tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kristallipallo

Jonnekin sujahti taas viikko. Edelleen ihmettelen, miten mä en vieläkään pitkästy, koko ajan on tekemistä. Taksikuskina ja passissa oleminen haukkaa kyllä hyvän osan mun päivästä. Ja hyvän loven mun tilistä. Huomenna on urakkana koettaa saada kuvattua ja mitattua vaatteita nettikirpulle. Tilillä on 20,- ja kymmenen päivää aikaa seuraavaan rahaan. Se kuluu bensaan, eikä edes riitä. Mä luotan, että saan taas myytyä jotakin pientä, muutama kymppi jeesaa jo kummasti. Jauhoja oli, muttei leipää. Päätin, etten mene kauppaan. Muutin siis jauhot sämpylöiksi. Pakko vaan koettaa olla "kekseliäs". Kauhulla odotan, koska sairauspäiväraha laskee, enkä saa edes koko mun huimaa tiliä. Ihan pian se on, luultavasti ensi tilissä jo. En ole edes jaksanut laskea. 
Jonain kauniina päivänä kaikki tällä saralla on paremmin, siihen asti pitää vaan kestää. Ja selvitä. Sumplia ja säätää.

Menneellä viikollakin on taas ollut ajatuksia niin paljon, ettei pysty jäsentelemään edes itse. Vaikka periaatteessa arki rullaa, joka päivä on erittäin erilainen ja siitä selvitään kikka kolmosilla, on takaraivossa kuitenkin koko ajan olo, kuin olisi heikoilla jäillä. Oikeastaan kaikki voi rysähtää alta tai sitten vaan jalka voi kastua. Uhkaavasti ritisee, mutta vielä liukastellaan. Mihinkään ei saa ratkaisua heti, vaan on odotettava byrokratian rattaiden hidasta liikettä eteenpäin, ajankulua, lääkärin vastauksia ja vaikka mitä. Kun kaikki riippuu kaikesta. 

Siihen asti pitää vain odottaa, koettaa nauttia parhaansa mukaan päivistä ja siihen kuuluvasta ohjelmasta. Ja mä nautinkin, ehdottomasti. Ehkä mä voisin ajatella olevani autiolla saarella turvassa ja sinne jäälle pitää lähteä hitusen myöhemmin? Kun sitä aikaa on kulunut.

Kun millään ei vaan malttaisi. 

Miksei voisi ihan vähän vaan kurkistaa kristallipalloon?

Silti, onhan niitä hyvää mieltä tuottavia asioita: sämpylöiden leipominen, oman haravointijäljen tuottama tyytyväisyys, hyvät yöunet, huippuhyvä kirja...


11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Luin jo :) En malttanut ollenkaan lopettaa. Nouse nyt, Ulrike

      Poista
    2. Vaikutti rankalta ja mielenkiintoiselta!

      Poista
    3. Kyllä! Herätti paljon ajatuksia. Kuitenkin pääpaino oli positiivinen ja rohkea. Suosittelen!

      Poista
  2. Olet varmaan jo tutustunut mutta laitan linkin kuitenkin, tuttava on töissä ko asioissa:
    http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/ammatinvalinta_koulutus/index.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara. Olen tutustunut ja testejä tehnytkin. Toivotaan, että joku muukin saa linkistä jeesiä!

      Poista
  3. Ihan superihanaa kuulla, että osaat nauttia päivistä ja kuulostat kaikin puolin toivorikkaalta. Mutta niin toivon, ettei tarvitsisi olla sitä fiilistä, että jää saattaa pettää jalkojen alta :( Että olisi tukevaa maata alla ja olisi hyvä perusturvallinen olo.

    Haleja viikkoon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula. Kyllähän se nyt jää vähän rätisee. Toivotaan, että katoaa samaa tietä oikeiden jäiden kanssa.
      Tsemppiä sinnekin arkeen!

      Poista
  4. Ihania nuo sun hyvän mielen jutut. <3<3<3

    Niin usein olen miettinyt, että sä olet niin valoista, vahva ja upea nainen! Hyvin sä vedät <3!

    Valoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö Taru, kun mä ajattelen susta blogin perusteella täysin samoin!
      Silti, molemmilla on ongelmat ja ne mustat hetket/kaudet. Ehkä toiset onnistuu niistä nousemaan nopeammin ja osaavat nähdä myös kirkkaan valon. Ja me molemmat ollaan niitä!
      Valoa ja iloa!

      Poista

Kiitos kommentista. Pus!