torstai 5. huhtikuuta 2018

Posi

Olen jo toipunut edellisen postauksen huippufiiliksistä. Vaan olihan se hienoa, voi jestas. En oikeasti muistanut, että niin leijuva ja vahva olo voi edes olla. Pystyn siis vielä sellaiseen!

Sinne työhön en päässyt. Harmittaa vietävästi. Tiedän, että olisin ollut siinä hommassa loistava. Ja kyllähän se itsetuntoa kohottaa jos pääsee top 6:een reilusti yli sadan hakijan joukosta. Polku vaan tyssäsi kesken matkan. Melkein meinasin alkaa märistelemään, mutta päätin, että pidän itseni irti siitä. Jotain muuta tulee kyllä, tai sitten palaan vanhaan kun se eika on. (oikeasti en todellakaan halua ja ajatus hirvittää, mutta on se kuitenkin aina takaportti)

Hullua, miten päivät soljuu nopeasti eteenpäin. Vaikka sairauslomaa on takana jo viikkokaupalla, ei mulla ole missään vaiheessa ollut tylsää. Jotain tekemistä on aina ja olen mä opetellut sinnikkäästi myös sitä lepoa (eli lukemista ja telkkarinkatselua). Se on ollut itseasiassa aika vaikeaa. Mun sisällä asuu  pieni suorittaja. Mistä ihmeestä sekin tulee, että aina on huono omatunto, jos ei ole tehnyt "jotain"?? Itsellenikö mä suoritan, eihän mulla edes ole enää sellaisia tietynlaisia perhevelvotteita kuin nuorempien lasten vanhemmilla. 
Aika ylpeä olen itsestäni, että olen käynyt uimahallilla vähintään kaksi kertaa viikossa ja lenkilläkin. Vielä, kun saisi jonkun jumppäkärpäsen puremaan itseään, niin olisi aika hiphei. Mun mielestä kun yksin lattialla pyöriskely ja ähellys ei ole millään muotoa kivaa. 
Nuorison kuskaaminen työllistää nyt myös, tällä kertaa ei onnistu bussit eikä junatkaan. Ei olla valtaväestön aikatauluissa. Välillä lähdetään matkaan ennen neljää, uuh. Pikkuisen passissa pitää olla koko ajan. Illan aikaa kun ei aamulla vielä tiedä. Vaan mitäpä sitä ei äiti lapsensa eteen tekisi, kun on vielä väliaikaistakin. 

Pääsiäispyhät oli erittäin onnistuneet. Käytiin kivassa tapahtumassa (taas kerran täytyy hehkuttaa työpaikan liikehdintä- ja kylddyyriseteleitä!!), junailtiin, ulkoiltiin, mä kuvasin, tein koruja, laitoin ruokaa, katsottiin leffaa, lojuttiin sängyssä, oltiin nuorison kanssa, koettiin elämyksiä. Oli aivan huippua! Yhtenä päivänä tehtiin myös ulkopuuhia. Huomasin, miten flow:ssa mä taas olin kun sain tehdä itselle vähän epätavanomaisempaa puuhaa, joka kuitenkin oli hommia, mitä tehdään "maalla". Siinä itsekseni höhlänä touhutessani ja hymyillessäni ajattelin, että näitä samoja kiksejä sain muutamia vuosia sitten, kun vietin paljon aikaa maalla. Miten mä rakastinkaan sitä paikkaa, maaseutua, peltoja, erityisesti niitä eläimiä, traktoreita ja vanhaa taloa. Kaikki oli mulle täysin uutta ja olin aivan tohkeissani kiipeillessäni traktorin peräkärryyn kauraa lappamaan ja niin edelleen ja niin edelleen. Tässä oli jotain samaa!! Tästä voinen päätellä, että maalaiselämä on mun elämää ja että mä taidan alkaa tervehtyä, koska taas olin niin innoissani (kun viime viikollakin olin)! Meinaako tästä alkaa tulla ihan tapa, jestas sentään?!


                                                           omiin korviin :)

Kroppa toipuu, ja koko ajan teen sen eteen töitä, että toipuisi lisää. Tällä kohtaa lääkkeet tuntuu tepsivän ja unikin on parempaa. Pää toipuu samaa vauhtia ja ehkä nopeamminkin. Pitää vain muistaa ottaa rauhallisesti silti. Oman voinnin ja olon mukaan. Tilipäivänä luultavasti tulee itku, mutta se on vasta ensi viikolla. 

Mä olen niin kiitollinen tästä sairauslomasta. Yritän olla katsomatta pelolla tulevaan. Koska ihan mitä (hyvää) vain voi tapahtua, eikö vaan?

