keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Mitä jos? Mitä jos ei?

Jotenkin mun silmiin hyppää nyt kokoajan tekstejä jotka tuntuvat puhuvan juuri minulle.... Hyviä tekstejä on putkahtanut mm Valoblogin Tarulta ja uusi tuttavuus Miellekartta kirjoittaa myös viisaita. Kuin myös Iive. Voi että! Miten paljon mä olenkaan pohtinut kaikkea tätä! 
"Muutamalla sanalla" sanottuna olen pohtinut, mikä on nyt hyväksi. Onko se se, että sinnittelen, pyrin muutokseen (joka on itsestäni kuitenkin kiinni vain 50%) ja yksinkertaisesti voin yhteisössä pahoin. Toisella puolella on taas jonkin uuden ja itselle armollisemman tarve. Joka taas ei ole VIIISASTA eikä taloudellisesti ollenkaan järkevää, varmaa ja jatkuvaa. 
Mikä sitten on sitä viisasta? Entä jos hyppäämisen aikana ilmaantuukin jonon jatkoon jotakin uutta innostavaa, josta en vain vielä tiedä? Entä jos kaikki vaan menee hyvin? Entä taas jos vuoden kuluttua olenkin umpipennitön ja suurinpiirtein katuojassa? 
Hirveän vaikeaa. Mielialat asian suhteen pomppii katuojasta sateenkaaren päälle ja kaikkea sillä välillä. Eilen illalla olin ihan varma että haen paikkaa, kaikki kyllä järjestyy ja hyvä tästä vielä tulee. Olin innoissani ja suunnittelin. Tänä aamuna taas emmin, olen maassa ja mietin että ehkä on vain parempi pysyä vanhassa, tutussa ja varmassa. 
Tiedän, itse sanoisin toiselle tässä kohtaa että itselle hyvältä tuntuva on oikein. Että on hienoa uskaltaa hypätä ja sitä rataa. Itseni kohdalla kuitenkin varon. Mietin, mitä jaksan, mihin pystyn, pystynkö oikeasti. Ja toki sitäkin, että mä vastaan kaikesta yksin, eli käytännössä ei ole sen toisen rahoja jolla sinnitellä, jos jotain käy. On sitten vain mun tulot, jotka mahdollisesti nolla. Mitä mä sitten teen?
Ja sitten mä taas mietin, olenko liian varovainen. Tätä voisi jatkaa loputtomiin, molempia puolia. 
Voi elämä, universumi, Jumala, karma, ihan mikä vain, anna mulle joku merkki ja ohjaa mua oikeaan suuntaan!!

Noin muuten on kaikki ihan okei. Äh, hienosti! Vähän vähemmän kipuja ja nukkuminenkin onnistuu paremmin. On hyvä olla kotona ja höpönassulassa (tiedän, tää on ällöä) ja nautin siitä, että koko ajan jaksan enemmän ja enemmän tehdä ihan tavallisia asioita ja jopa innostuspiikkejä on esiintynyt. Just nyt on hyvä tässä. Aikalisä nimeltä sairasloma oli viisas ratkaisu.


12 kommenttia:

  1. "nautin siitä, että koko ajan jaksan enemmän ja enemmän tehdä ihan tavallisia asioita ja jopa innostuspiikkejä on esiintynyt. Just nyt on hyvä tässä. Aikalisä nimeltä sairasloma oli viisas ratkaisu."

    Mun mielestä vastaus asiaan löytyy tästä. Vaikka ymmärrän kyllä erinomaisen hyvin sen, että taloudellinen puoli arveluttaa. Aina on niin helppoa sanoa toiselle, että täytyy ottaa riski ja kokeilla, mutta ei se aina niin helppoa ole.

    Lähetänpä pyynnön tuonne ylös, että saisit vastauksen, vinkin, ohjeen tms., jotain, joka auttaa löytämään oikean ratkaisun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin ihan samoin kun tuota kirjoitin. "Tässähän se vastaus jo ON" Julkaisin silti. Kiitos avusta, ehkä se meidän pyyntö saa aikaan jotakin.
      Mutta sinä sait ainakin aikaan jo eilen, iloisen ja hyvän mielen mulle, kuoren muodossa ;)

      Poista
  2. Niin. Olis hienoa, jos uskois johonki jumalaan että vois pyytää sen merkin, nähdä sen ja sitten tyynesti tehdä valinta sen mukaan. Muttaku yksin oot sinä (ja minä) ihminen, ite joutuu tekeen ne päätökset. Se on kauheaa kun on isoista asioista kyse, tyhjän päälle hyppäämisestä tai vastaavasta, kun mitään varmuutta mistään ei ole. Eikä se oma tunnekaan merkkaa oikein mitään, kun välillä tuntuu ja sitten taas ei. Itteekin ahdistaa kun aattelen sun tilannetta. Se hiton raha! Mutta nythän mie kommentoin oikeastaan ihan saman asian kuin sinä kirjoitit tuohon ylle... anteeksi. Jotenkin iski semmonen myötäelämisen aalto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RH. Sitähän tämä on, veivaamista puolin ja toisin. Ehkä se the päätös sieltä jollain lailla putkahtaa. Ja onneakin tarvitaan. Eihän mihinkään muuallekaan vaan "mennä". Jonossa on moni muukin :) Toivotaan parasta kaiken suhteen.

      Poista
  3. Aikalisä nimeltä sairasloma kuulostaa viisaalta ratkaisulta myös siksi, että se on saanut sut mietiskelemään tulevaa. Sille on ollut tilaa. Se ratkaisu tulee sieltä kyllä, usko vaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Olenhan mä mietiskellyt näitä jo 2016 mutta nyt se on vasta hyvin vahvana mielessä. Ja tosiaan, nyt on ollut tilaa tuolla sopukoissa! Toivotaan, että joku ratkaisu tulee <3

      Poista
  4. Aina voi keskustella ja kysyä muiden mielipiteitä, mutta totuushan on se, että elämän suurien kysymysten kohdalla ratkaisut tehdään itse ja yksin.

    Joten, en sano mitä sinun pitäisi tehdä. Sanon kuitenkin, että uskallus uuteen, vaikeimmankin kautta, voi tuoda elämään yllättäviä hienoja asioita. Tuttu ja turvallinen, sehän on nähty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaa. Ja sitähän tämä on, kirjoittaminen omien ajatusten jäsentelyä (ja pysyy muistissa), kommentit taas sitä keskustelua. Livekeskusteluiden lisäksi.
      Tuttu ja turvallinenkin on vaan niin helppoa. Ja silti vaikeaa.

      Poista
  5. Miten se menikään "Better the devil I know" eli tuttu paha on ihmismielelle jostain kumman syystä parempi kuin uusi ja tuntematon, josta ei vielä tiedä - ja joka voisikin ehkä olla juuri se oikea juttu. Vastaus on se, joka sydämemessä tuntuu lämpöiseltä tunteelta, luota siihen <3

    Halit ja kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen jo puolimatkassa :) Kiitos Tuula ja kivaa viikonloppua sullekin!

      Poista
  6. Rohkeuden puute on yleensä vain tiedon puutetta. Siksi se loikka jää tekemättä.

    Jos on joku paikka johon (edes) hakea, et menetä mitään muuta vakavampaa kuin aikaasi. Aina voi käydä haastattelussa ja miettiä sitten. Juu, tiedän. Olen paraskin sanomaan, enhän edes hae mihinkään. :D Mut tää on niin tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja Kyllä! Tekstin kirjoituksen jälkeen olenkin jo hakenut. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu :)
      Tämä mun tippaleipäni kun ajattelee Aivan Liikaa!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!