan säkin tehnyt asialle jotain? Tiedän, en ole mikään sanomaan kun itsekin sinnittelen, mutta jospa esimerkki auttaisi. Paljon tsemppiä sinulle!

      Poista
  8. Tämä oli niin tuttua. Vaikka minun sairauteni oli aivan erilainen, niin muistan elävästi kokeneeni saman tilanteen. Lopunajantunteen kun pää ja keho oli sanoneet itsensä irti, vihdoinkin oman sisäisen äänen kuulemista ja lääkäriajan varaamista, sitten kohtuuton epäröinti, että olenko ihan turhaan varannut ajan. Lopulta kun lääkäri pistää pelin poikki, niin helpotus on käsin kosketeltava.

    Hienoa, että menit lääkärille. Kenties menet hänen luokse tulevaisuudessakin. Minulle oli ratkaisevaa löytää se lääkäri, joka kuunteli ja kuunteli, sekä auttoi parhaansa mukaan. Sitä ennen lääkärissä käynti oli epätoivoista ja turhauttavaa, juuri tuota mainitsemaasi hulluuden kierrettä, jossa alkaa vain epäillä itseään.

    Lepää, ulkoile ja tee sitä mikä tekee sinulle hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta. Kuulostaapa tuo sinunkin tarinasi kurjalta ja tutulta yhtäaikaa. Ihanaa, että sä olet jo paremmalla polulla <3

      Poista
  9. Jeee! Olet ansainnut saikkua just niin paljon kuin tarvitset. Nauti! :)

    VastaaPoista
  10. Ihana ystävä ja ihana lääkäri <3. En ollenkaan vertaa muussa mielessä omaan muutaman vuoden takaiseen kokemukseeni, koska varmasti mun kipuhelvetti (ja sitä kautta myös henkinen helvetti) ei ollut ollenkaan vastaava kuin sun, mutta kun toista vuotta olin rampannut ns. lääkäreillä ja aina tullut yhtä tyhmänä ovesta ulos, tuntui niin ihanalta, kun vihdoin ystävän pakottamana päädyin oikealle lääkärille, joka kuunteli, ymmärsi, katsoi silmiin ja lopulta rauhalliseen tyyliinsä kertoi, mikä mulla oikeasti on ja pakotti jäämään sairaslomalle. Voi sitä itkun määrää, vaikka olin niin päättänyt olla reipas :).
    Tuo kokemus tuli tästä sun kertomuksesta niin mieleen ja ihan hirveän hyvä mieli siitä, että vihdoin sait oikeanlaista apua ja mahdollisuuden päästä jaloillesi. Siis ihan vaan vaikka takaisin jotenkuten normaaliin elämään. Se on ihan hirmuisen iso asia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka tarinasta. Just se, kun tuntuu ettei kukaan usko tai ymmärrä (tai tiedä mikä on) on varmaan sitä pahinta. Kun alkaa kuvitella olevansa suurinpiirtein hullu vaivoineen. Olipa hienoa että sulle osui fiksu lääkäri!
      Mulla ei vielä vaivat selity ja pallottelu jatkuu, mutta se yhdistettynä työpaikan stressiin varmasti vei nyt liian suohon. Ja nyt on ainakin se puoli hoidossa. Kiitos !

      Poista
  11. Hyvä sinä! Eniten voimaa ja rohkeutta vaatii tuo mitä teit. Ei se että rampauttaa itsensä työllä tuo sitä sädekehää. Senhän sä onneksi jo tajusitkin :). Tarpeen mukaan lisää saikkua vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä koitin ajatella että ei ne mun haudalle tuu suremaan, itkevät ennemminkin sitä että ei homma töissä meekään niinkin piti.
      On se hyvä että mulla on suorasanainen ystävä! Kiitti Puolis!

      Poista
    2. Toi on niiiin totta! Itkevät varmasti tasan vain sitä että hommat kusee töissä. Joskus suorasanaisuus on välttämätöntä :D

      Poista
  12. Hienoa, että menit lääkärille ja sait juuri oikeaa apua juuri tähän tilanteeseen. Toivottavasti tämä avaisi tietä siihen, että muutkin solmut alkavat aueta. Työelämän vuoksi ei kyllä kannata itseään tappaa, mutta siinä on sitten tietysti se toinen puoli: jotain olisi tehtävä toimeentulon eteen. Toivon todella, että löydät jossain vaiheessa jotain sopivampaa työtä! Ja tietysti, että pääsisit eroon säryistä. Ihania pakkaspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nan. Mä toivon kanssa. Pihka tiheän tässä on edessä kaikkien asioiden kanssa, mutta olen iloinen että ihan akuutein tässä pikkuhiljaa kai alkaa helpottaa.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  13. Hei muru. En sun tarvii olla vahva ja jaksaa. Voi olla ihan pieni ja surkea. Käpertyä peittoon js itkeä hiljaa. Elämä kantaa myös meitä kipujen kanssa taistelevia. Jotenkin me ollaan niin hyvii juuri tällaisena ❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se niinkin. Vaan niin moni asia vaikuttaa toisiinsa...

      Poista

Ilahdun jokaisesta, pienestäkin, kommentista.. Kiitos ja Pus!