torstai 5. tammikuuta 2023

Projekti Leivinuuni

Olen nyt reilun viikon opetellut systemaattisesti leivinuunin käyttöä. Toki sillä on lämmitetty tähänkin asti ja jotakin pataruokia satunnaisesti tehty, mutta vähemmän. Päätin ottaa oman pääni innoittaman haasteen vastaan ja opetella käyttämään sitä oikein kunnolla. Yhdeksään päivään ei ole sähköllä ruoka meidän töllissä valmistunut. Aika hienoo hei! 

Meidän leivarissa ei vedetä hiiliä mihinkään alas, niinkuin vissiin useammin noissa on. Kuumat hiilet vaan työnnetään uunin perälle ja ruoka perään. Se, kuinka paljon uunia sitten etukäteen polttaa, on oma lukunsa. Töistä tullessa uuni ei luonnollisestikaan ole enää kuuman kuuma, vaan ennemminkin lempeä hauduttaja. Puolessa tunnissa sitä ruokaa ei tehdä, kuten sähköuunilla. Polttaminen vie oman aikansa. Sinänsä vaikeaa tuo ei ole, mutta oman pään naksauttaminen erilaiseen toimintatapaan on oma lukunsa. Vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja ennakointia edellispäivästä lähtien. Päivä toisensa perään. Kivaa puuhaa, kunhan oikeasti vaan paneutuu. Ja muistaa, että töistä mennään suoraa kotiin, että ehtii lämmittämään. Ja pilkkoo ja kantaa puita. Sitäkin, päivästä toiseen. Mutta tykkään, sopii mulle ja meille. Puilla lämmityksessä on ihan oma tunnelmansa, erilainen lämpönsä. Kohta varmaan ruuan laitossa sama homma, ainakin toivon niin. Ja onhan ruoka myös eri makuista. 

Makuuhuone lämpiää pystymuurilla, puita sinnekin lykätään ja kamari saa lämpönsä Porin Matilta, kunhan muistaa heitellä sinne puita. 

Ja sähköä säästyy, rahaa säästyy ja taitoa karttuu. 


                                              Joulunajan jämäpizza matkalla uunin syövereihin.

10 kommenttia:

  1. Vau! Olen ihmetellyt miten monia uusia taitoja ja tapojen muutoksia tämä nykyaika tuokaan tullessaan. Leivinuunin käyttö kaikessa ruuanlaitossa on niitä asioita :)

    Italialaisilta opin vasta äsken, että pastasta tulee herkullista ja kypsää, vaikka pastavesi kiehuu vain 2 minuuttia ja sen jälkeen laitetaan virta pois hellasta ja pidetään vain kattilan kansi paikallaan. Jos italialaiset on tuon idean on hyväksyneet niin miksen minäkin. Kokeilin asiaa myös riisillä ja siitäkin tuli oikein hyvää. Turhaan enää kiehuttelen riisiä tai pastaa kymmentä minuuttia kun kaksikin riittää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! Vähän sama makaronien, kuin kananmunien tai (sähkö)uuniruokien kanssa. Helposti sitä posottaa vaan sähköä menemään, vaikka virran katkaisemallakin onnistuu vallan hyvin. Mutta parempi myöhään ja niin edelleen, eikö? Opitaan, opitaan!
      Hih, leivuunin kanssa mennään vähän kuin "taaksepäin", mutta luonnollisempaan suuntaan. Opitaan vanhaa, joka meidän sukupolvelle on uutta.

      Poista
  2. Meillä oli mummulassa aikoinaan leivinuuni, jossa tehtiin suuri osa ruoista. Leivinuunin päällä oli yöllä mukavan lämmin parvitila nukkua, siellä taisin nukkua aina talvivierailuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin muisto <3
      Ihanan lämmin paikka on kyllä, ainakin kissan mielestä. Ihan suorana ei tuolla mahdu nukkumaan, mutta polvet koukussa kyllä. En tosin ole kokeillut. Eihän sitä nyt kissalta voi paikkaa viedä ;)

      Poista
  3. Ihailut ja peukut sinne! Uskon, että lempeä hauduttaja sopii aika moneen, prosessointiin, risteileviin ajatuksiin, kasvuun ja muutoksiin. Kiitos muikkarista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio muruseni, kiitos itselle muikkarista <3 Tuleehan tässä tosiaan samalla tehtyä muutakin kuin "vain" ruokaa..

      Poista
  4. Onni on lämmin leivinuuni. Sähköuunikin toki onnellistuttaa (tai ehkä enemmän se, mikä siellä kypsyy...), muttei niinkään sähkökatkoksen aikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä sähkölaskun... ;)

      Mutta kyllä, leivinuuni on mulle onni <3

      Poista

Ilahdun jokaisesta, pienestäkin, kommentista.. Kiitos ja Pus!