tiistai 1. lokakuuta 2019

Kuukausikymppi

Näitä kuukausikymppejä (jotenkin tästä tulee ihan kuntosali mieleen) ovat ainakin kinttupolut ja Birgitta tehneet ja ajattelin matkia, kun kerrankin huomasin olla tikkana paikalla, kun kuu vaihtui.

Kuukauden ensimmäinen ajatus
Oli kyllä negatiivissävytteinen ja harmituksellinen ja väsynyt, johtuen olemattomista muutaman yön unista. Väsy on, mutta uni ei vaan tule.

Tämän kirjan aion lukea
Menee opiskelukirjojen puolelle. Olen suosiolla siirtänyt syrjään kaikki ihanat romaanit, tulevaisuudessa sitten taas..jonkun sortin priorisointia on tehtävä. 



Työasia jonka aion saada valmiiksi
Tämäkin menee opiskelujen puolelle. Ensi viikolla alkaa kaksi uutta työharkkapaikkaa ja kahteen eri näyttöön olisi saatava dokumenttia aikaan. Ja toki on kai sitä itse livenäyttöjäkin mietittävä. Tästä taitaa tulla aika rankka setti.
Ja sit mä fiksuna oon järjestänyt yhden lisäkoulutuksen itselleni. Ei kuulu kouluun, mutta alaan. On tärkeä ja ihan tarpeellinen ja mielenkiintoinen, mutta ylimääräinen. Olis ehkä ollut fiksua jättää väliin. 

Työasia jonka tiedän roikkuvan
Kts edellinen 

Lausahdus, josta saan energiaa arkeeni juuri nyt
Huomaan viime viikolla sanoneeni useampaan kertaan: "Kai sitä nyt kaksi kuukautta istuu vaikka kepin nokassa", joten kai se on sitten se.

Ruoka, jota aion kokeilla
Viimeksi katselin punajuurikeiton tai laatikon ohjetta, kunnes muistin, että en juuri nyt omista minkään sortin soseuttajaa. Uutta ei saa kuulemma ostaa, koska joulu on tulossa. 
Ehkä teen, ehkä en, sitä laatikkoa. 
Riisipuuroa on tehnyt mieli. 




Tässä kuussa tapahtuvista asioista olen eniten laittanut tämän suunnitteluun ja nyt se toteutuu
Olenko mä suunnitellut jotain? Lähinnä tuntuu, että olen vain rimpuillut, ajanut ja ollut väsynyt. Kaikkea kivaakin on ollut ja on tulossa, mutta jotenkin nyt tämä stressintynkä vie aina voiton. Ja se sama taitaa nyt vähän vielä jatkua. Kunhan nyt joulun alusviikoille selviän, niin sitten helpottaa. Paitsi että nyt mä huomaan, että keväällä ajattelin ihan samoin; kunhan kesäloma tulee, niin.... 
Ehkä mä sitten koetan ottaa myös sitä lepoa ja niitä epästressitilanteita mahdollisimman paljon. Ja kukkutimurusia. 

Asia joka tuntuu ristiriitaisimmalta
Se, että huomaan olevani aika stressaantunut ja samaan aikaan kykenen myös olemaan kauhean tyytyväinen. En stressiin kylläkään. On kai sekin taito, että pystyy yhdessä hetkessä olemaan superhappy ja toisena taas stressikimppu?

Tavoite, joka on mahdollista saavuttaa
Noista opiskeluhommista en sano enää mitään..ne nyt vaan on saavutettava! 
Mutta jos edes yhden tuolin saisin maalattua vielä ennen talvea, niin olisin tyytyväinen. Hitaasti, mutta varmasti nuo vaihtavat väriä.




Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta
Jokaiselle voisin yksilöidä oman, mutta yhteisesti haluan heidän 
- muistavan, että elämä kantaa pienten arjen murheiden yli, aina. Ja sitten lopulta ne ei edes olleet niin suuria, kuin sillä hetkellä ehkä tuntui.
- että itseään ei saa rikkoa muiden kustannuksella. Älkää olko liian kilttejä. (eli älkää tehkö niinkuin minä teen, tehkää niinkuin minä sanon <3 )
- ne kukkutimuruset, ne kukkutimuruset!!! 
- tässäkin kuussa olet ihana ja rakas!
- joka ikinen päivä mietin teitä ja aina on ikävä

Oma extra: 
Mua jäi harmittamaan, että jotenkin tästä jäi kovin negatiivispainotteinen kuva. Paljon hyvääkin on ja tulee! 
-Esimerkiksi puut; miten UPEITA värejä nyt on, niin kaunista! 
-Tuleva keikka; nuoruuden idoli 
-Toinen harkkapaikoista vaikuttaa superkivalta 
-Iltainen turvallinen ja rakas kainalo (ja muu kroppa kans) 




16 kommenttia:

  1. Melkein tuli itku noista sanoista, joita kirjoitit lapsistasi <3<3 Niin ihania!

    Ei ollut musta negatiivinen postaus, elämänmakuinen lähinnä. Elämä on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua.. <3 Noi apinat on kyllä niin parhaita, ihan kaikkineen, etten tiedä, mitä tekisin ilman niitä. Ei se leijonaemomoodi poistu ikinä, vaikka isoksi kasvavat. Täytyy vaan opetella olla puuttumatta kaikkeen ja katsella kaukaa..ja olla äiti, jos tarvetta tulee.

      Poista
  2. Ei jäänyt negatiivinen kuva, ei ollenkaan. Sulla on paljon asioita meneillään ja sitä ei oikein voi kaunistellakaan. Ainakaan, jos haluaa pitäytyä uskottavuudessa. Lähetän täältä korillisen energiaa ja voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!! Kiva, jos ei jäänyt. Ajattelin, että se olo, joka kirjoittaessa oli, siivilöityi tekstiinkin :) Kaikenmoista mietittävää on, eli paljon kaikkea. Ja tiedänhän mä, että selviän, ja ihan hienostikin, mutta välillä on pakko saada nillittää, niinkuin tiedät ;)
      Hali!

