lauantai 29. heinäkuuta 2017

Loistoloma!!

Kolmas lomaviikko hupsahti ohi niin, etten melkein edes huomannut. Loman ekoista viikoista voi halutessasi lukea : 1. viikko tai täältä 2. viikko

Ai että, mä rakastan sitä, ettei tarvitse herätä kelloon! Vaikka heräisi jo seitsemältä, on se nautinnollista, koska saa herätä itsekseen, omaan tahtiin.
Viikon aikana:
- kahvittelin ihmisen kanssa, jonka olen tavannut vain kolme kertaa, mutta joku outo sielujen sympatia meillä oli heti. Kummallista, miten yhtäkkiä törmää aivan tuttuun ihmiseen , vaikka oikeasti on ihan vieras. Työpaikan koulutuksista on selkeästi muutakin hyötyä kuin se varsinainen oppi. Tässä kohtaa spontaanista rohkeudesta oli "hyötyä".
-kävin optikolla ja tilasin itselleni ekat monitehot. Hui, kuinkahan mun käy. Mutta kahdet erilaiset lasit ja molemmat hirrrveen kivat! Luojalle kiitos osarista.
-tapasin samat "tytöt" kuin ekallakin viikolla. Tutkittiin lähistöllä toimiva navettamyymälä. Kiva ja sympaattinen paikka, jo ihan miljöönä. Rahat jätin lompakkoon :)
-vietin taas telkkaripäivän. Tuijotin ehkä miljoona jaksoa teinin seuraamaa sarjaa ja taas olen koukussa. Toivottavasti se loppuu pian :-D Oikeasti mä en kauheasti välitä telkkarista. 
-vietin pikaisen yhden yön irtioton kolmensadan kilometrin päässä kauniissa kesäkaupungissa. Nautin sataman kauneudesta, vesistön lumosta, ihan parhaasta ja kahelista seurasta, hotellin pehmeästä sängystä ja erityisesti hotelliaamiaisesta. Niin luxusta mulle <3 Kävimme myös sisävesiristeilyllä sekä koluttiin muutama ihana käsityöläispuoti & juotiin jääteet miljööltään ihastuttavassa kahvilassa. Ihan hirmuisen kiva ja sympaattinen paikka. Oikeastaan koko kaupunki. 
-kävin nukkumassa yhden yön muualla. Kiva ilta ja paljon juttelua.
-tein paljastuksen blogiin: "tuntuu hyvältä, kun jossain on joku joka välittää. Vaikka vielä ei voida puhua suhteesta, on se hyvä tunne. Ja se, miten avoimesti toinen puhuu ja soittaa halutakseen sanoa vain hyvää yötä. Miten mukava kanssaan on jutella ja olla. Mä olen silti skeptinen ja kyyninen ja varovainen ja arkakin. Joku menee pieleen kuitenkin. Aina menee. On paras olla vaan jalat maassa. Ihan vähän silti annan tunteen kutitella. Rauhassa, rauhassa....
-viikonlopun mä vaan chillailen kotona ja teen pikkuisia kotihommia. Poistan kynsilakat ja viikkaan työvaatteet naurulta.  Orientoidun maanantaiaamuun. Muistelen ajoreittiä :-D Koetan psyykata itseäni loman loppumiseen ja siihen hullumyllyyn palaamiseen. Tuntuu, kuin kaikki elämä loppuisi taas töihinpalaamiseen. Toki pitkältihän niin kyllä onkin....

Onneksi lomaa on tulevaisuudessa vielä jäljellä. Siihen asti eletään tässä päivässä ja koetetaan tehdä siitä mahdollisimman hyvä, niillä eväillä mitä kulloinkin on. 

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Löllöilyviikko

Loman toka viikko on mennyt huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa kuin ensimmäinen. Osittain pakosta, tai jotain... Kai se on ihan hyvä rauhoittua ja vaan olla välillä, vaikkei siitä niin nautikaan. Ainakaan kun mielessä on kaikkea, mitä "voisi" /haluaisi tehdä :)

Olen kuitenkin:

