maanantai 9. huhtikuuta 2018

Jos elämä olisi satukirja


Valoblogin Taru oli keksinyt hienon ajatuksen; "Jos elämä olisi satukirja...." Jostain syystä mulla jäi tämä päähän pyörimään oikein huolella ja päätin kirjoittaa oman versioni samasta asiasta. 

Jos saisin päättää, millaista mun elämäni olisi satukirjamaisesti ajateltuna, eli ettei tarvitsisi miettiä mitään käytännön asioita, kuten rahaa, fyysistä kykenemistä tai mitään byrokratian koukeroita tai muita tylsiä asioita.

"Asuisin höpönassun kanssa Talossa. Mulla olisi pieni puoti (ja verkkokauppa) kahden tai kolmen muun käsityöläisen kanssa, jonne me kaikki tekisimme myytävää. Mulla olisi kodin ulkorakennuksessa tila, jossa voisin juttujani työstää, olisi pelit ja vehkeet. Ideoita ja energiaa näiden tekemiseen olisi tuhottomasti. Kaksi työkumppaniani olisivat sillätavalla hengenheimolaisiani, ettei käytännön ongelmia olisi. Tekisimme kaikki omia tuotteitamme ja olisimme kukin vuorollaan myymälässä myymässä. Näin meillä jäisi aikaa tehdä tuotteita, sekä pitää ehkä vähän enemmän vapaata. Kauppa kävisi hyvin. Niin hyvin, että saisimme kaikki elantomme eikä olisi puutetta. Mitään miljoonia en kaipaisi, sen verran vain, että voisin elää normaalia tavallista elämää surematta joka hemmetin pennin perään. Ylimääräistä rahaa olisi sen verran, että pääsisin kerran vuodessa lämpimään. 
Mun lapset asuisivat lähistöllä niin, että meidän kiinteät välit säilyisivät ja saisin olla osana heidän elämäänsä. Jopa mummu tulevaisuudessa. Myös höpönassun lapset sulautuisivat sakkiin ja olisivat elämässä mukana.
Vapaa-aikaa olisi sen verran, että jaksaisin hoitaa pihaa, kuopsuttaa kukkia ja kasvattaa yrttejä ja vihanneksia. Yrtit voisivat olla ehkä pienenä osana liiketoimintaa?
Kirjoittaminen voisi pienesti olla myös osana mun työkuvioita. Ja valokuvaus. 
Mulla olisi mahdollisuus tavata ystäviä enemmän kuin nyt. Saan kuitenkin voimaa ja iloa ystävistä ja meillä on yhdessä mukavaa. 
Mä olisin enemmän boheemi kuin nyt. Olisin omalla tavallani persoonallinen ja se näkyisi myös päälle. Sisältähän olen sellainen jo nyt, mutta ulospäin se ei näy. 
Mulla olisi parempi selkäranka itseni hoitamisen suhteen. Herkkuhiiri mun sisältäni katoaisi ja saisin itseni irti sokeri- ja herkkukoukusta. Saisin aidosti liikunnasta iloa ja sitä kautta hyötyä. 
Myös mun tauti/taudit menisi remissioon (tai sadussahan ne voisi vaan kadota) ja mä voisin liikkua ja olla ihan normaalisti. Ei sattuisi eikä särkisi. Saisin nukuttua. Rakaskin saisi olla terveenä. Ja molempien lapset. Ja vanhemmat. Ja sisarukset. Ja ystävät. 
Höpönassu olisi mun elämän viimeinen kumppani ja me saataisi elää pitkään vielä yhdessä, hyväkuntoisina ikäloppuvanhuuteen asti. Oltaisiin normi onnellisia ja molemmat puuhattais omia juttujamme ja toisia niistä yhdessä. Musiikki pysyisi osana meidän elämää. Rempattaisi taloa pikkuhiljaa vanhaa vaalien ja suht yksinkertaista elämää eläen. Meillä olisi yhdessä samanlaista kuin nyt; lämmintä, kivaa, onnellista ja tilaa-antavaa".

Sellaista elämää minä eläisin. 

Kuvituskuvina kahden vuoden takaisia aarrekarttani sivuja. 





14 kommenttia:

  1. Nonni - tuohan on täysin mahdollista tulla myös todeksi :)

    Mää pistän sun puolesta ”tilauksen” vetämään, ehdottomasti <3 <3

    VastaaPoista
  2. Oi, tää oli kiva! <3

    Mulla oli joskus ajatus tehdä vähän samantapainen postaus, tyyliin "Vaihtoehtoiset elämäni". Että jos jossain kohtaa olisin valinnut toisin, niin mihin ehkä olisin päätynyt. Joskus luin Kate Atkinsonin 'Elämä elämältä', joka pyöri juuri tämän teeman ympärillä ja se oli kutkuttava. Että jos saisikin aina uuden mahdollisuuden ja aiemmin tehdyt mokat jäisivät väliin ja elämä soljuisikin ihan erilaisille urille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Jännää, toltakin kantilta asiaa voisi tosiaan ajatella. Jäänpä odottamaan, miltä se sulla näyttää. Ja tuon kirjankin voisi vaikka lukaista.

      Poista
  3. Voi vitsit, mutta tääkin olin ihan hitsin kiva tarina! Niinkuin Tarullekin kirjoitin, haluaisin omistaa jotkut sellaset taikavoimat, jolla voisin taikoa sadun todeksi myös sun kohdalla, koska luettuna se kuulosti ihan siltä, että voisi oikeasti olla totta. Ja siitä lähtien, kun luin Tarun tarinan, aloin miettiä, millainen mun oma satuni olisi. Siihen kuuluisi kanssa inspiroivat tilat, joissa voisin tehdä puutöitä, askarrella, piirtää arkkitehtikuvia tai suunnitella huonekaluja (joista luonnollisesti valmistaisin prototyypit itse omalla puusepänverstaallani). Kaikkeen olisi tottakai asianmukaiset materiaalit ja työkalut asianmukaisessa järjestyksessä niin, että koskaan ei tarvis etsiä mitään, eikä varsinkaan lähteä hommaamaan kaupasta, ettei tekemisen into kuole siihen.

    Ja juu. Yrttiviljelmät tottakai rehottaisivat mullakin :)

    Voi että. Kiva elää edes hetki sadussa. ja siis, oikeastihan osa olisi ihan toteutettavissakin (vaikkapa nyt ne yrtit), jos vähän näkisi vaivaa, mutta kivempi/helpompi mielikuvitella itsensä valmiiseen tilanteeseen :). Josko se vaikka joskus ruokkisi sitä oikeaa tekemistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivalta kuulostaa sinunkin satusi! Mä taas nukahdin pyöritellessäni näitä asioita ihan tosissani...jotenkin sellaisessa horroksessa kaikki tuntuu niin mahdolliselta :)

      Poista
  4. Olipas ihana! Toivon, että tämä satu toteutuu pienintä toivetta myöten. <3

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos. Saapi nähdä toteutuuko koskaan. Hope so :)

      Poista
  6. Tämä satu on sen verran kiva ja realistinen, että sehän on pakko olla toteutuvien satujen listalla. Pidetään siitä kiinni.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Pus!