lauantai 3. maaliskuuta 2018

Taistelu alkakoon

Lääkärissä ja fyssarillakin taas käyty. Täytyy kyllä sanoa, että onpa mukava käydä lääkärillä, joka ainakin vaikuttaa siltä, että kuuntelee. Näyttää jopa empaattiselta. Fyssari taas on hyvin kannustava, ei tuputa tai tuomitse. Katse on aina tulevaisuudessa. Molempien kanssa vuorovaikutus on helppoa. 
Sairasloma jatkuu. On tulevaisuuteen tähtääviä ajatuksia ja pyrkimyksiä, haasteitakin. Moni asia tapahtuu pitemmällä juoksulla ja nyt katsotaan nämä. Mitään ei saada tehtyä naps vaan- periaatteella, vaan mulla pitää olla malttia. Takeita onnistumisista ja toimivuudesta ei ole, mutta nämäkin on sitten käyty läpi (hyödyttää itseä ja ne vaatii myös Kela ja eläkevakuutusyhtiöt sun muut) , mikäli pitää siirtyä kovempiin otteisiin. Tällaisille moodeille mun on nyt vaan saatava pääni asettumaan ja koetettava parhaani. Aika sitten näyttää, mitä tapahtuu. Lähete on nyt kolmannelle poliklinikalle ja sitä luultavasti on taas odottaminen useamman kuukauden, mutta näillä mennään. Toivon todella, että asioista pääsisin eroon näin, en todellakaan halua leikkauksia sun muuta. Saatika, että löytyisi jotakin parantumatonta ja vielä kurjempaa.
Usein on ollut olo, että kukaan ei kuuntele, eikä tajua mun oireitani. Koska liikkuvuus ja lihasten kuntokin on ikäisekseni keskitasoa tai hyvä, lukuunottamatta vaivakohtaa ja hermoratatutkimuksessa näkyy vain suht pieniä muutoksia, ei mua oteta tosissaan. Silti mä olen kipeä ja puutunut. Selässä olevaa kystaa taas suomessa ei tunnusta kuin muutama lääkäri vaivan aiheuttajaksi. Mä en siis käytännössä oikein voi mitään. Mikään fakta ei kerro mun olevan tarpeeksi kipeä ja mun sanani ei riitä. Kotiin ei lääkäri tule katsomaan mun könkkäämistäni. Umpikuja. Lääkettä sentään nykyiseltä lääkäriltä saa, aika näyttää senkin, auttaako se.

(Useasti tulee mieleen, että olenko mä nyt siinä tilassa, josta parin vuoden päästä voin jonkun ihanan taudin löydyttyä kertoa tarinaani että kun mitään ei löytynyt ja kukaan uskonut...kunnes sitten se ja se lääkäri viimein löysi vian. Täytyy vaan toivoa, ettei se ole mikään MS tai ALS tai mitä näitä kamalia nyt on. Joo...tiedän olevani mielikuvitusrikas, mutta kyllä sitä asioita vaan päässään pyörittää suuntaan ja toiseen...) 

Kuitenkin, nyt mennään muutama viikko näin. On huomattavasti helpompaa kestää kaikki tämä, kun yksi kahdeksan tunnin juoksurupeama on päivistä poissa. Ehkä ne jaksut siitä lähtee pikkuhiljaa nousuun, niin kropassa kuin päässäkin. Siihen saakka koetan elää täyttä elämää niillä konstein kun pystyn. Silti aika rauhassa.
Koetan elää ja ajatella kaikkea mukavaa ja itselle lempeää ja lakata pyörittämästä tätä asiaa päässäni. Vaikeaa, koska tuo arsyttävä elin raahautuu tuossa mukana ihan kaiken aikaa, eikä anna unohtaa. Mutta mä yritän. Ja kovasti.

En olisi uskonut, miten onnellinen ja itseensä tyytyväisiä tunteita sitä kokee ihan vain siitä, että jaksaa ja pystyy siivoamaan vaatekaapin. Tai laittaa siemeniä multaan. En muista, milloin olisin nauttinut näin!

