perjantai 12. syyskuuta 2014

Hymyillen on hyvä nukahtaa

Yhtenä iltana mä muistan sängyssä huomanneeni, miten pakahduttavan onnellinen mä olin. Niin hykerteleväinen, ettei meinannut uni tulla.

* Olinhan mä päivällä löytänyt mun upouuden, joulupukin tuoman kameran, joka on ollut hukassa lähes alusta asti. Mä olin varma, että se on joutunut pahvilaatikoineen päivineen muuton aikana roskiin. Mutta ei, mä olin jossakin nerouskohtauksessani laittanut sen söpöön kangaspussiin, työntänyt kaappiin ja autuaasti täysin unohtanut. Enhän mä nyt jostain kangaspussista osaa edes etsiä kameraa! Mutta ah, nyt mulla on se. Ohjekirja odottaa lukijaansa.

* Katselinhan mä hämärässä ihanaa lipastoa, jonka viimein sain hankituksi Ikeasta. Ja joka kasattiin mulle (kylläkin muutamien perkeleiden saattelemana) Ja joka sopii niin hyvin tänne ja joka antaa meille lisää säilytystilaa. Ihana!

* Saatiinhan me Nuorimmaisen kanssa seurata taas kissojen pöllöilyä. Ne on kyllä meille niiiiin rakkaat otukset. Ja miten ne tykkääkään meistä! Karvatassuterapiaa on saatavilla aina halutessa (ja vähän muulloinkin).

* Olinhan mä saanut kukkia ja yllättynyt perusteellisesti. Ja vielä lempparikukan ja lempparivärisen.

* Sainhan ihanan vastaanoton paikassa, jonne menin tuuraamaan. Vanhat hyvät ajat...ja vanhat hyvät työkaverit! Oli todella kivaa! Jäi lämmin olo.

* Olihan mun "veli" -niminen autonkatsastuspalvelu toiminut. 

* Ja olinhan mä saanut niin sukkia- ja housuja- ja silmiä- ja kaikkeapyörittävän tekstarin, joka sai mut tuntemaan itseni maailman jumalaisimmaksi naiseksi. Tiesin tosin, että osa viestiä ei vaan ole muuta kuin sanahelinää, mutta päätin nauttia ja miettiä järkiasioita vasta aamulla.


Hymyillen on hyvä nukahtaa!!!!