lauantai 5. toukokuuta 2018

Metsään menin!

Talven aikana olin unohtanut, miten rakastan metsää ja luonnossa kulkemista. Vappupäivänä teimme pitkän lenkin ihanassa harjumaastossa, pehmeillä poluilla, lintujen laulaessa. Alkumatkasta suretti metsähakkuualue ja rumat aukot sekä mutainen koneiden tekemä väylä. Pidemmälle kun päästiin, olikin taas kaunista, hiljaista, tuulen suhinaa ja lintujen laulua (ja omaa puuskutusta) lukuunottamatta. Kuulostaa ehkä vähän romantisoidulta, mutta on totta. Ihan todella mun lonkka ja jalat huomaavat kovalla pinnalla tapahtuvan tiekävelyn ja metsässä pehmeillä poluilla tallaamisen eron. Metsän hyväksi, tietysti. 

                                                 
                                     Vanhaa pirunpeltoa

Visuaalisena tyyppinä mä katselen koko ajan ympärilleni tarkkaillen kaikkia pieniä yksityiskohtia ja pysähtelen kuvaamaan mitä milloinkin. Nautin siitä kauneudesta ja raikkaasta ilmasta! Hehkutin höpönassullekin (miksi mä en keksi sille tänne mitään järkevää nimeä!!??!!), miten henki salpautuu niistä väreistä ja eri jäkälien ja sammalten muodoista. Teki mieli hypätä kuin pehmeälle pumpulipatjalle! Tiedä sitten, miksi toinen ei luvannut tulla mättäälle piehtaroimaan, kuulemma olisi kastunut... Mutta kaunista oli, en osaa sanoin edes kuvailla! On jotenkin uskomatonta, että hetken matkaa käveltyään kauniissa, valoisassa kangasmetsässä, huomaakin olevansa pimeässä ja synkässä, vähän kuin peikkometsässä. Pintakasvusto muuttuu ja samoin koko tunnelma. Yhtäkkiä näkyy peurankikkareita ja kohta mietitään, onkohan iso painauma hirvenjälki. Karhuja en mielelläni tapaisi, enkä kyitä. Pieniä polkuja menee ristiin rastiin, eikä niistä aina tiedä, mikä on oikea ja mikä väärä. Osa lienee eläinten itsensä tekemiä. Onneksi toisella meistä on parempi suunnistustaito ja onneksi on kännykkä taskussa turvana ;)

                                    Niin kaunista!

Lenkin jälkeen oli niin totaalisen tyytyväinen olo, metsän kauneus mielessä, posket pirteästi punaisina. Jyrkkä ylä- ja alamäki sekä kyykistelyt mättäille kuvaamaan lisäsivät tehoa. Kroppa on kiitellyt tässä seuraavat päivät aika "ihanasti", mutta koetetaan viikonloppuna uudelleen. (Tässä välissä olen kyllä uinut.) Josko se tästä, pikkuhiljaa. 

18 kommenttia:

  1. Jotenkin niin mukavaa lukea toisen sanoilla omia kokemuksia metsästä :) Se on jännä, miten se äänimaailmakin muuttuu eri metsätyypeissä. Supan pohjalla on kuin kuplassa. Tämä on parasta aikaa metsävaelluksille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Just viimeksi puhuttiin, että suppaan vois laskeutua :)

      Poista
  2. Metsä on kyllä paras lääke, ihan kaikkeen. Samoin ympäri vuoden uiminen, mutta sitä ei kaikki ymmärrä :)

    Olen huomannut aivan saman, eli polvi ja selkä kipeytyvät marketin tai kauppakeskuksen kovalla lattialla ja asfaltilla paljon enemmän kuin metsäpoluilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu kyllä siltä. Ja se talvi, kun avannossa kävin, oli kyllä myös mukava. Ehkä tuon saisi elvytettyä ensi talvena.

      Poista
  3. Luonto ja erityisesti metsä on kyllä <3
    Ja vaikka kroppa jälkikäteen vähän kipuilisikin, niin silti ne mielen vaikutukset mitä metsästä saa, on sen arvoiset kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se päälle tekee niin hyvää! Tuon kyseisen keikan jälkeen olin kyllä kipeä monta päivää, mutta se taas on toinen juttu se. Nyt puhuttiin metsästä ja sen ihanuudesta:)

      Poista
  4. Luonnossa liikkuminen on ihan parasta ja jäkälät ja sammaleet ovat minusta aina yhtä valokuvauksellisia. Siksi ilahduttaa, että joku muukin kuvailee jäkäliä ;)

    VastaaPoista
  5. Mä siis niin ymmärrän:) Ja metsäkävely on mun listalla ensimmäisenä: sitten kun jalka on kunnossa.
    t.Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun se kinttu nyt paranisi pian. Onneksi metsä useimmiten kuitenkin odottaa :)

      Poista
  6. Minä niin kaipaan entistä rakasta harrastustani- suunnistusta.
    Oli ihanaa liikkua metsässä ja suunnistuskisoissa oli aina ihan erilainen tunnelmakin kuin esim. yleisurheilukilpailuissa. Oltiin sitä metsäläiskansaa ja äitinkin aina sanoi, että hänen mielestään suunnistuskilpailuihin oli aina kaikkein mukavinta lähteä mukaan huoltajaksi.
    Metsä osaa ottaa jokaisen omalla tavallaan ja vaikuttaa positiivisesti.
    Täällä ei valitettavasti oikein ole sellaisia suomalaisia metsiä. Metsiä kyllä ja aivan ihania satumetsiä (korkeita lehtipuita ja kangasmaasto). Mutta sitä kun aina kaipaa enemmän sinne, minne harvemmin pääsee.
    Juuri nyt tuon leikkauksen jälkeen olisi ihanaa päästä metsän rauhaan hengittelemään metsäilmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsäilma tekisi sulle kyllä hyvää! Mutta parantele sinä nyt siellä ja sitten kun hommat on ohi ja pääset taas Suomeen, varaat itsellesi yhden kokonaisen metsäpäivän! <3

      Poista
  7. Hienoa luontokuvausta! Mikään ei voita metsän rauhoittavaa vaikutusta. Siellä kyllä stressi haihtuu ja mieli virkistyy. Nautitaan luonnosta ja tästä ihan parhaasta vuodenajasta, kun maiseman väri muuttuu ja aurinko paistaa. :)

    VastaaPoista
  8. Metsässä on mahtavaa kävellä! Se rauha ja kiireettömyyden tuntu on ihanaa. Metsä on yksi parhaista paikoista kävellä :)

    VastaaPoista
  9. Hienot kuvat! Metsä on kyllä sellainen voimaantumispaikka♥ Kaikki ne ihanat tuoksut ja luonnon hiljaisuus..Ah:) Leppoisaa viikon jatkoa ja ihanaa alkanutta kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Samoin sinulle hyvää ja kivaa kevättä (kesää)!!

      Poista

Ilahdun jokaisesta, pienestäkin, kommentista.. Kiitos ja Pus!