maanantai 26. maaliskuuta 2018

Tuntematon tulevaisuus

Muistatteko ajan, kun mä touhusin kaikenlaista? Tein koruja, sisustin, maalasin, rakentelin. Tein kaikenlaista käsillä. Tykkään siitä edelleen hirveästi. Heräsin tässä taannoin siihen, että se kaikki on jäänyt kokonaan. Ajoittuu täysin siihen,  kun menin nykyiseen työpaikkaan. Toki siihenkin, että muutin ja tilat muuttuivat paljon epäkäytännöllisimmiksi kuin aiemmin. 
Tekeminen on kumminkin niin mun juttu ja haluaisin sitä ehdottomasti vaalia. En tiedä miten, mutta heti nyt, kun on ollut vähän jaksua, olen saanut aikaiseksi kaikkea pientä hömppää; mm. ihanan ruusuista tehdyn jääkoristeen, ommellut verhot vanhasta kankaasta ja rakentanut koruja.
Miten paljon mä nautinkaan!
Jäin taas miettimään, miten tästä kaikesta saisi kyhättyä itselleen ammatin. Sen verran, että sillä eläisi. Aika on vähän hassu; koen, että haluan asua vielä täällä kodissa, tuon oman kuopukseni kanssa, niin kauan kun hän vielä kotona asuu. Samalla saadaan vietyä parisuhdetta eteenpäin niin, etten/emme tee hätiköityjä päätöksiä (jotain mä sentään olen oppinut!). Yhtään tippaa en halua teiniä hoputtaa omaan kotiin, tässä saa olla niin kauan kuin haluaa. Ounastelen kuitenkin, ettei muuttoaika kuitenkaan ihan hirveän kaukana ole. Puolitoista vuotta  taikka kolme...
Jos taas oletetaan, että joku kaunis päivä muuttaisin höpönassulaan, saisi sieltä paljon loistavammat tilat jollekin kyhäilylle, mitä nyt ikinä sitten tekisinkään. Asumiskulut puolittuisivat ja ehkä siinä sitten elokin helpottaisi. Silti vielä en uskalla. Saatika se, uskaltaisinko hypätä vakituisesta työstä pois, koska mitään varantoja tai puskureita ei ole. Reilu neljä vuotta sitten kun aloin rakentamaan kotia tyhjästä, ei samaan enää ole halua, ymmärtänette varmaan :)  
On paljon, mitä mahdollisesta yritystoiminnasta pitäisi ottaa selvää. Ja kyllä sitä rahaakin tarvittaisiin. Parisuhteen pitäisi luonnollisesti jatkua. Käytännössä tähän kaikkeen olisi aikaa vähintään 2 vuotta. Mitä ihmettä mä teen siihen saakka? 
Reilu 2 vuotta sittehän käytiin kolmikantaneuvotteluja, jotka eivät johtaneet mihinkään. Työpaikalla ei ole mahdollisuutta yhtään lyhyempään työaikaan (ei kyllä mullakaan, rahallisesti) ja lääkäri taas ei voi kirjoittaa sellaista paperia, jolla voisi hakea uudelleenkoulutusta tai jotain muuta vaihtoehtoa. Tarvitaan faktaa. Vaadittavan suurta faktaa ei ole. Oma sana ja kipu ei riitä. Ollaan ympyrässä, josta ei ole poispääsyä. 
Olen lukenut useampia kirjoja pois oravanpyörästä hypänneistä, mutta kaikilla heillä on ollut valmiina rahaa, jonka avulla sen alku onnistuu. Täältä suunnalta sitä ei löydy.
Tällaisia kaikkia mä pyörittelen päässäni ja haaveilen. Sitten taas faktat iskee. Mutta kyllä tähän varmasti joku ratkaisu on, en vaan ole vielä keksinyt sitä. Pelottaa vaan, että mä romutun ennenkuin muutos on mahdollista.
Huomenna taas kolmikanta, en tosin odota mitään etenemistä. 
Vielä kolme viikkoa voin vain kellua. 


10 kommenttia:

  1. Se pirun raha, niin.
    Mun kukkajääkoristeet on niiin epäonnistuneet tänä vuonna, että hyi.
    Ota kolmesta viikosta kaikki lepo ja kivuus irti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti yritän!!
      Nythän on vielä yöpakkasia, koeta uudestaan ;)

      Poista
  2. Sepä se. Samanlaisia ajatuksia olen itsekin (vuosia) mielessäni pyöritellyt. Että mitä kaikkea mieluisaa sitä mieluiten tekisi, jos vaan keksisi, miten sillä voisi myös tienata sen verran, että mahdollistaisi sen tekemisen ja elämisen. Ja jos edes itse tietäisi(n), mikä se juttu on, mitä ihan kaikkein eniten haluaisi(n) tehdä, auttaisi keskittymään ja keskittämään energiansa siihen, mutta kun ei oikein itsekään ole kärryillä omista aivoituksistaan, niin paha siihen on kenenkään tulla palkkaa tarjoamaan :). Lottovoitto auttaisi kummasti asiaa.

    Kuulostaa kuitenkin tosi kivalta, että sulla on ollut virtaa ja tekemisen iloa. Toivon, että jatkuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka. Ehkä se meillä kummallakin vielä selviää, aikanaan. Toivon niin!

      Poista
  3. Toivottavasti tilanteeseesi löytyy joku ratkaisu. Löytyisikö alaltasi toinen työpaikka, jossa työilmapiiri olisi parempi ja jossa olisi ehkä enemmän joustonvaraa? Hae kaikkia mahdollisia työpaikkoja.

    Käsityöläisenä on hyvin vaikea hankkia elanto. Minulla on tuttavia, jotka ovat yrittäneet, mutta suurin osa on joutunut luovuttamaan. Joku onnistuu aina. Miksi onnistuja et voisi olla juuri sinä. Se vaatii kyllä paljon paneutumista asiaan etukäteen sekä realistisia laskelmia tuotoista ja kuluista ja myös paljon työtä sen miettimiseen, että kuinka tavoittaa potentiaaliset asiakkaat.

    Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan. Mä olen yrittäjäperheen lapsi useammassa polvessa ja kaikki tuo vaativuus on (liiankin) tuttua. Harhakuvitelmia mulla ei todellakaan ole :-D
      Kaikenlaista verkkoa on vesillä, mutta kaikki tapahtuu niin peevelin hitaasti. Pitää vain opetella malttamaan.

      Poista
  4. Raha, se raha ... aina!

    Plääh, ja silti ihanaa ja stressitöntä kellumista sulle <3

    VastaaPoista
  5. Muistan todellakin sen ajan, kun pystyit ja ehdit tekemään vaikka mitä ihanaa. Mulla olisi täällä sulle korutarvikkeitakin odottamassa, jos kykenet niitä loihtimaan :)

    En osaa sanoa mitään tuosta oman toimen perustamisesta. Voisikohan vaikka naisverkostosta tms. ryhmästä saada pätevää tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tullut tutkailtua yhtä sun toista. Katsotaan ja tutkitaan, mietitään ja maltetaan. ... puuh.

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!