tiistai 27. helmikuuta 2018

Niinkuin..

...edellisestä huomasitte, olin niin onnellinen ja "voimissani" , tein tavallisia pieniä kotitöitä onnellisena siitä, että pystyin ja oli jopa vähän virtaa. Kolmelta iltapäivällä olinkin sitten aivan umpipuhki. Onneksi oli mahdollisuus ottaa päikkärit. Uni tuli heti. Tietysti, noinhan se pitikin mennä, ei palautuminen kestä yhtä päivää, hölömö, muistutin/tan itseäni. 
Päätin tosiaan, että voimien ja kykyjen mukaan ulkoilen koko sairasloman ajan ja ahdan itseeni vitamiineja, ulkoilmaa ja aurinkoa. Halusin muuttua taas omaksi itsekseni. Kävi vähän toisin. 
Lauantai-aamuna selkä tarvitsi millin väärän asennon ja sen jälkeen lauantai ja sunnuntai meni pää polvissa ja hemmetin kipeänä. Ajoin silti väkisin höpönassulaan, koska halusin. Päätin, että pysähdyn matkalla vaikka kymmenen kertaa, jos on tarvis. Muutama kerta riitti..  
Maanantai ja tiistaikin oli vielä kipeitä päiviä, mutta ehdottomasti siedettävämpiä. Vitamiinitankkauskin jäi, kun mua hemmoteltiin suklaalla ja sipseillä ja ihan kaikenmaailman hemmottelutavoilla. Pakko sanoa että pää on kyllä levännyt hienosti.
Tiistaina ajelin kotiin ja rentoilin illan. Huomaan, että alan taas selvästi stressata perjantaista lääkäriä. Mitä jos se sanoo, että mun pitää mennä töihin? En mä pysty. Ja se, mitä töistä vähän kuulin, ei ainakaan innosta entistäkään enempää. Itse olen sitä mieltä, että sairaslomaa tarvitaan yhä. 
Jos selkä kestää, koetan taas huomenna kävelylle. Ja käyn appelsiinikaupassa.

                                           Tekisi niin mieli tätä :) 


Kiitos teille kaikille ihanista kommenteista, tsempeistä ja tuesta. Olette tärkeitä <3

10 kommenttia:

  1. On hyvä, että sua hemmotellaan! Ja että on appelsiineja.

    VastaaPoista
  2. En usko, että lääkäri sinua vielä töihin passittaa. Topakasti vaan sanot, että et pysty ja sillä hyvä.

    Toisaalta tietysti virallisesti ottaen yksi lääkäri ei määrättömästi voi uusia s-lomaasi. Siihen tarvitaan sitten muutaman viikon päästä B-lausuntoja ym erikoislääkäriltä. Mutta toki vielä varamsti jatkaa s-lomaasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, näinhän se menee. Mähän olen kolme eri lääkärin palloteltavana..ja jos menen vielä oman tk:n lääkärille, on neljäs viisas mua hoitamassa ;)
      Koetan toki olla tomera. Jos uskallan.

      Poista
  3. Voi harmi, että selkäsi alkasi vielä vihoittelemaan. Mun yksi tuttava (fysioterapeutti) sanoo, että hyvin monta kertaa myös selkävaivat ovat yhteydessä stressiin ja psyykkeeseen. Sitä stressaantuneena tiedostamattaan jännittää myös selkälihaksia ja jossain vaiheessa kun ovat pitkittyneesti tarpeeksi kireillä saattaa lopputuloksena olla jopa välilevynpullistuma.
    Ja kyllähän tuo ihan järkeen käy, mutta ei tietysti selitä jokaista selkäkipua.
    Itse huomaan stressin kropassani siitä, että puren hampaitani yhteen. En nukkuessani, vaan ihan hereillä ollessani ja välillä täytyy ihan tietoisesti rentouttaa leuat. Antaa alaleuan tippua. :-D

    Höpönassusi on ihan oikeassa. Myös S- vitamiinit ovat tärkeitä toipumiseen.

    Jos se lääkäri on vähänkin järkevä, se kyllä huomaa tilanteesi. Etkä sitten ole liian kiltti siellä vastaanotolla! Muista, että kyse on SINUSTA. SINUN hyvinvoinnista, joka on tällä hetkellä totaalisen kateissa ja joka on syytä löytyä uudelleen.

    Halit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri <3 Tiedänhän minä sen :) Tässä on vaan niin iso syherö asioita, joita en täällä viitsi avata ja kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin tulos on tämä. Edelleen olen laittamassa sulle sitä yksityisviestiä, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

      Poista
  4. Mistä ihmeestä meille on tullut "lääkärin pelko"? Minäkin mietin ja jännitän aina lääkäriin mennessä, että olenko nyt tarpeeksi sairas, ja miten saan kerrottua lääkärille niin, että hän uskoo minua. Eikä minullakaan ole ollut huonoja kokemuksia, koskaan ei lääkäri ole laittanut minua sairaana töihin. Ja muutama vuosi sitten olin runsaan kuukauden saikulla ja sama lääkäri sen kirjoitti, ilman mitään B-lausuntoja tai muita kommervenkkejä. Lääkäri kyllä tietää Sinunkin kohdallasi, että toipuminen ei käy viikossa eikä kahdessa.

    -kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi:) Se on kyllä kumma, mistä tuo 'lääkärin pelko' kumpuaa. Meidän isovanhemmathan on vielä pitäneet lääkäreitä ihan 'jumalina' mutta luulisi sen jo väistyneen. Osittain on varmaan persoonakysymyskin, pöydän molemmin puolin.
      Kyllä mä parhaani koetan, nyt kun kerran alkuun pääsin..

      Poista
  5. Millainen lääkärikäynti oli`?

    t.kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Kirsi :) Lääkärissä tosiaan käyty ja fyssarilla myös. Jatkan sairaslomaa, onneksi!! Kirjoitan pidemmän version asiasta piakkoin, ehkä teitä on muitakin joit kiinnostaa ja myös itselle muistiin jatkoa varten. Mukavaa viikonloppua Kirsi <3

      Poista

Ilahdun jokaisesta, pienestäkin, kommentista.. Kiitos ja Pus!