tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kovaa

Mä olen niin sekaisin päivien nimistä ja numeroista, ettei tosikaan. Piti oikein miettiä, mikä päivä tänään on :) Varmaan tämä on yhdeltä osin sairausloman tarkoituskin. 

Kovaa mä olen silti mennyt. Uimassa olen käynyt vähintään kaksi  kertaa viikossa. Reissuun menee matkoineen aina reilut kolme tuntia.
Olen myös päivittäin ollut taksikuskina. Nuorimmaisella on työharjoittelu, jossa ajat ovat aivan täysin mitä satuu. Ei toiveita julkisista noilla ajoilla. Rassaan päivittäin 80 km pelkästään näitä kuljetuksia. Kuluu bensaa eli rahaa. Mutta turha surra, tätä estää sen mitä kestää ja sillä sipuli. Aamulla neljältä herätys ei aina tunnu kovin juhlavalta, mutta.. 
Viikonloppu oli kiva. Hurja kiva. Oli monenlaista kivaa aktiviteettia ja tapahtumaa, josta tykkäsin kovasti. Illalla oli olo, että halkean siitä onnesta, mitä kaikkea päivän aikana oli. Ihanaa, että noita oloja välillä on.
Jännä, miten täysin mun pää käsittelee nyt omaa tulevaisuutta. Miettii, pohtii ja punnitsee. Huomaan, miten ajatusriihi päässä käy kuumana lähes koko ajan. Nukahdan näihin pohdintoihin, näen unia ja päivällä pyöritän niitä muuten vaan. Alotin vihkon, johon pistän ylös kaiken, hulluimmatkin mietteet. Olen kysellyt aivan randomeiltakin neuvoja, ajatuksia, mitä vaan. Ja vähän asiantuntijoiltakin. Syntyy jotain pian, joskus tai ei koskaan. 
Vaatii rohkeutta hypätä tyhjän päälle, enkä tiedä, uskallanko. 
Aika varmaan näyttää... (Mutta kun sitä aikaa ei ole!)

Olen nähnyt ensimmäisen sinivuokon, olen tunnistanut lehtopöllön huhuilun. Olen viettänyt pikkulapsiaikaa ja isolapsiaikaa. Olen saanut hervottoman nauruhepulin, joka ei loppunut millään. Olen tehny ruokaa, myynyt nettikirpulla. Olen lukenut, koruillut, töllöttänyt telkkaria ja nukkunut. Olen särkenyt ja valvonut. Olen haaveillut, tuskastunut ja ärsyyntynyt. Olen herännyt omaan huutooni ja itkuun yöllä. Olen ollut suunnattoman tyytyväinen uudesta yllättävästä kohtaamisesta. 
Kauheasti kaikkea. Koetan himmailla ja antaa itselleni aikaa ja lepoa. 
Sekä liikuntaa. 



10 kommenttia:

  1. Musta on ihanaa, kun kaikesta tekemisen runsaudestakin huolimatta sun teksteistä nykyään paistaa positiivinen ja toivoa pilkahteleva vahva pohjavire :) Iloa loppuviikkoon! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ja kyllä se tuntuukin!
      Valoa sunkin loppuviikkoon <3

      Poista
  2. Kriisesitä seuraa usein - vaikeuksien kautta - hyvää....Mä olen ihan varma, että olet oikealla polulla <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se taitaa mennä :) Mäkin toivon hartaasti. Vielä on piikkisiä ja vaikeasti läpäistäviä oksia sen polun sisäänkäynnin edessä, mutta...
      Ihanaa loppuviikkoa sulle!

      Poista
  3. No onneksi oot saikulla, että pääset kuskaamaan nuorimmaista - miten se kulkis ilman sua? Ja neljältä voi herätä, kun tietää, ettei tarvi lähtee ite töihin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kyllä.
      Vaan järjestymäänhän se olisi ollut vaan pakko laittaa ilman saikkuakin. Sit olis jouduttu hälyttään koko suku ja tuttavat apuun :(

      Poista
  4. Ihanaa, Helmi on taas ELOSSA! <3

    VastaaPoista
  5. Sinivuokot myös bongattu, hep! :D

    Tsemppiä siihen kauheasti kaikkeen. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten lapsimainen ilo niistä ekoista tuleekaan, joka vuosi!
      Kiitos <3

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!