-syönyt luvattoman paljon jäätelöä
-viettänyt yöpaitapäivän tuijottaen lähinnä telkkaria
-koukuttunut Twilightiin
-saanut rytmini ihan sekaisin. Näin käy aina kun on mahdollisuus nukkua "liikaa"
-ollut ja vain löllöillyt
-tylsistynyt kuoliaaksi
-jutellut naapurin mummon kanssa pihalla päivänpolttavista asioista
-mennyt totaalisen halpaan joutuessani pilapuhelun kohteeksi
-ollut alakuloinen ja tuntenut etten kuulu kenenkään "ohjelmaan"
- käynyt kaverin kanssa kahvilla
-puhunut puhelimessa ja viestitellyt runsain mitoin
-ihastellut taas kerran mitä upeimpia suomimaisemia
-yrittänyt sinnikkäästi poistaa epäilyksen kaapua hartioilta ja todennut, että siihen auttaa varmaankin vain aika

Tulevaksi viikoksi on luvattu lämmintä. Se olisi hienoa. Tosin, mä olen sitä mieltä, että loma on loma vaikka kaatosateessa. 
Toivon, että tuleva viikko toisi  mukanaan kaikkea kivaa. Saa nähdä... 
Sitä samaa kivaa toivottelen teillekin!!



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Takana viikko lomaa

Mä olen ollut nyt lomalla vasta reilun viikon. Tässä ajassa on tapahtunut jo koko loman edestä! Uskomatonta. Kun loma alkoi, mä päätin visusti, etten nysvää kotona ja maadu yhtäänlainkaanollenkaan. Mulla on tilanne ehkä vähän erilainen kuin monella muulla, siinä mielessä, että en kauhean paljon jaksa ja pysty työpäivien jälkeen. Ja kun ne viikonloputkin kuluu pääasiassa töissä, mun kaikki aktiviteetti on toooosi pientä. Päätin, että lomalla tulen, menen, teen, olen ja näen ihmisiä ja Ihan Kaikkea sieluni kyllyydestä. Tungen itseäni joka paikkaan. Toki huomioiden kunnon ja kukkaron. Mutta silti! Ja niin mä olen tehnytkin, Paljon.

-tavannut ihanan ihmisen kolmen vuoden tauon jälkeen
-kerännyt niittykukkia
-juonut nokipannukahvia
-ollut festareilla ja kokenut taas kerran livemusiikkiflown
-ollut terassikierroksella (kuskina, mutta kivaa oli anyway)
-tavannut ventovieraan ja nukkunut kanssaan mökissä kustannuksien minimoimiseksi
-ollut keskellä hyvin ahdistavaa teinidraamaa
-koettanut lohduttaa ensirakkaudessa sydämensä särkenyttä kummityttöä
-lähtenyt sukuloimaan extempore ja saanut siellä kuningattaren kohtelua; kuohuviiniä ja mansikoita, grilliherkkuja, paljulilluttelua, veneilyä ja sitä parasta; rakkaan ihmisen  kanssa hömpöttelyä
-kastanut talviturkin 12.7
-ollut aamu-uinnilla
-nukkunut patjalla
-puhunut ensipuhelulla 5 tuntia,
-ollut pää pökerryksissä kummallisesta äkkitunteesta
-pitänyt sinnikkäästi jalat maassa
-kuivattanut pyykkiä ulkona
-vieraillut ihanassa sisustusmaailmassa, josta en raaskinut ostaa mitään, kuolaaminen
 on ilmaista. Ihana paikka!
-samaisessa paikassa kokenut herkullisen elämyksen
-treffannut vanhoja peruskouluaikaisia kavereita joihin ei ole tullut pidettyä yhteyttä
-nauranut vedet silmissä peruskouluaikaisille asioille
-ollut piknikillä
-vetänyt lääkkeitä urakalla. Ilosta pitää "maksaa". 
-yöpynyt äidin kanssa 1800- luvulla rakennetussa ihanassa pikkumökissä
-käynyt ulkohuussissa sekä kyykkypissalla
-viettänyt paljon aikaa omieni kanssa
-nähnyt niin upean ja tulenpunaisen taivaan klo 00.30 motarilla ajaessani, että meinasi henki salpautua
-miettinyt, oliko se merkki universumilta

Tänään aion suunnistaa paikkaan, jossa en ole koskaan käynyt. Saas nähdä kuinka ämmän käy. Niin matkan, kuin muunkin suhteen. Huhhei. 

