tiistai 20. maaliskuuta 2018

Musaeuforia


Takana nautinnollinen viikonloppu. Irtiotto tekee välillä niin hyvää, vaikka olisikin vain vuorokausi ja melkein naapurissa. 
Notkuvat pöydät, kiireettömyys, illan odotus ja hyvää tekevä seura. Ja ylipäätään se, että tämä on mahdollista

Illalla musiikkia. Joka ikinen kerta se on mulle elämys. Mä rakastan livekeikkoja. Lavalla tapahtumien seuraamista, musiikkia ja sitä euforista oloa, joka mulle tulee, kun musiikki soi (liian) kovaa, lattia notkuu. Ihmiset huitoo. Ne huutaa, laulaa ja viheltää. Niistä näkee, että ne nauttii. Erityisesti basson jytinä on mun mieleen. Sydän pakahtuu musiikista. Juuri sillä kohtaa maailmassa ei ole mitään muuta. 
Joka kerta mua alkaa tuo olo itkettää. Niin nytkin. Ehkä tällä kertaa osasyynä oli se, että laulaja oli mun nuoruuden idoli, ja taidan yhä nähdä hänet sellaisena.

Keikan jälkeen on kaikkensa antanut ja jotenkin tyhjä olo. Uupunut, mutta hyvällä tavalla. Sydämeen jää onni siitä mitä juuri näki ja koki.


4 kommenttia:

  1. Toi on kyllä niiiin totta!
    Pitäis useammin olla varaa käydä keikoilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla pelastaa nuo liikunta/kulttuurisetelit, joita me töistä 'saadaan'. Muuten jäisi mullakin...

      Poista
  2. Kiva, että sydämeesi jäi onni tuosta. Toivottavasti se viipyy siellä pitkään.

    Minua kyllä nauratti tämä postaus. Luin tietysti otsikon enemmän museo- kuin musaihmisenä että museoeuforia ja jo juttua lukematta päätin lähteä siihen museoon, joka sinulle euforian tuotti :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi :-D
      Kyllä mulla olisi sulle täällä suunnassa montakin nähtävää paikkaa ;)

      Poista

Ilahdun jokaisesta, pienestäkin, kommentista.. Kiitos ja Pus!