Selkeästi huomaan myös, miten ajatukset ja päämäärät alkavat muotoutua päässä. Ihan kuin valmistelisivat mua muutokseen ja johonkin, mitä en vielä tiedä. Kaikki ei ole enää niin sekasotkussa tulevaisuuden suhteen ja on jotain pieniä johtalankoja ja suuntaa alkaa löytyä. Käytännöstä ei ole tietoakaan, mutta on tämä selvästi eteenpäin. 

Hyvää viikonloppua lukijani, oikein hyvää! Aurinko paistaa!!

10 kommenttia:

  1. "Hartioiden välissä on ajatusten koti"
    Aurinkoa sinnekin <3

    VastaaPoista
  2. Niin, aurinko paistaa eikä päivällä oo enää niin kylmäkään, etteikö vois ulkoilla.
    Se on varmasti hirveän turhauttavaa kokea, että kukaan ei kuuntele ja sanoo vaan, että et sinä voi olla kipeä kun sinussa ei ole mitään vikaa. Menee usko suomalaiseen terveydenhoitoon. Onneksi sait kuuntelevan lääkärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä mennyt usko, myönnän. Eteenpäin koitetaan....

      Poista
  3. Olen iloinen sinun puolesta, samalla kun suututtaa kaikenlainen vähättely, mitä olet kokenut. Eteenpäin, sanoi mummokin lumessa. Uskotaan, että tulevaisuus on valoisampi, kuin voit arvatakaan. Ja hyvää viikonloppua myös sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eniten pisti vihaksi nuori mieslääkäri, joka ihan oikeasti naureskeli. Teki mieli tirvaista!
      Eteenpäin....

      Poista
  4. Tie on varmasti vielä pitkä, sitä en epäile ollenkaan. Pääasia on se, että sen tien alku on löytynyt. Ja kuunteleva lääkäri on varsinkin tuollaisissa vaivoissa, jotka eivät näy päälle päin tai ole luettavissa suoraan esim. labroista, äärimmäisen tärkeä. Saksassa todella monet gynekologit ja sisätautilääkärit kouluttautuvat myös psykoterapiaan ja kuulemma ihan vain siitä syystä, että kykenisivät kohtaamaan potilaan kokonaisvaltaisesti, eikä pelkkänä fyysisenä vaivana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmastikin hyvin viisasta! Siellä tuntuu hyvin moni asia olevan toisin. Vaikka toki saahan täälläkin vaikka mitä jos pystyisi yksityisellä käymään. Kiva kun taas kommentoit :)

      Poista
    2. Moni asia on kyllä toisin, mutta ei aina välttämättä ollenkaan paremmin. Hoitoon pääsee nopeasti ja se on kyllä ehdoton iso etu. Mutta palkasta meneekin sitten melkoinen osa verojen lisäksi noihin sairaskassamaksuihin. On se kuitenkin sellainen asia,että ihan mielelläni siitä maksan, jos kerran näkee konkreettisesti sen hyödyn. Nähtäväksi jää, miten kauan tämä systeemi tulee pysymään, sillä suuret ikäluokat ovat käymässä vanhoiksi ja sitä myöten sairaita riittää, mutta ei ole enää maksajia. Mutta enpä jaksa murehtia sitä nyt, sillä nyt systeemi kuitenkin toimii hyvin.

      Onneksi Suomessa kuitenkin osaaminen ja kehitys on huipussaan, kunhan sinne hoitoon vain ensin onnistuu pääsemään. Siinä on mielestäni se suurin epäkohta, että ensin saa taistella saadakseen puhelimella jonkun kiinni, sitten taistelet lääkärille pääsemisestä ja lääkärin kanssa taistelet huonolla tuurilla hoidoista.
      Ei sen niin kuuluisi mennä. :-(

      Poista
    3. Totta. Ei oikein voi verrata -eikä tarvitsekaan- koska systeemit ovat niin erilaiset. Sen mukaan mennään mihin mahdollisuus on.
      Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinne! :)

      Poista

Ilahdun jokaisesta, pienestäkin, kommentista.. Kiitos ja Pus!