keskiviikko 8. elokuuta 2018

Kristiinankaupunki

Pienen budjetin kotimaan kaupunkimatkailu on oikeastaan aika hauskaa. Kun kohteena on kaupunki, jossa ei ole koskaan käynyt ja josta ei tiedä mitään, on seikkailu ihan valmis. Joka kaupunngissa on paikkoja, joista ei ole ikinä kuullutkaan ja joita voi hyvin käydä ihmettelemässä. Yksi sellainen oli kesän aikana minulle Kristiinankaupunki. Jo kaupunkia lähestyttäessä oli asoita, jotka ovat ihan mainitsemisen arvoisia. Minulle, harjun lähellä asuneella, jo pelkkä pintojen tasaisuus on erilaista. Valtaisa määrä tuulivoimaloita on myös varsin vaikuttava näky. Meri, sekin on harvemmin nähtyä.
Kristiinankaupunki itsessään oli viehättävä pieni kaupunki kapeine kujineen ja suloisine vanhoine puutaloineen. Kissanpiiskaajankuja oli hauska pieni katu, jolla on oma tarinansa. Tarina, joka oli paljon mukavampi, kuin nimi antaa ymmärtää. Olikohan myös niin, että kyseinen katu on kotimaamme kapein kaksisuuntainen katu.
Merimuseokin oli varsin mielenkiintoinen, vaikka toisin ensin ajattelin. Koska toista kiinnostaa kyseiset asiat kovasti, oli se yksi retkemme kohteista. Kuitenkin, kun tilaa kiersimme ja tarinoita luimme, huomasin uppoutuvani mielenkiintoisiin tarinoihin ihan täysin.


Sukeltaisitko tällä?

Lebellien Kauppamuseo oli ihana.... Ja miten viehättävä oli tuon piha ja aivan ihana herttainen vanha rouva, joka murtavalla suomella meille tarinoita kertoi. Olisi kertonut enemmänkin, mutta halusimme kiertää itseksemme ja omaan tahtiin. Aivan upeita huoneita erilaisin tyylein sisustettuna ja taas sen ajan perheiden ja tiukasti mereen linkkittyvine tarininoineen. Olen iloinen, että löysimme paikan vähän kuin vahingossa.


Kattomaalaus

Maistuisiko pikku päikkärit? 

Niin viehättävä piha ja miljöö! 

Pitsipyörän bongasin jostakin pienestä kauppatalosta, välillä oli pakko hakea pillimehua ja poiketa veskiin :)



Kaupungissa on myös kaunis Ulrika Eleonoran  vuonna 1700valmistunut kirkko. Ihailimme tuota vain pintapuolisesti. Kaunis ja vanha! Uusikin kirkko kaupungista löytyy, mutta..no joo, sanotaan vain, että en pitänyt. Varmastikin uusittu hiljattain ja näytti hyvin "peltiseltä". Ehkä aika saa tuonkin parempaan kuosiin, kun kirkkaat kattopinnat haalistuvat ja tummenevat. 
Kyseisestä kaupungista ostin myös kivien maalaamiseen tarkoitetut värit. Sympaattinen kauppa, jonne astuin, oli kahden eri kaupan yhdistelmä. Kun kadulta katsoi, näytti kuin vierekkäin olisi ollut maalikauppa ja kirjakauppa. Ikkunat oli somistettu siten ja olisiko jopa valomainokset olleet erilaiset. Kuitenkin, kun sisälle astui, huomasi, että oli yhtä aikaa molemmissa. Liekö ollut aikanaan kaksi kokonaan eri liikettä, jotka nyt oli yhdistetty. Veikeä herra kauppias jutteli kuin vanhalle tuttavalle ja jotenkin viivyin höpisemässä muiden odottaessa autossa. Hymyssä suin tulin kaupasta ulos, akryylivärejä ja uutta kokemusta rikkaampana.

Ehdottomasti suosittelen vain putkahtamista vieraaseen kaupunkiin. Jotain niistä löytyy aina, varsinkin jos et odota mitään suurta ja ihmeellistä. Joskus vähemmän voikin olla enemmän.

10 kommenttia:

  1. Ihanaa, miten sä osaat nauttia just siitä mitä tapahtuu ja teetkin <3
    Niillä eväillä pärjää pitkälle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♡Kuin myös! Siihen on ollut varmaan pakko oppia. Ja oon iloinen siitä.

      Poista
  2. Tuota on tullu harrastettua toisinaan. Kristiinankaupunki on vaan sen verran kaukana, että polttoaineetkin maksaa ihan jonku verran :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ihan yhtä kaupunkia varten en olisi ikinä lähtenyt, juuri kustannusten takia. Vietettiin lähiseudulla reilu viikko, siksi onnistui 😊

      Poista
  3. Minä olen poikennut Kristiinankaupungissa ohikulkumatkalla joskus parikymppisenä. Se oli ihana ja olen siitä asti halunnut käydä siellä uudelleen :) Ehkä vielä joskus?

    Tää oli kiva matkarapo. Vieraissa kotimaan kaupungeissa on ehdottomasti potentiaalia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä sinä sinne vielä pääsetkin, se hautuu takaraivossa... ;)

      Poista
  4. Minä en ole tainnut koskaan käydä Kristiinankaupungissa. En ainakaan tutustumassa paikkaan. Tämä siitä huolimatta, että sieltä Suomen kotoa ei edes ole pitkä sinne.

    Täälläkin rakastan tuota vieraissa kaupungeissa vierailua. Eikä ole pitkäkään, kun sanoin miehelle, että jonkin loman aikana meidän on ihan pakko lähteä ajelemaan Moselin vartta pitkin ja viettää loma siellä. En todellakaan kaipaa jokaisen mahdollisuuden tullen matkoja jonnekin kauas. Eikä sitä tee onneksi tuo miekkonenkaan.

    Voit että, vielä joku kerta me kyllä ollaan täällä yhdessä koluamassa noita kauniita sodan vaurioilta säästyneitä pikkukaupunkeja. Mä NIIN tiedän, että nauttisit ja silloin on ilo itselläkin kierrättää vieraita pitkin poikin.
    Sitä kun olemassa sellaisia vieraita ja toisenlaisia vieraita. Vieraiden kanssa kierrellessä on ihana ottaa itsekin sellainen turistiasenne. On ihana olla ajan kanssa liikenteessä ja ihan tästä kotikaupungistakin bongaa joka kerta jotain uusia asioita tai näkee juttuja eri näkökulmasta. Vieraiden käynnit antavat siinäkin mielessä tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon, että meillä olisi hauskaa!!

      Poista
  5. Minäkin kävin Kristiinankaupungissa ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja tykkäsin todella paljon. Museot jäivät harmillisesti käymättä, koska oli niin järkyttävän kuuma päivä. Hyvä syy palata siis :)

    Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista

Ilahdun jokaisesta, pienestäkin, kommentista.. Kiitos ja Pus!