torstai 3. toukokuuta 2018

Kerrassaan kulturellia

Olen lukenut. Sitten taas lukenut ja vähän vielä lukenut. Sama tapahtuu mulle joka kerta; luen aikani ihan himona ja sitten olen useamman kuukauden lukematta. En osaa lukea niin, että kahlaisin kolme sivua illalla ja alkaisin siitä unille. Kirja juoni tempaisee minut lähes joka kerta mukaansa niin, etten näe, enkä kuule. Eläydyn hyvin vahvasti. Jos velvollisuudet vievät muualle, saatan miettiä kirjan tarinaa kassajonossa tai kummilapsen synttäreillä. Kaikista koukuttavin elämässäni on ollut Diana Gabaldonin Muukalainen- sarja, johon jäin totaalisen jumiin. Oli kuin olisin elänyt 1700-luvun Skotlannissa ja halusin vain kotiin lukemaan. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjasarja on ihan paras ja aihepiiri sivuaa niin montaa mun kiinnostuksen kohdetta. Myöhemminhän on näytetty Outlander- sarjaa telkkarissa, mutta en halua sitä katsoa. Jokainen kerta, kun olen nähnyt elokuvan kirjan luettuani, on leffa minusta ihan tyhmä. En siis katso, vaan päätin rakastaa vain kirjan tarinaa.
Kirjat muutenkin ovat aina olleet osa elämääni, näköjään olen kirjoittanut lapsuusmuistojani joskus. 
Sain kaverilta kassillisen kirjoja, ja päätin lukea ne ennen uutta kirjastokäyntiä pois. Kovin on kotimaista tällä kertaa, huomaan.  Yksi kirjoista oli iloinen yllätys ja yksi taas huonoin ikinä lukemani. Jäin miettimään, että miten se muka menestyy. Jatko-osiakin kuulemma on, mutta ihan heti en taida tarttua :-D Tai sitten mä en vaan ymmärrä sen hienoutta..
Kuvasta puuttuu suuren vaikutuksen tehnyt kirja: Ulrika Björkstamin Nouse nyt. Pidin todella kovasti, sain paljon ajateltavaa ja näkökulmaa. Suosittelen ehdottomasti! Kuvasta puuttuu muuten myös Eppu Nuotion Myrkkykeiso , huomaan.



Sain vinkin katsoa dokumentin taiteilija Risto Vilhusesta. Katsoin eilen ja taas ajatukset sai kyytiä. Miten voikaan olla persoona, joka yhtä aikaa herättää sääliä, hyvää mieltä, ihmetystä, arvostusta, ärsyynnystä, ihailua ja vaikka mitä. Ainakin hän uskaltaa olla oma itsensä. Aikamoinen tyyppi. Taiteesta mä en sinänsä juuri mitään tiedä, mutta dokumentista vinkkaava tiesikin mun olevan kiinnostunut erikoisista ihmisistä. Siksi tämä kulttuuripläjäys eiliseltä.

Tänään leivoin mustikkapiirakkaa. Onhan sekin kulttuuria, eikö? Vatsan kulttuuria, jos ei muuta.
.

6 kommenttia:

  1. Jos ei pysty lukemaan vain kolmea sivua ja sitten nukahtamaan, on kirjassa "vika"! Mulla on nyt luvun alla sellanen, minkä kanssa se onnistuu. Tosin voi olla että jätän kesken, on ehkä liiankin kuiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin se menee :-D :-D
      Mulla on joku päähänpinttumä, etten muka voi jättää kesken vaikka olisi kuinka tylsä. Muutaman kerran on kyllä kannattanut sinnitellä, onkin muuttunut hyväksi vasta puolenvälin jälkeen.

      Poista
  2. hyvännäköinen kirjapino, mikä noista ehdottomasti kannattaisi lukea? (olen lukenut noista noin puolet, niin että mikä niistä, joita en ole lukenut... ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *kurkistaa kristallipalloon*
      Hmmm..Orapihlajapiiri oi ihan kiva.
      Itselleni iloinen yllätys oli Arhippa, mutta siksi, että olen vältellyt dekkareita. Tämä oli tarpeeksi 'pehmeä' herkkikselle.
      Makuasioita, Makuasioita!

      Poista
  3. Lukeminen onkin antoisa harrastus! Minusta ihan paras kirja on sellainen että kun sen avaa niin sitä ei maltakkaan laittaa kiinni ennenkuin se viimeinen sivu kääntyy..Kesäisin on ihana lukea kirjoja, samalla löhöillen auringon lämmössä:) Mukavia lukuhetkiä jatkossakin♥

    VastaaPoista

Ilahdun jokaisesta, pienestäkin, kommentista.. Kiitos ja Pus!