Väliviikolla minut valtasi mekko-onni! Muistatte ehkä, miten olen ihaillut mekkoja ja niiden käyttäjiä ja toivonut itsekin olevani mekkoihmisiä, mutta käytännössä se ei oikein ole toteutunut. En ole tottunut, suurin osa mekoista näyttää mun päällä hassulta tai muuten vaan on kiusaantunut tai kummallisen alaston olo. Mutta nyt! Nyt kuulkaa tämä ihminen on mekko-onnellinen!
Viiskymppinen hömppänainen kirjoittaa, mitä elämään kuuluu. Luvassa täysin sekalaista seurakuntaa; vaihdellen onnea ja kökköä, mietteitä ja puuhia. Sekalaista, niinkuin elämä on. Mutkien kautta olen päätynyt vanhaan taloon, uuteen kylään ja uudelleenkoulutukseen. Rakastan perhettä, ihmisiä ja kaikenlaista käsillä puuhaamista. Mitään en lukijalle lupaa, mutten myöskään suoralta kädeltä sulje pois. Elämä on aallokkoa ja täällä sitä seilataan aallonharjalta uppeluksiin. Tervetuloa mun elämään!
tiistai 3. tammikuuta 2023
Mekko-onni
Kaikkihan lähti siitä, kun Puoliksen kanssa ollaan jaettu samaistuttavia kokemuksia pikkuteiden lumituskasta ja kylmästä talosta. Puolis ihanainen vinkkasi mulle kylmän talon mekosta, jotka oli netissä puoleen hintaan. Koska kokokin on meillä suurinpiirtein yhtenevä, uskalsin tilata vinkin mukaan. Niin kovasti mekkoa Puoliksen puolelta kehuttiin, että tilasin samantien kaksi. Enkä suotta! Ihana, lämmin, painava, laskeutuva, sopiva ja tarpeeksi pitkä mun puhelintolppasäärilleni. Tämä päällä ei kiusaannuta, ahista, kiristä eikä purista. Puolis keksi myös yhden hyvän puolen lisää: toiseen taskuun mahtuu paaaljon suklaakonvehteja ja toiseen taskuun paljon niiden roskia ;)
Jippii!!!!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpa upea mekko!
VastaaPoistaIhan sinun arvoisesi 😍.
Kiitos <3
PoistaIhanat speksit mekossa :) <3. Ja sitäpaitsi ihan sun näköinen (joskin kasvot sulla on kyllä kivemmat kuin tuolla keltaisella, joten suotta piilotit).
VastaaPoistaJa huomasin, että olit tehnyt täällä muutoksia, joiden ansiosta on helpompi päästä lukemaan. Kiitos kovasti siitä ja mukavia mekkoiluja <3. (Mulla on muuten ollut tuo ihan sama, että mekot, jotka muiden päällä näyttää kivoilta, ei sovi sitten alkuunkaan itselle. Mutta viime aikoina olen minäkin onnistunut löytämään sellaisia ihan munlaisia ja se on kiva se, koska mekko päällä on hyvä olla ja tuntee olonsa toisinaan jopa ihan sieväksi. Tai ainakin sievemmäksi kuin iänikuisissa Kuopion rautatieaseman kaupasta ostetuissa lökäpöksyissä).
Kiitos ihana <3
VastaaPoistaKuopion lökärit on kuule kanssa oikein hyvät! Mutta oikeassa olet, on jotenkin sellainen "kiva" ja "uusi" olo, kun on uusi mekkonen päällä. Ehkä vähän naisellinenkin. Samalla vaatii kyllä vielä paljon harjoitusta, näiden käyttö!
Vanha piilossa olevan on toiminnassa yhä, mutta ajattelinpa kurillani laittaa tännekin jotakin, pariin vuoteen ekaa kertaa. Tämä oli tällainen tarpeeksi lavea aihe ilman isompia henkilökohtaisuuksia. Jospa löydän jonkilaisen tasapainon näiden välillä, saa nähdä :)
Juuri sopivan mekon löytämisen jälkeen elo on kyllä ihanan tuntuista. Onnea uudesta aluevaltauksesta :D
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaTuollaiset vaatteet on ihan arvossaan nyt! Mulla on tämä aamutakki, johon kääriydyn joka päivä...
VastaaPoistaLämmin on varmaan sekin :) Just kaivoin huopatossut esiin!
PoistaMulla onkin koko värisuora! Tosin säästelen noita kahta ja hiihtelen vaan tässä harmaassani :). Ihan paras vanhan talon naisen kaapu!
VastaaPoista-Puolis
On kyllä! Mulla ei oo tietoa muista väreistä, myynnissä oli vaan tuo vaalea ja tummanharmaa. Mutta hyvät ne on! Kannattaakin säästellä, kestävät sitten koko loppuelämän :-D
Poistaonpa ihanan tukevan ja lämpöisen näköinen!
VastaaPoistaMekko vai Helmi? ;)
PoistaKiitos <3
Ihanaa, että koit mekko-onnen! Tyylikäs ja lämpimän näköinen mekkonen <3! Välillä materialistiset jutut voivat tuottaa todellisia onnen hetkiä!
VastaaPoistaKyllä! Ja koska tälle on todella tarve, on se vielä parempi. Meillä kun on oikeasti aika viileää ja nurkista puhaltaa.
Poista