perjantai 11. toukokuuta 2018

Kupla

Sellainen ohjelmakin kuulemma on. Mutta ei, tämä on mun ikioma kuplani. 
Mietin viikonloppuna, että ollessani kultsin luona ja niissä maisemissa, mä elän jossain kuplassa. Tiedättehän, kun näkee harvemmin kuin joka päivä, on yhdessäolo vielä sellaista uutta ja ihanaa ja iik-uuh-ihanaa. Vaikka kuukausia on takana ja osa asioista on jo erittäin kotoisia ja tuttuja, niin onhan toinen silti vielä melko tuore tapaus. (Vertaan tätä päässäni ehkä siihen, että lasten isän kanssa pidin yhtä 25 vuotta.) Yhtäkaikki; yhdessäolo tuntuu hyvältä.
Se, että kultsi asuu ihanassa paikassa, on minusta ihan täyttä ihanuus-kuplaa myös. Vanha talo, maalaistalon pihapiiri, vanhoja aarteita tavaroita, joita edelliseltä alkuperäiseltä asiakkaalta on jäänyt, löytyy jokapaikasta. Ulkorakennuksista jne. Vaikka paljon on tekemistä niin asuintilojen, ulkopintojen, puskistuneen pihan ja ulkorakennusten kanssa, ei se meitä häiritse. Kaikki aikanaan ja pikku hiljaa. Kaikki tuskin valmistuu  meidän elinaikana, mutta. Onpahan mitä tehdä ja tietää mihin ryhtyy. Mutta kaikesta tuosta huolimatta mä nautin niin suunnattomasti siitä, että näen ikkunasta pellolle, yhdestä ikkunasta mitä upeimpia auringonlaskuja, toisesta vuokkoja valkoisenaan. Rakastan vanhan talon lattialautojen narinaa ja rapistuvia maaleja, vanhoja lukkoja, räsymattoja. Se on se henki, josta kirjoitin ennenkin. Ei häiritse, vaikka monta ongelmaakin on, eikä jutut aina ole siellä ihan vaivattomia. Telkkarin katsominen ei välttämättä ole itsestäänselvyys, eikä lumesta aurattu tie. Puita pitää tehdä,ehkä joskus puuhella ja pönttöuunikin toimii. Kauppaan pitää "lähteä" ja vessassakin on vähän viileä. Silti, mun sydän halkeaa onnesta kun mä ajan pihaan, kun mä näen sen kaiken maalaisen, mitä siellä on. Montamontamontamonta projektia ja tuunailua on suunnitelmissa. Kunhan kroppa kestää ja taivaasta tippuu rahaa. Mutta silti!!!! Rakastan tuota ihmistä,  paikkaa, taloa ja kaiken sen yhteistunnelmaa. 
Tällä hetkellä erillään asuminen jatkuu ennallaan, mutta kunhan asiat ja aika kulkee eteenpäin, ja asiat selviävät, tilanne muuttuu. Kunhan sairaus- ja työasioihin tulee selvyys, lapset kasvavat ja rakkaus säilyy, on muutosta luvassa. Sitä ei tiedä kukaan, onko siihen aikaa 3 kk vai 3 vuotta. Siihen asti me elelemme näin ja kaikki on oikein hyvin. Paremmin kuin hyvin. 
Tottakai yhteensovitteluakin on, mutta niinhän sitä on aina. Ihmekös se, kun kaksi 'vanhaa' elämää lyödään yhteen. Mä pyrin kuitenkin nostamaan omassa päässäni esiin ne hyvät asiat. Ei pidä tehdä kärpäsestä härkästä.   


Äitienpäivä menee perinteiseen tapaan. 13 hengen sakki metelöi ja nauttii toistensa seurasta grillin ympärillä. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, tulee hulvatonta. Säätäkin on luvattu! Tänä vuonna mä saan nauttia showsta koko iltapäivän, hiphei! Normaalistihan olen ollut töissä ja päässyt osallistumaan vasta, kun jäljellä on rippeet. Niin ihmisistä, menosta kuin ruuastakin. Tänä vuonna on niin toisin. 

Musta tuntuu, että mä olen saanut elämäni takaisin. Jääpussin kanssa nytkin kirjoitan, mutta silti.

Toivotan teille kaikille ihanaa viikonloppua. Just sellaista kuin sinulle itselle sopii <3


Vihanneskrassi ja tomaatti ne yhteen soppii <3

22 kommenttia:

  1. Mä näkisin, että et oo suinkaan kuplassa, vaan olennaisen ytimessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, jos se onkin niin! Ehkä mä en vielä uskalla ihan myöntää sitä itselleni :) Mäkin toivon!

      Poista
  2. Hyvä hyvä :) (paitsi jääpussi)

    VastaaPoista
  3. On taito löytää ilo ja onni murheiden keskellä - sitä kirjoituksesi oli tulvillaan; Rauhaa, seesteisyyttä, tasapainoa ja hyvää oloa. Mitä muuta ihminen edes tarvitsee, kaikki muu järjestyy kyllä.

    Kiitos ajatuksistasi, ne antavat tällaisena aikana uskoa parempaan ja pienen kipinän siitä, että kyllä minäkin sitten aikanaan.

    Ihanaa viikonloppua, Helmi Nainen ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Fenix M ! Onpa ihanaa, jos saat tästä jotain lohdun/uskon/toivon tapaista <3 En muista, kauanko olet mua seurannut tai olitko ennen eri nimellä, mutta usko pois: isoja suruja ja muutoksia on kärsitty, luulin etten selviä IKINÄ, mutta tässä sitä ollaan!
      Paljon, paljon tsemppiä ja voimaa jaksaa iloita!!

      Poista
    2. Löysin blogiisi vasta ihan äskettäin Nelinan blogin kautta, joten uusi tuttavuus olen! Kiitos myös sinulle, että tulit lukemaan ja kommentoimaan minun ajatuksiani.

      Elämällä on tapana järjestyä, tavalla tai toisella! ❤️

      Poista
  4. Tuota intoa mieki tarttisin, olis monta monta monta projektia ja tekemätöntä hommaa, jolla tästäkin sais ihanan paikan. No ihan kiva tämä on nytkin, mutta tässä olis vielä paljon mahdollisuuksia!
    Auringonlaskut ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja se raha on kans yks :)
      Älä silti tunne huonoa omaatuntoa, jos et jaksa niin et jaksa. Enhän mäkään tiedä, pystynkö fyysisesti mihin.

      Poista
  5. Mä oon niin onnellinen sun puolesta!!!

    Rupes heti soimaan päässä tää, Meidän kuplassa: https://www.youtube.com/watch?v=n0Vn5ZYy8_k

    VastaaPoista
  6. Ihanasti osasit kirjoittaa talon hengestä! Näin jo silmissäni vanhat ovet ja lukot ja kirjavat räsymatot:) Onhan ne kirjavat? Maalla ollaan oikeiden asioiden äärellä. En osaa varmaan oikein ilmaista, mutta tarkoitan, että siellä asiat ovat oikeassa järjestyksessä, kauneutta, rauhaa ja turha hössötys pois. Ihan vastakohta esim.shoppailulle kauppakeskuksissa, joissa arvot saattavat mennä mullin mallin.

    Ihanaa viikonloppua!

    t.Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikesta niin samaa mieltä! Mulle tuo sopii! Ja kyllä, matot on kirjavat :)
      Sinne myös kaunista viikonloppua!

      Poista
  7. Ihanaa, että siellä on taas oikea Helmi vauhdissa. <3

    VastaaPoista

Ilahdun jokaisesta, pienestäkin, kommentista.. Kiitos ja Pus!