      Poista
  3. Tänään kuuntelin taas esitystä positiivisesta ja negatiivisesta stressistä. Oli siinä paljon muutakin, mutta viis niistä ;-)

    Positiivinen stressi on sitä hinkua ja imua, negatiivisen stressin me keikki olemme kokeneetkin monen monta kertaa. Äkkiseltään näin amatööriajattelijana voisin ajatella, että seilaat paljon tuolla positiivisen ja negatiivisen stressin välillä. Siksi välillä super happy ja sitten stressikimppu. Ja amatööriajattelijana päivän esityksen jälkeen olen sitä mieltä, että tarvitse palautumisaikaa - paljon.

    Stressin pelikentässä oli neljä pelikenttää (yllätys yllätys, perinteinen nelikenttä siis) ja palautuminen oli väriltään sininen. Meille sanottiin moneen kertaan, että menkää, minne menette, mutta menkää AINA sinisen kautta. Siis palautumisen kautta. Kun on nälkäisenä saalistanut aterian ja vihdoin laittanut ja syönyt sen ja tulee se ihana palauttava olo. Kaikkine positiivisine hormoneineen.

    Tästä aiheesta puhui Eeva Jaakonsalo Andas Oy:stä. Oli muuten vaikuttava esitys!

    Mutta siis sinne siniselle palautumaan ja kokemaan oksitosiinia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hieno ja konkreettinen neuvo ja esitys! Näin keittiöpsykologina kuulostaa aivan järkeenkäyvältä. Kiitos tästä <3
      Ja sitten tosiaan pitää vielä muistaa ja ymmärtää toteuttaa neuvot ;)

      Poista
  4. Hui tuota sun työmäärää, kyllä olen huolissani Sinusta! Voimia. Ja ehkä hyvä ajatus: peruna kerrallaan:) (Sinkkoselta lainattu)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Samaa menetelmää mäkin koetan sinnikkäästi käyttää; porras kerrallaan. Vuoren huipulle pääsee vaan niitä pitkin, eikä harppominen auta, vaan jossain kohtaa väsyy liikaa.
      Kyllä tämä tästä..älä ole huolissasi <3

      Poista
  5. Ei tästä nyt niin negatiivistä väritystä huokunut ;) Elämä on ja menee painollaan. Kaikissa päivissä on sitä jotain hyvääkin, se vain täytyy nähdä kuten tuossa extrassa kirjoititkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin justiinsa! Kukkutimurusten voimalla on elämää selätetty, koska omalla kohdalla se toimii ja osaan niitä löytää. Ihanaa, että sinäkin!

      Poista
  6. Sä olet kyllä sissi! Mä luulen, että kaksi kuukautta kepin nokassa onnistuisi multa vain, jos saisin sinne tuota riisipuuroa kanelilla.

    Nuo sanat lapsille, ne on niin ihanat! Juuri tänään näin pitkästä aikaa omaani ja oli heti pakko sanoa miten ihanaa oli nähdä häntä.

    Mun mummo sanoi usein: ikävä juttu mutta samalla hauska. Mulle tuli tuo lause heti mieleen kun luin sun ristiriitaisuus tunnelmat. Eihän se ihan samaa tarkoita, mutta onhan se parempi, että stressihetkien välissä ehtii olla superiloinen.

    Oikein lämpöiset loppuviikon toivotukset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, enpä olekaan tuollaista sanontaa ennen kuullut. Vai mahtoiko olla mummon ihan oma? Ihan totta kylläkin, ainakin tässä kohteessa. Mummot on usein aika viisaita!
      Kiitos sanoistasi B <3 Ja huisin hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  7. Tää oli kiva kymppi :) Jos kuukausi ei olisi jo hyvässä vauhdissa, kopioisin tämän itsellenikin. Tai ehkä kopioin siltä (koska keski-ikäiset eukot saa välillä tehdä mitä lystää).

    Mä olen ollut auttamattoman huono bloggaaja ja lukija viime aikoina. Jotenkin ei vaan ole aika/huomio venynyt sinne, mihin sen haluaisi venyvän - kuten blogien lukemiseen :) Hengessä silti ollaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kopsaa sitten ensi kuussa, jos osuu sopivaan saumaan. Tsemppiä sinne kaiken keskelle!

      Poista
  8. Kauan aikaa oon seurannut blogiasi. Nyt on ihan pakko kommentoida. Voin vain kuvitella minkälainen sauma sulla nyt on kahdessa paikassa uudet opeteltavat ja kaikki uutta. Toivottavasti jaksat ja saat viikonloppuna ladata rauhassa akkuja. Kirjoitat niin hauskasti ja elävästi että olisi sääli jos lopettaisit kirjoittamisen. Lisäksi muistaakseni olet vielä kätevä käsistäsi, korujen tekoa ja muuta. Kaikkea hyvää elämääsi ja koeta levätä kun vaan mahdollista. Mukavaa viikonloppua! T. Sisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sisko! Olipa hyvänmielen kommentti tämäkin, kiitos siitä <3 Jäin miettimään, ollaanko me tavallaan tuttuja, eli oletko sinä SE Sisko? :)
      Tänä viikonloppuna olen koettanut ottaa rauhassa, mutta huomaan, ettei se onnistu kovinkaan helposti. Mutta lepään ainakin ja Yritän. Mukavaa viikonloppua sinulle myös!

      Poista

Ilahdun jokaisesta, pienestäkin, kommentista.. Kiitos ja Pus!