Rakkaat lukijat, ihan tiedoksi vaan; mä rakastan kesää ja kesälomaa!!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Vielä pitää hetki jaksaa

Heinäkuu on täällä. Ihan oikea Kesä! Kesäkuussa voi vielä ajatella, että kesä on vielä vähän leikisti, mutta nyt ei enää voi. Pitää uskoa, että se on juuri nyt. Ajattelen joka aamu, että tänäänkin taas Elän. Haistan, maistan, näen ja kuulen. Aistin ja koen. Talletan muistoihin. Niin helposti sitä jää junnaamaan työasioihin, varsinkin silloin kun stressaa. Tietoisesti koetan unohtaa työt heti, kun työpaikan ovi painuu kiinni. Hätistelen ne syrjään, kun putkahtavat mieleen illalla tai yöllä. Sanon tiukasti itselleni, etten ole ainoa ja kaikki ei ole kiinni yksin mun panoksestani.  Etten ole ainoa, joka stressaa ja tuntee riittämättömyyttä. Tuskailee ja pelkää pahoja päiviä. Valvoo ja miettii, miten huomenna pystyy kaikkeen. Silti, silti ulkona on maailma ja se kaikki muu! 

Melkein rakastan ajella työmatkojani. Silloin on hiljaista, jos niin haluan. Poppi soi ja (mun) laulu raikaa, jos niin haluan. Jos huvittaa, voin ajella pikkuteitä pitkin kotiin. Tai moottoritietä. Tai niiden välistä. Voin pysähtyä jätskille, jos haluan. No joo, ja jos rahapussi antaa myöden. Mutta kumminkin. Mä rakastan maalaismaisemia, joita matkan varrella näen; kenollaan olevia harmaantuneita latoja, keltaisia peltoja, niittykukkia täynnä olevia tienvarsia. Usein matkalla näkyy myös eläimiä. Fasaaneja, pupuja, peuroja, mitä milloinkin. Joskus kettu tai mäyrä.

Viikonloppuna, -kun oli vapaa sellainen- olin paikassa, jossa en ole muutamaan kesään ollut. Ja olin taas niin kotonani. Se vaan on niin mun maailma. Nauroinkin mukanaolleille, että mun on pakko etsiä mies  kyseisestä harrastusmaailmasta, jotta pääsisin siivellä siihen mukaan. Muuten se ei onnistu. "Turistina", eli tavallisena yleisönä se kaikki on paljon suppeampaa, kuin se, että näkisi myös lajin "takapihalle". Kaksi kesää siellä viettäneenä tiedän sen olevan niin paljon enemmän!! Koetin sitten vain imeä itseeni kaiken minkä pystyin. Katselin, kuuntelin, haistelin, maistelin. Niin hienoa se oli, että tirahti ihan rehellinen kyynel silmään. Ja vain siitä onnesta, että olin siellä taas. Voi veljet!!!!!!! Meinasin ihan haljeta. 

Loma alkaa pian. Mitään suuria suunnitelmia mulla ei ole. Ajattelin, että katson päivä kerrallaan. Jos lötkötyttää, teen sitä. Jos huvittaa joku juttu, teen sitä. Jos mulla on mökömököpäivä, niin sitten se on. Toki mennään taas rahapussi tiukasti supussa. Mutta kumminkin. Niistä kovasti vähentyneistä lomarahoista meni yli puolet hammaslääkäriin. Mutta onpahan taas kalusto kondiksessa.
Tein myös asian, jota en ole tehnyt koskaan aiemmin. Olen alkanut ajatella, että ei mitään saa eikä koe jollei tee kaikkea vähän ehkä pähkähulluakin ja poistu omalta mukavuusalueelta, ota pientä riskiä. Sittenhän sen näkee. Loppujenlopuksi, mitä voin menettää?  Jotain voi saada, mutta suuria tuossa ei kai multa viedä. Uusia ihmisiä, uusia kokemuksia, lepoa, siitä se mun kesäloma on tehty!
Mutta vielä pitää hetki jaksaa.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Tänään on positiivinen mieli

Täällä ollaan. Ihan suhteellisen hengissäkin. Ei sillä, että asiat ja ongelmat mihinkään olisi kadonneet, mutta onhan niitä hyviäkin hetkiä ollut. Niistä pitää vaan osata olla kiitollinen ja ymmärtää nauttia niistä. Paljon on asenteesta kiinni, myös kivun kanssa. Jännä juttu, mutta niin vaan on.. On myös myönnettävä, että mun elämä vaan on yhtä vuoristorataa ja tunnemyrskyä ja siihen mun on vaan sopeuduttava. Toiset vaan tuntee isommin kuin toiset. Ja toisilla asiat on huonommin kuin toisilla. Elämä vaan on.