20 kommenttia:

  1. Mä kyllä sanon, että VAU, kun pääsit isosta hakijajoukosta haastatteluun (?), vaikka itse työpaikka ei tipahtanutkaan. Joku hyvä paikka vielä tulee, ihan varmasti <3

    Ihanat jutut kaikkineen ja tosi kauniit korvikset! <3

    VastaaPoista
  2. Sun teksti oikein pursuaa hyvää mieltä ja optimismia. ja niin ihailen tuota kuntoilubuumia, mulla se vaan odotuttaa itseään. Ihanaa loppuviikkoa Helmi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru <3 Kyllä se sieltä vielä putkahtaa sullekin, ihan pian!

      Poista
  3. Teetkö sä muuten koruja myyntiin asti? On tosi ihanan näköiset noi korvikset :) sivubisnesajatus, vink vink... mä ainakin ostaisin tommoset heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih kiitos :) Kyllähän mä olen tuotakin ajatusta pyöritellyt ja joskus jotakin myynytkin..

      Poista
  4. Mahtavaa, kuuden parhaan joukkoon! Niiden häviö se oli, etteivät sua ottaneet. Eikun kohti uusia mahdollisuuksia!

    Niin tuttua tuo suorittajuus. Mulla on jatkuva huono omatunto ja syyllistyminen päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään kovasti päästä siitä eroon, eikö :)

      Poista
  5. Mäkin hain töitä. 150 hakijaa, enkä päässyt edes haastatteluun. Joku antoi minulle joko opetuksen tai mahdollisuuden: sain 3kk sairauslomaa...Liukastuin. Ja minäkin ostaisin mielelläni tuollaiset korvikset :) Ja muutin maalle (ei kyllä traktoria) 4 kk sittem, ja tää on ihanaa. t.Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon, että se on mahdollisuus. Johonkin!
      Maallemuutto kuulostaa hyvältä, jos oikeasti viihdyt ja asiat on menneet siltä osin nappiin. Toivon niin, että sullakin helpottaa!

      Poista
  6. Kyllä voi tapahtua, ja siihen me uskotaan vaikka välillä tekis tiukkaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Meillä on onneksi mudasta nousemista taito!

      Poista
  7. Uusia verkkoja vesille, niin se oikea ovi kyllä vielä avautuu. Toivon, ettei sun tarvitse enää entiseen palata. Ja jos pitääkin, niin korkeintaan vain hyvin lyhyeksi ajaksi.

    Sun hyvinvointisuus oikein hehkuu näistä päivityksistä. Se on IHANA asia.

    Kiitos kirjeestäsi, tuli eilen. <3 Istahdin nautiskellen kahvikupposen kanssa ulos aurinkoon lueskelemaan. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä, kaikki aistit avoinna!
      Kiva, että paremman olon aistii sielläkin päässä. Täällä ainakin ;)
      Hyvää oloa sinne!

      Poista
  8. Tuo lepääminen on kyllä tosi vaikeaa. Ajatella, lukea nyt vaikka koko päivä! Tekemättä oikein mitään muuta! Huh huh :D

    Tuohon jumppa-asiaan voisin kyllä suositella Youtubea. Sieltä löytyy valtavasti jumppavideoita, joogavideoita, venyttelyvideoita ym. Ei niin tunnu ehkä siltä, että tekisi yksin kun joku on ohjaamassa. Jos suomenkielistä haluaa ja vähän voi maksaakin niin Yogaiaa voin omasta kokemuksesta suositella. Siellä jooga-nimestä huolimatta on ainakin ollut jumppaa ja usein saa kokeilla ilmaiseksi 1-2vkoa. Ja voi katsoa vaan tallenteita, ei ole pakko osallistua live-tunneille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Voisihan tuotakin tosiaan kokeilla, olisi ikäänkuin kaveri mukana ;))

      Poista
  9. Näistä viimeisistä postauksistasi huokuu parempi olo. Olen siitä todella iloinen.

    Kun nyt ei se paikka vielä napsahtanut, niin jossain vaiheessa napsahtaa. Voihan olla, että se tulee jostain maaseudun liepeiltä <3. Ota nyt rennosti, vaikka suorittaminen nostaisikin päätään. On hyvä, että huomaa suorittavansa asioita, sillä huomio on ensimmäinen askel toiseen suuntaan. Kun suoritat, olet automaattina, toisten tarpeita tyydyttäen tai olettaen, että vain tämä on oikea tapa hoitaa elämää - olet kuin kone. Eikä ihminen ole kone ;-). En sano, etteikö joitain asioita pitäisi hoitaa, mutta tekemisen vastapainoksi tulisi olla myös olemista. Do - be - do - be. Vähän niin kuin laulussa sanotaan.

    Nautiskele tästä viikonlopusta ja laita korvakorut korvaan. Ne on tosi kauniit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos B <3 Mä olen samaa mieltä, se että tajuaa jonkun asian, on jo alku. Eteenpäin sano mummo lumessa! (hissukseen)

      Poista

Ilahdun jokaisesta, pienestäkin, kommentista.. Kiitos ja Pus!