Huhti-ja vielä toukokuussakin mä koetin täyttää vapaa-aikani kaikella mahdollisella, jottei tarvitsisi ajatella. Toki ajatukset ei päästä mihinkään pääse, mutta on eri asia surra yksin kotisohvalla räkä valuen, kuin tehdä jotain jonkun kanssa ja tuntea tuskaa aina vain välillä. Pikkuhiljaa se siitä väkisinkin laimenee, vaikka sillä hetkellä tuntuu, ettei. Niin vaan käy. Ja siihen tietyllä tavalla myös tottuu. Yritin ajatella, että kukaan ei kuitenkaan ole kuollut ja että on paljon hyviä asioita. Ja niinhän se onkin. Taas paljon kiinni siitä omasta päästä. 

Paljon auttoi myös äkkimuutto. Sekin vaan tapahtui, oikeastaan ihan vähän vahingossa. Oli pakko hoitaa asioita ja painaa yömyöhään. Ja tämäkin on vain positiivinen asia! Vaikka helppoa ei ollut ja välillä tuntui, etten selviä tästä kaikesta ikinä, niin nyt näyttää tämäkin jo paremmalta. Paljon ylimääräistä työtä ja kaikenlaisia yllätyksiä oli matkalla, mutta tässä ollaan. Tyytyväisenä. 

Kesä on ihanaa. Sateestakin huolimatta. Ja siitä, että selkeästi olen kesällä kipeämpi kuin talvella. Luonnon kauneus ja lämpö ja kesän fiilis antaa mulle kyllä niin paljon. Talvella tunnen itseni möröksi. Kesällä paljon vähemmän :) Kesällä on kaikkea. Ohjelmaa, ihmisiä, tekemistä. Ihmiset on paljon spontaanimpia ja hymyilevämpiä. 
Kesäloma on vielä edessä. Koetan tehdä siitä huippuloman, keksiä kaikkea kivaa tekemistä. Paljon myös kivaa tekemättömyyttä. Tavata ihmisiä, nauttia lokoisasta olosta, maistella herkkuja, metsästää elämyksiä. Asioita, joita voi tehdä pienellä rahalla/ilman rahaa ja lähimaisemissa. 

Voi olla, että huomenna luettelen jo kaikkia niitä asioita, jotka on huonosti ja päin mäntyä, mutta surraan sitä sitten, jooko? Nyt on kuitenkin ihan hyvä mieli ja edessäpäin siintää toivo. Se on jo paljon se.

Ihanat te, jotka olette perään kyselleet. Kiitos <3 Nyt vasta tuntui, että jaksaa palata blogimaailmaan.. 

tiistai 9. toukokuuta 2017

Täällä ollaan

Viimeinen kuusiviikkoinen on ollut aika kurja. Kun reiluun kuukauteen mahtuu tahtomaton ihmissuhteen päättyminen, kurja papakoetulos ja vielä muuton järjestely, alkaa minulla ainakin pää jumittaa. Noiden kaikkien suurien asioiden lisäksi on tietysti hoidettava normiarki, työ, suku, ystävät jne. Te tiedätte kyllä. Varsinkin te, jotka olette yksin ja vastuussa kaikesta itse. On ollut itkua, valvomista, tyhjyyteen tuijottamista, odottamista, epäuskoa, toivottomuutta, huolta. Jossakin kohtaa on jaksanut vähän ponnistaa lietteen yläpuolelle, sen verran että nenä näkyy. Sitten on taas vajottu. Vaikka olen töissäkin koettanut olla "normaali", on ne kyllä huomanneet... En vaan osaa. 
Kesä on kuitenkin tulossa ja onhan tästäkin taas pakko nousta. Täytyy keksiä ihan mitä vaan puuhaa, että aika kuluu eteenpäin ja asiat alkavat haaleta, unohtua. Kohta ei enää satu. Mä luotan siihen vakaasti, niin on aina ennenkin käynyt. On niin paljon muutakin, mistä voi iloita ja olla tyytyväinen. Ainakin ihan kohta..

Kauheasti en ole jaksanut lukea edes teidän juttujanne, saatika kommentoida. Pahoittelut siitä. Kyllä täältä noustaan. Huomenna, vapaalla kun olen, ilmoittauduin kolmen tunnin ilmaiskurssille. Saas nähdä. Mutta ihan mitä vaan, joka on toimintaa ja mahdollisesti poistaa (turhia) ajatuksia!

Eiks ni! 

Ja kiitos kyselyistä <3